Vuonna 1931 Pyreneillä syntyy lapsia, joilla on tuntematon sairaus: he eivät kykene tuntemaan fyysistä kipua. Lapset ovat arvaamattomia ja aggressiivisia, vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Vuonna 2008 neurokirurgi David joutuu auto-onnettomuuteen. Hän selviää kolarista vammoitta mutta samalla hänellä havaitaan pitkälle edennyt imusolmukesyöpä. Ainoa selviytymismahdollisuus on luuydinsiirto. 1930-luvulla sisällissodan lähestyessä mystisestä sairaudesta kärsivät lapset lukitaan mielisairaalaan, jossa heitä yritetään kuntouttaa kyseenalaisin keinoin. Yhdestä heistä kasvaa kiduttamiseen erikoistunut ihmishirviö Berkano (Tómas Lemarquis). Nykyajassa kuolemansairas David pyytää vanhemmiltaan luuydinlahjoitusta mutta saa kuulla olevansa adoptoitu. Biologisia vanhempiaan etsiessään hän kohtaa tunnottomien lasten salaisuuden. Esikoisohjaaja Juan Carlos Medinan vuosia kehittelemä kauhudraama huokuu harvinaista kypsyyttä. Yhdessä Luiso Berdejon ([REC]) kanssa laatimansa, kahta aikatasoa rinnakkain kuljettava tarina on saanut vaikuttavan ylöspanon. Esikuviensa William Friedkinin ja David Cronenbergin lisäksi Medina ammentaa vahvasti eurooppalaisesta maalaustaiteesta (Zdzislaw Beksinski, Ernst Fuchs) sekä Elem Klimovin järkyttävästä mestariteoksesta Tule ja katso. Kyvyttömyys tuntea fyysistä kipua on tieteellisesti tutkittu geneettinen häiriö. Tutkijat ovat antaneet tälle perinnölliselle resessiiviselle geneettiselle mutaatiolle nimen HSAN2. Ominaisuuteen liittyy toisinaan CIPA (HSAN IV) -nimellä kulkeva anhidrosis (kreikan sanasta "hidros", hiki), kyvyttömyys hikoilla, tai tuottaa kyyneliä. Syndroomasta kärsivä henkilö vahingoittaa helposti itseään tai muita lähellä olevia. Normaali kipusignaali ei varoita tällaista henkilöä kuumasta, kylmästä, tai kudoksen repeytymisestä erilaisten toimintojen seurauksena. Kyvyttömyys hikoilla aiheuttaa hypertermiaa kuumalla säällä. Kuivumisesta ja hankaamisesta tai raapimisesta seuraavat silmävammat ja tulehdukset ovat tyypillisiä. Syndrooma voi ilmetä myös paikallisesti. Tällaisessa tapauksessa vain osa henkilön kehosta tai elimistä kärsii syndroomasta, ja kivun tunteen aistiminen tapahtuu muissa osissa normaalisti tai lähes normaalisti. Moderni geeniteknologia on mahdollistanut ilmiön tarkat tutkimukset mm Kanadassa ja Japanissa. Lääketeollisuus pitää löytöjä potentiaalisena läpimurtona kivun lievityksen tulevaisuuteen. Aihetta on käsitelty laajasti esimerkiksi Society of Neurosciencen sekä Official Journal of the American Academy of Neurologyn julkaisuissa. Ilmiö on ymmärrettävästi kiehtonut myös fiktion luojia. Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella -romaanin vaalea rikollisjätti kärsii samasta syndroomasta. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 20.12.2013
Tunnottomat (Insensibles) kävi Suomessa teatterikierroksellakin, mutta elokuva tuli nähtyä vasta nyt kirjaston DVD:ltä, vaikka toiveena olisi ollut blu-ray — uteliaisuus voitti. Kyseessä on lääketieteellis-psykologinen kauhuelokuva, joka etenee kahdella aikatasolla: 1930-luvulta alkaen seurataan lapsiryhmää, joka suljetaan hoitolaitokseen erikoisen poikkeavuuden takia, ja nykyajassa syöpäsairasta lääkäriä (Àlex Brendemühl), joka etsii biologisia vanhempiaan, koska hän tarvitsee luuydinsiirteen. Samalla kosketellaan Espanjan historian kipukohtia: sisällissotaa ja Francon valtakautta. Elokuvan ”kauhutekijät” pelkistyvät kahteen seikkaan: Spoiler lapsesta, jolla ei ole tuntoaistia, kehittyy häikäilemätön kiduttaja (Tómas Lemarquis); ja lääkärille paljastuu, että hän ei olekaan vanhempiensa lapsi, vaan kuulustelijana toiminut isä varasti eräältä naisvangilta vauvan, jonka isä on kyseinen tunnoton kiduttaja. Toisin kuin yllä harhaanjohtavasti mainitaan, lääkäri ei siis ole ”adoptoitu”. (Lapset eivät myöskään synny vuona 1931, vaan heidät löydetään tuolloin.) Lopulta lääkäri löytää biologisen isänsä, joka on piileksinyt vuosikymmeniä hoitolaitoksen raunioissa. Haasteellisesta aiheestaan huolimatta Tunnottomat jää jotenkin valjuksi. Elokuvasta jää kaipaamaan tunnelmaa, joka vallitsee esimerkiksi sellaisia klassikoita kuten El laberinto del Fauno, El espinazo del diablo ja El orfanato. 2/5 Scanboxin DVD:tä ei kannata hankkia. Kuva kärsii omituisesta masterointivirheestä, joka ilmenee selvästi myös oheisista kuvakaappauksista. Ylä- ja alareunan mustissa palkeissa näkyy kaiken aikaa harmaa vaakaviivoitus, ja välillä viivoitus leviää myös itse elokuvan tummiin kohteisiin, erityisesti 3. ja 6. kuvassa, välillä tummat kohteet ovat virheettömiä. Tämä on ikävää, varsinkin kun kyseessä on kaksikerroslevy ja kuvanlaatu olisi voinut olla kauttaaltaan erinomainen. Katsomiskokemusta häiritsee nimenomaan häiriön jatkuva ilmaantuminen ja katoaminen. Kuvanäytteitä: Spoiler