Спойлер Ja minä taas vetistelin juuri tuossa ampumiskohtauksessa. Niin voimakas, niin tunnetta täynnä. Klassikkokohtaus. Niin paljon shaittia tapahtuu kaikille, mutta että rehdin lukkosepän tytär ammutaan, niin ei siinä voi kyyneliä estää virtaamasta. Voi sitä hienoa kuvausta kun isä huutaa niin aidosti tuskasta ja musertava musiikki taustalla.
Pakko mainita parit (osa mainittukin jo) Rautajätti (The Iron Giant) Face/Off (Loppukohtaus) Die Hard (Jylhä elokuva) Serenity ja television maailmasta pakko mainita Konttorin (The Office) 2. tuotantokauden viimeinen jakso (Ricky Gervaisin tulkinta) Konttorin Jouluspesiaalin (The Office Specials) loppukohtaus.
Jostain syystä kaikki näkemäni Lasse Hallströmin leffat ovat saaneet tipan linssiin. Viimeksi An Unfinished Life. On se vaan hienoa...
Asema 49 ja Tears Of the Sun-leffojen loppukohtaukset tulee tässä ekana mieleen mitkä sai hiukan tunteilemaan
Pakko myöntää vielä sen verran että kyllä tuo Band Of Brothers sai palan kurkkuun koko ajan. Varsinkin kohtaus jossa Спойлер Joe Toye ja Bill Guarnere saa osumanja Buck näkee koko homman. Kyllä tämä on hienoimmista tuotoksista mitä on tehty.
Minulle tulee mieleen tietenkin Dumbo, kyllä juuri se kohtaus missä äitee on teljetty kalterien taakse. Sitten mieleen nousee myös Bim mustakorva ja onhan näitä muitakin mutta nämä nyt nousee mieleen ensimmäiseksi.
Emmerdalessa oli tänään sen verta koskettava jakso, että tuli sitä itsekin oikein herkälle päälle... :weep: RIP Trisha
Tuli taas eilen nähtyä kahden miehen tapaaminen elokuvassa Äiti yö (Mother Night, USA 1996). Siinä Howard Campbell (Nick Nolte) menee lauta kainalossa kysymään alakerran mieheltä George Kraftilta (Alan Arkin) mahtaisiko tämä pelata shakkia. Vierailun alussa hänelle selviää että hän kuuluu Kävelevien haavoittuneiden veljeskuntaan, suureen järjestöön jota moni ei tunne. Kohtaus on melkoinen helmi.
Eilen tuli hieman tirautettua Cameron Crowen Elisabethtownia katsellessa. Kohtaus muistotilaisuudessa jossa Susan Sarandon steppaa Moon Riverin tahtiin oli meikäläistä koskettava.Lähinnä varmaan tuon biisin takia mutta oli muutenkin loistava kohtaus.Viimeistään tässä leffassa tajusin miten hyvin Crowe käyttää musiikkia elokuvissaan hyväkseen.Tässä oli kyllä ehkä liikaakin eri biisejä.Mutta ukon leffoista löytyy kyllä lukemattomia kohtauksia joissa biisivalinta osuu todella nappiin.Kuten myös tämä Moon River Elisabethtownissa.
Viimeksi tuli tippa linssiin katsoessa William & Mary:n jakso, jossa Спойлер samaan aikaan syntyi kuollut vauva ja oli Maryn äidin häät. Oma 4kk ikäinen tyttö nukkui siinä sylissä, se kait se herkäksi veti, P
Schindlerin lista: Oikeastaan melkein koko elokuva. Varsinkin natsien teot kyllä saivat surulliseksi ja vihaiseksi. Monesti kyllä elokuvan aikana toivoin niille, varsinkin Goethille, varsin kivulliasta loppua. Vihreä maili: teloituskohtaukset Minä olen Sam: Kyllä tässäkin aika monta koskettavaa kohtausta löytyy. Forrest Gump: Hautakohtaus Crash (2004: Спойлер Iranilaismies ampuu paukkupanoksella pikkutyttöä. American History X: Lopun vessakohtaus. 21 grammaa: Aika moni kohtaus tässäkin.
Leijonakuningas Erään henkilön kuolema. Mouling Rouge Loppuratkaisu. The Village En voi vieläkään käsittää, aivan loistava elokuva. Sydäntä oikein riipaisi, kun se päähenkilö lähti sille matkalle... En osaa sanoa muuta kuin, että elokuvan "rakkaus" toista kohtaan saa itkemään (leffan nähneet varmaan ymmärtää mitä tarkoitan).:weep: :weep: :weep: Pitkät kihlajaiset Mahtava elokuva ja todella surullinen, varsinkin loppu.:weep: Big Fish Surullinen, ja myös onnellinen elokuva. Million Dollar Baby Se kohta, missä päähenkilö pyytää palvelusta valmentajalta, johon tämä ei suostu.
Vaikka olenkin nainen, niin pakko kysyä, oletteko nähneet uusinta Uunoelokuvaa: "This is my life?" Vaikka se on komedia, se myös itkettää lopussa. Elokuvan loppu on koskettava, koska siinä muistellaan Spedeä, eli Hartikaista, joka on "mennyt pois". Tietenkin tunnetta lisää se, että kyseessä on todellinen tapaus, eikä vain roolihenkilön kuolema, mutta sellaiset elokuvat ovat kyllä parhaita, jotka sekä naurattavat, että itkettävät! Kun siinä on vielä jotain realistista, niin syntyy taidetta!
Kyllähän tuossa kuitenkin tuli haikea mieli, vaikka niin kliseinen lopun auringonlaskuun kävely olikin. Kuitenkin lapsuudesta asti katsonut Uunoja ja kun sarja loppui niin tyhjä olo tuli.