Olihan tuossa muutamat ihan nätit kohtaukset, kelpaisivat hyvin seuraavalle plazan demottelu bd:lle. No itse leffasta: Tarina oli melko innoton. Elämänkertoja ja kasvukertomuksia on maailmassa tehty ennenkin, eikä tämän idea muutenkaan ollut mitenkään mullistava (tämä genre mainittiin heti aloituspostauksessa, ei vaadi spoileria). Kuva ja kuvaus oli toki erittäin laadukkaan näköistä ja huolella tehty. Aikakauden tunnelma oli luotu viimeisen päälle hyvin ja ilmeisen isolla rahalla. Kamera tosin oli valitettavan levotonta ja liikkuvaista sorttia, muttei onneksi sentään aivan yhtä häiritsevä kuin siinä "vuoden toisessa taideleffassa", Melancholiassa. Kovin syvällisiä ajatuksia tai tuntemuksia tämä ei jaksanut herättää. Hidas kerronta toimi mielestäni hyvin. Aikajärjestyskään ei mitenkään mahdoton ollut. En esimerkiksi nukahdellut kesken kaiken, kokenut elokuvan seuraamista mahdottomaksi, enkä myöskään buuannut leffan loputtua. Kokonaisuutena perustasoa laadukkaampi pätkä, mutta ei todellakaan mikään "maailman kaikkien aikojen paras elokuva". 3½/5
No huoh. Hämmentävä kokemus kaikin puolin. Ensimmäistä kertaa kun elokuvaa katsoo, kuten tein tietämättä ja lukematta mitään, niin pihalla olin kuin lintulauta. Luin sitten sitten mistä oli kyse ja elokuva avautui ihan erilailla. Vaikea sanoa onko järkeä tehdä elokuvia tulkitsijoille vai ns. normaalikatsoijille. Ja varsinkin pitäisikö elokuvasta tietää jotain ennen katsomista. Tämä on niitä elokuvia. En yhtään ihmettele miksi Sean Penn oli tyytymätön rooliinsa elokuvassa, koska roolinsa jäi ensikatsomalla itselleni epäselväksi. Asiaa selvitettyäni tämäkin selvisi. Olen ilmeisesti jotenkin tyhmä tai jotain, kun elokuvan normaalielämää kuvaava toiminta jäi ensikatselulla tavoitteineen epäselväksi. Komean näköinen elokuva jokatapauksessa 2001 viitteineen ja näyttelijätyöskentely ja kaikki muu oli hyvinkin kohdallaan ajankuvausta myöten.
Paska. Miksi katsoa yli 2 tuntia jotain psykedeelisiä kuvioita, kun koko jutun olisi voinut kirjoittaa yhdelle A4:lle ja lukea sen muutamassa minuutissa. En pidä alleviivaavista elokuvista, mutta en pidä myöskään elokuvista, jossa kaikki on hämärän peitossa, jotta muka tehtäisiin "5-tähden taide-elokuvaa". Ilman DVD:n takakantta olisin ollut pihalla lumiukon tavoin. Kenelle on myöskään muistikuvia, jossa äiti kuiskailee yhtä sun toista ja pyörii ja hyörii aurinkoa vasten? Camoon...
Veteen Piirretty Viiva ei sopinut minulle ollenkaan, reipas sotaleffa pääsi loppupisteeseensä ja jatkui siitä huolimatta vielä tunnin. Tylsää. Tämä Tree of Life taas toimi jostain syystä tosi hyvin. Katsoja on pitkän aikaa pelkkä matkustaja, mutta homma tosiaan toimii. Ja erityiskiitos kuvaajalle. Kun asioita tapahtuu niin katsoja ei ole sivustaseuraajana muutaman metrin päässä vaan tosiaankin aivan tapahtumien keskellä. edit: ja toden totta, kuvaaja Emmanuel Lubezki on asialla mm. Children of Menissä, jossa on hienoin kaupunkisotakohtaus ikinä. edit2: ja kyllähän se Brad Pittin tarina tempaisi mukaansa. Sean Pennin osuus sen sijaan jäi vähän hämäräksi. Tavallaan ymmärrän jos Penn ei ole ollut tyytyväinen siihen, millaiseksi hänen osuutensa elokuvassa loppupeleissä muodostui.
Miksi katsoa mitään elokuvia, kun voisi katsoa Tubesta "leffa viidessä sekunnissa" -tiivistelmän? Tai kysyä kaverilta millainen oli. Ja muka yli 2 tuntia psykedeelisiä kuvioita. Jos leffan katsoo oikeasti niin saattaa huomata että ne "psykedeeliset kuviot" loppuvat reilun puolen tunnin jälkeen. Tietysti jos pitää jotain seinälle paistavaa auringonvaloa psykedeelisenä (mitähän Malick siihen sanoisi). Mutta joo, leffa ei ole kaikille, enkä itsekään pidä yhtä paljon kuin The Thin Red Linestä tai The New Worldista.
Kaksi tähteä viidestä. Kyllähän näitä isä/poika-tarinoita on paljon parempiakin nähty ja siihen ympärille ympätyt liirumlaarumit saivat lähinnä nukuttamaan. Ymmärrän kyllä sen, miksi ranskalaisten taide-elokuvien fanit saavat tästä kiksit, mutta en kyllä osaa tätä hyväksi sanoa. Tuntui aika tekemällä tehdyltä. En oikein osaa sanoa, mikä tässä nyt oli niin hyvä... jmo, kerrotko hieman lisää siitä, että mistä leffassa oikein oli kyse? Itse en yhtään tykkää elokuvista, kuten Mulholland drive, joissa elokuvaa katsomalla ei tiedä, mitä siinä tapahtuu, vaan pitää netistä lukea, että mitä oikein katsoi. Spoiler Kuoliko leffan alussa joku, vai mitä oikein tapahtui? Meni täysin ohi.
Nyt toisella katselukerralla tämä kolahti jo paljon paremmin. Katselukokemus oli melko samanlainen kuin ensikosketukseni Tarkovskin 'Peiliin'. Jokainen voi fiilistellä omat tulkintansa leffasta, mutta itse en koe että Malick olisi halunnut sanoa jotain tiettyä tällä elokuvalla vaan kyseessä olisi hyvin henkilökohtainen ja katarttinen teos. Elokuvateknisesti tämä hipoo täydellisyyttä jokaisella osa-alueella. Sisällön suhteen se lopullinen piste i:n päälle jäi kuitenkin vielä puuttumaan, mutta ehkä joskus... ****/***** No lienee parempi jättää tällaiset elokuvat kokonaan väliin jos näin suhtautuu.
Melkoinen overstatement. Toki lavastus ja puvustus olivat pääosin ihan nätin näköisiä, mutta kameratyöskentely oli melko levotonta. Eihän tässä mitään mtv:n musavideota oltu kuvaamassa, niin onko sen kameran sitten pakko poukkoilla ja hyppiä ja zoomailla kuin kamera-apinalla olisi pahanlaatuinen ADHD.. Vaan ehkäpä tuo sitten olikin se taideosuus.
Jättäisin kyllä, jos vain etukäteen tietäisi minkälaisesta elokuvasta on kyse. Tämä ja Mulholland saivat tosi hyvät pojot ja siten tietenkin halusin myös katsoa ne molemmat. Ja eipä siinä sinänsä siinä kerran katsomisessa mitään haittaa ole, tietääpähän ainakin mistä puhutaan. Mutta sitä en vain oikein ymmärrä, että mikä itu sellaisessa elokuvassa edes on, joka vaatii sen jälkeen vielä taustatutkimusta, jotta elokuvan ymmärtää. Itse kuitenkin haluan elokuvan, kuten yleensä muutkin viihdekokemukset, yhtenä settinä, jonka jälkeen voi sitten oikeasti sanoa onko elokuva kokonaisuutena ollut hyvä. Jos elokuvan hyvyys/huonous pitää tutkia netistä, niin onhan se outoa. Toki se on hyvä, että jokaiselle löytyy omanlaisensa elokuvat. Eihän kaikkien tarvitsekaan kaikesta pitää, mutta negatiivinenkin arvostelu on lienee myös sallittua?
En tykännyt. Sekava, tylsä, liian pitkä. Itselleni kolahtaa mm. 2001 sekä Lynchiltä Eraserhead ja yllä parjattu Mulholland, mutta noissa elokuvissa on mielestäni erittäin hyvä tunnelma ja tarinoissa imua. Tässä oli vaikeuksia pitää silmiä auki - samasta syystä koko tarinan yksityiskohtien hahmottaminen kävi mahdottomaksi. Kuka esim. oli tämä Sean Pennin hahmo? Jotkut kohtaukset olivat kivan näköisiä, ja pidin kyllä Pittin hahmon ja lasten välisestä jännitteestä. 2/5
No se oli se Jack (vanhin poika) aikuisena. Itse ei oikein vielä pysty arvosanaa antamaan. Melkein tarvitsee toisen katselukerran. Senverta kyllä tajusin, että suurten kysymysten äärellä tässä taidettiin olla...
Noniin, nyt tämä katsottu. Vähän ristiriitaiset tunnelmat jäi: paljon hyvää, paljon huonoa. Jollain tapaa minunkin tekee mieli yhdistää elokuvan aihe/tunnelma Kubrickin 2001:een, vaikka elokuvien puitteet ovatkin aika erilaiset. + Kauniita kuvia + Oli saatu erittäin hyvin vangittua lapsuuden tunnelmia ja pojanviikareiden elämää + Hyvät lapsinäyttelijät, yksikään ei onnistunut ärsyttämään + En tiedä onko tämä plussan arvoinen, mutta elokuva parani alkumetrien jälkeen. Vilkuilin soittimen laskuria (ei niin saa tehdä! ) alussa useaan otteeseen kun aloin miettimään kauanko tätä "hupia" oikein kestää. Mutta sitten onneksi tarina ja hahmot tempaisi mukanaan -> positiivinen yllätys - Taas sitä Malick-löpinää, eli kertojanääntä joka ei tue kuvaa. Voisi mokoman "tehokeinon" jo lopettaa. - Brad Pitt yrittää näytellä vakavasti otettavaa lähinnä työntämällä leuan mahdollisimman eteen. - Maailmankaikkeuden/elämän synnyn olisi voinut leikata pois, samoin Sean Pennin. Eli suoraviivaisempana draamana tämä olisi ollut parempi, ilman turhia irrallisen tuntuisia häiriötekijöitä. Elokuvan "henkisyys" tuntui aika päälleliimatulta. - En oikein välittänyt uskonnollisesta sanomasta. 2001:n epämääräisempi "mystisyys" toimii paljon paremmin. - Loppu oli vähän vaisu. * * * ½
Heitetään tämä uutinen vaikka tänne. Malickin seuraava elokuva, To The Wonder, on nyt sitten yllättäen jo valmis ja ensi-ilta Toronton leffafestareilla parin viikon päästä: http://tiff.net/filmsandschedules/tiff/2012/tothewonder edit: Onkin jo ensiviikolla maailman ensiesityksessä Venetsian festareilla: http://www.labiennale.org/en/cinema/festival/lineup/off-sel/venezia69/to-the-wonder.html
Komeesti kuvattiin sitä miten universumi luodaan, galaksit pyörii, maanpiiri halkeaa idästä länteen ja horisonttiin, kaikki kuviteltavissa oleva on mahdollista, mutta tuloksena on 1960-luvun ahdasmielinen amerikkalaislähiö ja aikuisena hukassa oleva arkkitehdinplanttu (Penn)! Seisovat aploodit Malickin visiolle!
Tämä oli kyllä liian sivistynyt pätkä meikäläiselle. Mainittakoon kuitenkin, että Universumin synty oli audiovisuaalisesti komeaa katseltavaa.