Man on the Moonin loppu on aika liikuttava. Mielenkiintoinen elokuva kun tunneskaala menee laidasta laitaan:thumbsup:
Olenko minä ainoa, joka liikuttui Kummisetä II:n viimeisestä kohtauksesta, jossa Спойлер näemme takautuman Vito Corleonen syntymäpäiville, jossa Sonny ja Fredo ovat yhä hengissä? Sonnyn näkeminen kyllä iski minuun todella kovasti.
Tuo oli kyllä erittäin koskettava hetki. Et ollut ainut. Tuossa kohtauksessa eivät kyyneleet olleet kaukana.
Itsellä tulee mieleen kaksi elokuvakokemusta, jotka ovat saaneet alahuulen väpättämään: Dances with Wolves Спойлер kun Dunbar lähtee intiaanileiristä ja Tuulta Hiuksissaan huutaa kalliolta: Can you see that I'm your friend? Can you see that I will always be your friend? ja juuri äskettäin tuli nähtyä vuonna 1949 käsikirjoitus Oscarin saanut The Search Спойлер jossa tsekkiläinen äiti etsii sodan jälkeen poikaansa josta on joutunut eroon keskitysleirillä. Viimeisessä kohtauksessa he (tietysti) löytävät toisensa..."Maminka!" Tämän jälkeen täytyy todeta, että harvemmin herkistyn nyyhkytyksien asteelle. Aika usein käytän erään sukulaisen neuvoa kuinka nyyhky/kauhu/jännityselokuvista selviää vähillä vaurioilla: eihän uhan alaisella henkilöllä ole mitään hätää, sillä kuvaajat on mukana...
Vähän silmät kostuivat nyt neljännellä Godfather Part III:n katsomiskerralla, kuten aikaisemmillakin. Kohtauksena siis oli lopun: Спойлер porrasteurastus, jossa Pacino huutaa... Mielestäni vain niin käsittämättömän hieno kohtaus, tai kuinka ääni/kuva on leikattu ja yhtäkkiä alkaa äänet kuulua, ja kuinka muiden henkilöiden ilmeitä näytetään. Iskee hyvin varsinkin kun on tykästynyt koko Kummisetä trilogiaan ja elänyt monet hetket Perheen seurassa.
Kyllähän noita löytyy. Tässä nyt pari, saatan lisäillä jos muistan lisää... Forrest Gumb Häjyt Of Mice and Men - ihan ykkönen!
äää.. mitäs niitä onkaan... -Shawshank Redemption (koko leffan ajan pala kurkussa) -A Beautiful Mind -Gladiator :weep: :weep: :weep: :weep:
Midnight Cowboy kun Спойлер Dustin Hoffman kuoli linja-autoon ja Jon Voight sulki tämän silmät ja otti tämän syliinsä loppumatkan ajaksi... unelmien Floridaan, jonne Hoffmankin halusi, mutta keuhkotauti voitti Nyt huomasin juuri että Dustin Hoffmanin leffoissa aina itkeskelen... Kramer vs Kramer kun Спойлер Meryl Streep päättäkin ettei vie lasta pois Dustinilta oli niin liikuttava Nyt on sitten tunnustettu!:weep:
Requiem for a Dreamin Спойлер loppua en osaa katsella vetistelemättä, kuten en myöskään Amelién kohtausta jossa Спойлер nainen kertoo sokealle miehelle ympärillä tapahtuvista yksityiskohdista. ...ja itsestäänselvyys on tietysti The Postmanin kohtaus jossa Спойлер kusti kääntyy takaisinpäin hakemaan pikkupojan kirjeen.
Pakko oli kirjoittaa, että niitä spoileri tageja voi käyttää! Sen verran pisti silmään nuo kirjoitukset. Anteeksi OT!
No oli mielessä, mutta ajattelin etteivät nuo nyt vielä ketään spoilaa. Laitetaan nyt sitten kun tuli sanomista. Niin, ja kun teit quoten niin laitahan siihenkin ne tagit...
En uskonut tätä tapahtuvan mutta niin vain kävi että Jean-Jacques Annaudin ohjaama The Bear nosti palan kurkkuun. Aivan uskomattoman hieno ja koskettava elokuva :weep: :love: . /Offtopic Mikähän siinä muuten on että ihmisten kuoleminen elokuvissa ei tunnu miltään mutta jos eläimeltä katkaistaan karvakin turkista niin heti on tippa linssissä. Niin no, ihmisiä joutaakin teilata. Harvennetaanhan hirviäkin... Offtopic/
Tulipa katsottua Armageddon kavereiden kanssa ja johtuiko tämä tapahtuma siitä että kello oli jo yli neljän yöllä vai joistain purkamattomista tunteista, mutta Armageddonin loppu sai itseni itkemään. Kaverit katsoivat vierestä, että mikä hel***ti sulla on, mutta ei siinä liikutustilassa pystynyt keksimään hyvää veruketta kyynelille.