Ei hätää phelin, olen kehittänyt uuden kikan (en viittaa ns. Pazzen kikkaan). Sen sijaan, että jaarittelisin rakentavasti, niin kysyn suoraan oletko sitä tai sitä mieltä. On paha repiä aineksia solvaamiseen siitä jos kysyn vaikka, että "Pitääkö mielestäsi paikkansa, että mediamaksun arvioitu summa on kasvanut kasvamiseltaan ja on tällä hetkellä monenkin lähteen kautta ollut arvioituna aiemman 175 euron sijaan n. 200 euroon?" tai "Saako mielestäsi sähköttömässä kämpässä asuva ilman mitään keinoa katsoa minkäänlaista Yleen tai muuhun TV-mediaan liittyvää saman hyödyn kaikille pakollisesta mediamaksusta kuin sellainen ihminen, jolla on televisio? Onko tämä tilanne sinusta oikein ottaen huomioon, että esimerkin ensimmäinen tyyppi on todennäköisesti vähävarainen, ja toisin kuin yleisessä verotuksessa, joka periaatteellisesti toimii samalla tavalla "kaikkien yhteisenä palveluna" kuin millaisena sinä epäilemättä haluat Ylen ja sen maksun nähdä ja jossa otetaan kunkin talous huomioon, niin tässä ei näin tehdä?".
Vähävaraisten osalta asian pitäisi olla selkeä, eli tietenkin heidän maksuaan tuetaan tavalla tai toisella, joten tuota nyt on turha kaivella miksikään merkittäväksi tekijäksi. Mutta, kuten tuolla HS:n uutisessa sanottiin: ""Yhtenä Yle-uudistuksen tyssäämisen syynä on Lindénin mukaan se, että sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän (kesk) johtama työryhmä ei keksinyt keinoa, miten maksu kompensoitaisiin vähävaraisille." Paljon merkittävämpi on toinen esittämäsi seikka, eli ihmiset, jotka eivät käytä mediamaksun käyttökohteena olevia palveluita missään muodossa.
Aika vähän olen kyllä nähnyt noita nimenomaan tuon tasamaksumallin kannattajia puhtaan itsekkäästä lähtökohdasta eli siitä, että oma maksu alenisi. Kaikilta jossain muodossa kerättävää maksua on toki kannatettu, mutta syrjivää tasamaksumallia omaan napaan tuijottaen minusta varsin vähäisesti. Kuten olen usein tuonut tässäkin keskustelussa esiin, niin esimerkisi itse maksan TV-maksua nykyisin ja silti kannatan vahvasti verotuksen kautta kerättävää budjettirahoitusta, vaikka tuo tarkoittaisi huomattavaa korotusta meidän talouden maksamaan kokonaissummaan. Tämä puhtaasti siitä syystä, että minusta on Ylen toiminta on sellainen koko kansan julkinen palvelu, joka sopii kansalta kerätyistä verorahoista rahoittaa. Tässä keskustelussa ja monissa muissakin julkisissa keskusteluissa tämä kanta tuntuu monilla muillakin olevan, vaikka esimerkiksi tällä foorumilla varmaan noin keskimäärin keskustelee sellaisia ihmisiä, joille budjettimalli tarkoittaisi käytännössä suurempaa vuosittaista maksua, kuin mediamaksu tai nykyinen TV-maksu. Tuossa mielessä tuo itsekkyys ja omaan napaan tuijottamispointti ei nyt ehkä käy miksikään yleiseksi linjaukseksi TV-maksun maksajien keskuudessa. Tottakai meitä on moneen junaan ja tasamaksumallin kannattajiakin varmasti on niistä puhtaan itsekkäistä lähtökohdista, mutta yleistyksenä TV-maksun maksajiin tuo ei edelleenkään kelpaa.
Totta kai ja tarkoitus ei ollutkaan yleistää. Olet varmaan kuitenkin huomannut Plazalla sen trendin, että moni on TV-maksu-siipeilijöitä vastaan jopa pienoiseen katkeruuteen saakka. Sitä voisi kuvitella, että osa heistä on näitä tyyppejä vastaan, koska haluaisivat itse maksaa vähemmän. Eivät he välttämättä ota sitä huomioon, että osa näistä siipeilijöistä on vähävaraisia ja toisaalta osa periaatteesta ei maksa -- pitäen typeränä mallia, jossa joutuu vuodessa ison summan maksamaan palvelusta, jota ei välttämättä edes hyödynnä. Kyllähän Suomessa tällaisista kaikille yhteisesti palveluista (mitä ei välttämättä itse hyödynnetä) maksetaan, mutta kyse onkin yleisestä verotuksesta ja edelleen se ottaa huomioon kaikki yhteiskuntaluokat. Tämän lisäksi yleinen verotus menee moneen yhteiskuntaa, kultturia ja kehitystä ylläpitäviin kohteisiin, kun taas TV-maksu menee Ylen tilille.
Juuri näin. Lisäisin vielä jopa niin, että ne "itsekkäimmät" tuntuvat olevan niitä, jotka haluaisivat mahdollisuuden jättää koko maksun maksamatta, koska eivät mielestään käytä mitään maksun oikeuttamia/mahdollistamia palveluita. Minä, kuten näköjään unrealkin, koen puolestani Ylen toiminnan sellaiseksi, mitä haluan tukea, vaikken itse sitä käyttäisikään (esim radiota en kuuntele lähes ollenkaan ja jos kuuntelen, niin en Ylen kanavia).
Kysytäänpä näin phelin, että mikäli et omaisi vakaata taloutta ja mikäli TV-maksu olisi vapaaehtoinen, niin tukisitko Yleä silti rahallisesti? Näkisitkö siinä niin paljon hyvää, käytitpä sen palveluita tai et, että haluat epävakaasta taloudestasi johtuen sinulle suuren summan sijoittaa sen toimintaan?
Ostettuani TV:n (21" Philips mikä lie, noin 1500 markkaa) opiskeluaikana maksoin myös TV-maksun. Mutta jotta asenteeelliseen kysymykseesi voisi vastata kunnolla, pitäisi se määritellä tarkemmin. Varsinkin tämä jälkimmäinen "Näkisitkö siinä niin paljon hyvää, käytitpä sen palveluita tai et, että haluat epävakaasta taloudestasi johtuen sinulle suuren summan sijoittaa sen toimintaan?" vääristelee sekä minun sanomisiani että aiempia. Minä haluan tukea Ylen kaltaista palvelua, mutta en tietenkään yli mahdollisuuksieni. Mutta ymmärrän toki, ettei sellainen, joka ei Ylen palveluista välitä, sitä myöskään halua tukea.
Ei tuo vastaa kysymykseeni (moni ei uskalla olla rikkuri). Jos TV-maksu olisi yleisesti todetusti ja lain mukaan vapaaehtoinen, niin maksaisitko epävakaasta taloudesta riippumatta.
Lisäsin jo tuohon ylle, mutta toistettakoon tässä, että kykyjeni mukaan. Aina voi tinkiä jostain muusta. Jos ei voi, on Suomessa jo sellaisessa asemassa, että jokin kolmas taho tukee kyllä.
Olen huomannut, että tuota maksusta luistamistrendiä vastustetaan, varmaankin lähinnä maksun maksajien keskuudessa. Itsekin tuota vastustan, jos taustalla ei ole mitään pakottavaa taloudellista seikkaa. Tässäkin kuitenkin pitää huomioida, että useimmiten ei tuotakaan vastusteta ehdoitta ja ratkaisuksi kelpuuteta mitä tahansa, jolla kaikki saadaan maksamaan. Harvassa ovat ne, joilta ei heru lainkaan ymmärrystä nimenomaan talouden aidon tiukkuuden takia maksunsa maksamatta jättäville, vaikka näillä nyt sattuisi joku vanha kuvaputkimatkatelkkari markettidigiboksilla huoneen nurkassa olemaankin. Ja kuten aiemmin sanoin, vähissä tuntuvat olevan nekin, jotka tämän heti alkuunsa epäonnistuneen tasamaksuun perustuvat mediamaksuviritelmän kannalla olivat vain siksi, että sillä saadaan siipeilijät kuriin. Mutta kuten sanottua, itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelevia on toki joka lähtöön ja varmasti myös niitä löytyy, joita toisten taloudellinen ahdinko ei lainkaan kiinnosta. On myös niitä, jotka katsovat oikeudekseen käyttää mielensä mukaan TV-maksulla rahoitettavia palveluita ja jättää silti TV-maksu maksamatta, vaikka siihen ei ole mitään painavaa taloudellista syytä. Kumpikaan näkökanta ei omaan ajatusmaailmaan oikein mahdu, mutta meitä on moneen junaan ja varmaan niitä ainakin omasta mielestä hyviä perusteluita kaikenlaisille näkökannoille löytyy. Pääasia kuitenkin tosiaan omalta kohdaltani on, kuten phelin tuossa sivusikin, että näen Ylen toiminnan yleishyödyllisenä julkisena palveluna, jonka rahoitus olisi luontevaa hoitaa, kuten muidenkin julkisten palveluiden, valtion budjetista.
Harva julkinen palvelu rahoitetaan valtion budjetista. Suurin osa esim. sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluista rahoitetaan kunnan budjetista. Ja lähes poikkeuksetta palveluihin liittyy asiakkaan suoraan maksama osuus. Ehkäpä myös YLE:n rahoituksessa ratkaisu tulee löytymään jostain harmaalta vyöhykkeeltä. Osa rahoituksesta (valtion?) budjetista, osa asiakasmaksuina, osa immateriaalioikeustuloista, osa mainosrahoituksesta. Se on kuitenkin selvää, että raha ei jatkossa tipahda YLE:n laariin itsekseen. Ja hyvä niin. YLE:n organisaatio on edelleen liian suuri, ja YLE:n palkkalistoilla on eläkevirassa turhia kynänpyörittäjiä. Toimintojen järkeistämistä on jatkettava ja kanavia on karsittava niin tv- kuin radiopuolelta.
Totta, mutta en kykene näkemään merkittävää eroa valtion ja kunnan verotuloilla rahoitettavissa palveluissa, kun puhutaan siitä peruskysymyksestä, että rahat kerätään kaikilta ja päättäjät päättävät, miten ne käytetään. Kaikki maksavat palvelun tuottamisesta ja olemassaolosta siitä riippumatta käyttävätkö palvelua vai eivät. Kyllä, joistakin palveluista peritään erikseen myös maksua käyttäjiltä, mutta esimerkiksi usein esimerkkinä käytetystä kirjastopalvelusta ei peritä. Tuota en täysin sisäistänyt, miten nyt jokin asia muuttuu sen suhteen, että "raha ei jatkossa tipahda YLE:n laariin itsekseen"? Käsittääkseni mitään muuta ei tapahtunut, kuin mediamaksuasia siirrettiin seuraavalle vaalikaudelle ja mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen tulevaisuuden rahoituksen mallin suhteen ei tehty. Kaikkialla on puhuttu ja puhutaan vain nykyisen rahoituksen turvaamisesta tulevaisuudessa keräysmallista riippumatta, enkä ole missään nähnyt minkäänlaisia suunnitelmia Ylen toiminnan systemaattisesta supistamisesta tai mistään muustakaan, joka viittaisi siihen, että nyt tehty päätös asian lykkäämisestä tai mikään muukaan viime aikoina esillä ollut asia olisi merkkinä Ylen roolin tai toiminnan oleellisesta muuttamisesta tulevaisuudessa.
Jopa oli taas sekoilua, tosin olisiko mitään muuta voinut odottaakaan. Lupamaksu nousee entisestään, vapaamatkustajat ovat tyytyväisiä.
Aika vaikeaksi menee kun vain murto-osassa bokseja on maksukortti, no televisiolupamaksun maksamattomilta saadaan kyllä halutessa DVB-C ja DVB-T2 teräväpiirtolähetykset pois...
Valtion ja kunnan tuloverotuksessa on aika suuri ero. Aika hölmö olet jos et sitä tajua. Jos otetaan valtion tuloverotuksesta, niin vapaamatkustajia tulee olemaan entistä enemmän. Valtion tuloveron perintä alkaa vasta tietystä tuloluokasta ja verotus kiristyy tulojen kasvaessa. Toisaalta tarvittava rahasumma on niin suuri, ettei sitä valtion tuloveropotista kovin helposti löydetä. Tietysti jos YLE-maksu jyvitetään arvonlisäveroon, niin kerääminen helpottuu, ja vero kohdistuu varsin tasapuolisesti kaikkiin. Nostetaan ALV esim. 23% -> 23,5%. Tosin tuo ALV on jo valmiiksi varsin korkealla tasolla. Kunnallisverotyyppisesti toteutettuna YLE-vero olisi tasapuolinen, esim. 0,25-0,5 % lisävero kunnallisveron päälle, samaan tapaan kuin kirkon jäsenmaksun keräys on toteutettu. Terveyspalveluissa on suoria asiakasmaksuja; esimerkiksi käyntimaksuja, hoitopäivämaksuja ja vuosimaksuja. Julkiset liikennepalvelut ovat poikkeuksetta maksullisia, vaikkakin enemmän tai vähemmän verovaroin subventoituja. Kirjastopalveluista peritään myös asiakasmaksuja; esim. aineiston varaus, kaukolainat ja palautuksen myöhästymiset ovat maksullisia. Samaan tapaan YLE:n toimintaa tulisi kehittää. Tietyt premium-palvelut tulisi vaan laittaa maksullisiksi eli maksukortin taakse. Vaikka kyseessä on julkinen palvelu, ei se tarkoita sitä että kaikki palvelut olisivat täysin maksuttomia. On vain oikeudenmukaista, että palvelua eniten käyttävät maksavat siitä hieman enemmän. On varsin punasokeaa ajatella, että julkinen palvelu tulisi olla ilmaista kaikilta osin. Edullista kyllä, mutta ei ilmaista. YLE:n rahoitukseen liittyvien päätösten siirtäminen seuraavalle hallituskaudelle tarjoaa mahdollisuuden miettiä kokonaisuutta laajemmin ja innovatiivisemmin. YLE:n suurin ongelma on liian suuri koko, joka puolestaan johtuu liian suuresta ja liian automaattisesta rahoituksesta. Kertaakaan en ole YLE:n johdon kuullut tunnustavan tehtyjä virheitä: organisaation pöhöttämistä 90-luvulla ja kanavamäärän paisuttamista vuosituhannen vaihteessa. YLE on osakeyhtiö, jolla ei ole todellista omistajaa ja jonka rahoitus pulppuaa ehtymättömästä rahalähteestä. YLE ei elä tässä päivässä, eikä sen toimintaa ole tarvetta muokata vallitsevien olosuhteiden mukaan. YLE on poliitikkojen pelikenttä, näiden valehtelevien, tekopyhien ja epärehellisten ihmiskuvatusten hiekkalaatikko. Mielestäni on muutoksen aika. Ehdotan koko organisaation räjäyttämistä atomeiksi. Sen jälkeen rakennetaan uusi poliitikoista ja turhista johtajista vapaa YLE, jonka rahoitus perustuu osittain verotuloihin, mutta jonka rahoituksesta merkittävä osuus tulee markkinalähtöisesti; mainoksista, maksutv:stä ja ohjelmamyynnistä.
Sinä siis ajattelet, että on hyvä tukea Yleä pyyteettä. Se on ok. Se ei ole ok, että kun joku muu ajattelee toisin, hän on muka itsekäs. Samalla perusteella mielestäni voisi edellyttää, että vaikka minä käytän enemmän sähköä kuin naapurin mummo, hän maksaisi saman maksun karkeana esimerkkinä. En ole täysin varma luopuisinko luvasta mutta haluan jättää valinnan mahdollisuuden.
Ajatuksesi perustuu kuitenkin virheelliseen, joskin varsin helppoon olettamaan. Eihän mikään estä toteuttamasta korttipakkoa muodossa, jossa ns. kaupalliset ilmaiskanavat sekä myös maksukanavat kaapeli ja antenniverkossa tulevat verotuksen piiriin. Esimerkiksi olisi siirtovero, jota rahoitetaan maksukorteista perityillä tuloilla. Osta mikä tahansa kortti, saat ns. peruskanaviston salauksen auki bonuksena ja se sisältää po. kanavien siirtoveron. Halvin kortti sisältäisi nykyiset ilmaiskanavat, loput kortit on vero + entinen maksukorttimaksu tm. Lainsäädäntö voidaan tehdä ihan helposti niin, tekniikka voidaan laatia niin, kyse on vain asenteista. Itsekään en ole sitä mieltä, että tapa on paras. Yksinkertaisin ja paras tapa on valtion budjettirahoitus. Se siitä syystä, että silloin ei tarvitse erillistä monimutkaista uutta verojärjestelmää. Rahaa Ylen hintaiselle järjestelmälle pitääkin säädellä poliittisesti. Eihän maa ole olemassa tiedotuskanaviaan varten vaan päinvastoin.
Tulkitset nyt väärin, koska "itsekkyydellä" halusin vastata vain elvarin kommenttiin "TV-maksun maksajat olivat mielissään, kun mediamaksun kautta saataisiin omia (oma napahan se tärkein on, viis vähävaraisista) maksuja alemmas". Ts. jos elvarin mielestä on itsekästä saada omia maksuja alemmas, niin vähintään yhtä itsekästä on yrittää päästä maksamasta kokonaan. Eikä itsekkyys ole itsearvoisesti paha asia.