Lisää vaan tälläisiä leffoja/sarjoja. Kattokaapa hyvin tarkasti sitä Wintersiä. Se on itsekin siinä repeämäisillään, mutta sankarillisesti pitää pokkansa.
Terry Malloy محتوى مخفي löytää veljensä koukusta riippumassa Alastomassa Satamassa, Bernsteinin musiikin lisätessä kohtauksen tehoa. Koskettaa jokaisella katsomiskerralla. Elokuvan maagista vaikutusvoimaa parhaimmillaan.
Katselin vkoloppuna Lynchin loistavaa Elefanttimiestä, muutamat kerrat tämä on jo katsottu, mutta nyt tuli stoppi .. Reiluun puoleen väliin pystyin katsomaan ja pyyhin parit kyyneleet, sitten muistin mitä on vielä edessä ja en vain millään pystynyt katsomaan sitä "I am not an animal!" kohtaa. Sydäntä riipaisevaa elokuvaa, todellinen mestariteos.
Hassusti minä itkin Elefanttimiehessä itkuni jo alussa, kun kaveri ensimmäiset kerrat näkyi, sen verran tunteita herättävästi oli kuvattu. Loppu ei enää itkettänyt, vaikka olikin kovin surullinen.
Kait tähän naisetkin saa vastata... Ei vais, minä olen yllättäen tätä perusnaistyyppiä, eli itken varmaan jokatoisessa leffassa. Olisi täysin mahdotonta edes tehdä edustavaa listaa asiasta. Tai nojoo, tässä yks päivä katselin Frankie & Johnnyn, ja kyllä se taas pisti kanavat auki. Shawshank Redemptionia katsellessani huomasin ilmiön, että voi itkeä ja nauraa yhtäaikaa. Miten virkistävää!
At First Sight - keskitien leffa, mutta kun se loppuu ja Diana Krall:in "Love is where you are"-biisi alkaa niin joka kerta on tippa linssissä. Vaikka kuinka on yrittänyt tapella vastaan...
Tuo BoB:n "I was not a hero. I served in company of heroes", jesus, pelkkä ajatuskin kostuttaa silmät. Mutta minäpä olenkin militanttipaskis, joka kyynelehtii A Few Good Menin loppukohtauksessa. ("Attention! Officer on deck!") Tuollaisessa sotilaallisessa lojaalisuudessa ja kunniassa on jotain sellaista je ne sais pas quoi mutta en tiedä mitä. Babylon 5:n päätösjakso on jo mainittu, mutta kukaan ei ole ilmeisesti Buffy-fani, vai? BtVS:n viidennellä kaudella on päätösjakson lopetuksen lisäksi yksi kokonainen jakso, jonka vetistelee alusta loppuun. Tiedätte kyllä, mistä jaksosta on kyse, jos olette sarjaa seuranneet. Riipaisevimmista rakkaudentunnustuksista parhaat pisteet saa Robin Williams Fisher Kingissä: mielettömän upea suoritus, taattua nyyhkymateriaalia.
Harvemmin tulee kyllä kyyneltä tirautettua elokuvaa katsellessa. Ainoa leffa jota katsellessa kyynel puristui silmäkulmasta, oli Leijonakuningas. Outoa että piirretty näin saa herkistymään, mutta surullinen kohta oli kyllä varsin taidokkaasti ja tunnelmallisesti tehty. Todella surullisia ja koskettavia leffoja olen kyllä löytänyt useampiakin. Hankin tämän ketjun rohkaisemana Elefanttimiehen ja se on kyllä yksi koskettavimmista leffoista joita olen katsellut. Elefanttimies oli niin surullisen sympaattinen, eikä halunnut pahaa kenellekään. :weep: Myös Green Mile oli kokonaisuudessaan surullinen ja tunnelmallinen, samoista syistä kuin Elefanttimieskin. Ei vaan, tulihan tässä mieleen toinenkin teos jota katsellessa tuli tippa linssiin. Kyseessä on monien jo mainitsema Band of Brothers ja siitä erityisesti keskitysleirikohtaus. Myös nämä aitojen henkilöiden kommentit olivat koskettavaa kuultavaa. Täydellinen maailma on loistava leffa ja sen aidontuntuisten henkilöhahmojen kohtalo oikeasti sai aikaan tunteita. Katsoin tämän jo muutamia vuosia sitten nuorempana telkasta ja ilo oli suuri, kun pääsin sitä eräässä vaiheessa viimein katselemaan DVD:ltäkin. Niin surullinen leffa, aww.. A Bronx Tale tulee mieleen näistä surullisista leffoista myös, vaikka toisaalta se on minulle jostain syystä sellainen feelgood-leffa että tulen hyvälle mielellä kuitenkin sen katsomisesta. Gilbert Grape kuuluu tähän kastiin minulla myös.
Tyrmäys tuli Leonin lopussa محتوى مخفي kun Léon ammuttiin raukkamaisesti takaapäin kadulle EDIT: ok... en ole hirveesti käytellyt tuota tiessäkiinni...
Veronica Guerin - leffan loppu... koskettava. Taitaa löytyä anttilan alelaareista nykyään sopuhintaan.
Million Dollar Baby - neljästi romahdin leffan aikana..onkohan syy humalassa, mielentilassa vai missä, mutta kovasti kosketti ainakin meikäläistä *****
50 first dates elokuvan loppu sai palan kurkkuun... On muitakin mutta toi oli pakko mainita, koska en ihan sellaista elokuvalta odottanu.
Koskettavia elokuvahetkiä on täällä mainittu useita, mutta surullisin kohtaus omasta mielestäni on Polkupyörävarkaan kuuluisa loppukohtaus. Kun olin elokuva-arkiston näytännössä sitä katsomassa, niin esityksen jälkeen valojen jälleen sytyttyä joka katsojan silmät olivat punaiset ja kosteat ja useampi itki avoimesti. http://www.imdb.com/title/tt0040522/ Ps. Myös Bim mustakorva on hyvin surullinen koska katsoja vaistomaisesti odottaa onnellista loppua "Lassie tyyliin". http://www.imdb.com/title/tt0077222/
Schindlerin listassa oli kohtaus, jossa kyynel alkoi poreilla silmäkulmassa, mutta ei aivan muodostunut kyyneleeksi (eli edelleenkin on kulunut 8-9 vuotta kun olen viimeksi itkenyt). Ja se kohtaus Schindlerin listassa oli tämä: محتوى مخفي Kun Oskar Schindler huomasi ruumiskärryissä sen punatakkisen tytön... Liam Neesonin eläytyminen, Janusz Kaminskin kuvaus, John Williamsin musiikki ja Spielbergin ohjaus tekevät kohtauksesta mestarillisen... Saa nähdä mitä tapahtuu jos (ja kun) sama joukko lähtee tekemään elokuvaa Abraham Lincolnista. Odotettavissa on jälleen hienoa historiallista elokuvaa.
Pelkkä Polkupyörävarkaan loppukohtauksen muisteleminen kostuttaa silmät. Ei kyllä ihan heti tule mieleen toista elokuvaa jossa epätoivo saadaan välitettyä katsojan mieliin niin vähin keinoin. Kadulta repäisty poikaa näytellyt henkilö tekee loistosuorituksen.