Jonathan Glazerin The Zone of Interest kertoo saksalaisesta perhe-elämästä 1940-luvun alussa. On talo ja kiva oma puutarha ja kaikkea, perheen pää vain sattuu olemaan Rudolf Höss ja aidan takana Auschwitz-Birkenau. Voisi kuvitella että aiheesta saisi hyvinkin mielenkiintoisen elokuvan, mutta valitettavasti tämä on kyllä yksi tylsimpiä elokuvia mitä olen nähnyt. Tylsyys ei toki tarkoita että elokuva olisi täysin huono. Hössin perheen elämä vain on ihan saatanan tylsää seurattavaa. Eikä pelkästään seurattavaa vaan elettävää myös, sen näkee näyttelijöiden naamastakin joka lienee tarkoituksellista. Elokuvan sinänsä hyvä idea siitä että seurataan natsien perhe-elämää hirmutekojen sijasta kääntyy itseään vastaan. Katsojalle ei tästä jää kuin luu käteen. Tai ei oikeastaan sitäkään, koska elokuva antaa ymmärtää enemmän kuin ymmärtää katsojalle antaa. 3/5 https://www.imdb.com/title/tt7160372 ps. Triplan BioRexissä kävin katsomassa. 15e meni ihan hukkaan tässä.
Elokuvan pointti ja se kauhistuttava piirre olikin juuri siinä ettei tuon komentajaperheen välinpitämätöntä menoa vieressä olevan teloituslaitoksen myllytykseen dramatisoitu juuri ollenkaan millään kerronnallisella jännitteellä. Olivat vaan kuin ei mitään, inhimillisyys jo aikaa sitten polttouunitettuna sekin. Mainitsematta jäi myös se elokuvan erinomaisen puistattava äänimaailma, josta elokuva kerännyt paljon huomiota. Mitään keskitysleirin kauheuksia ei siis suoranaisesti näytetä, vaan ne jätetään mielikuvituksen varaan ääniraidan kertomaksi. Muurin takaa melkeinpä jatkuvalla syötöllä kantautuva tuskainen elo hiipii ihon alle nerokkaasti. Elokuva olisikin hyvä kokea mahdollisimman hyvällä äänentoistolla, jos vaan mahdollista. Mielenkiintoinen elokuvakokemus kyllä, joka jää mieleen kummittelemaan.
Mielenkiintoinen ja hyvä elokuva. Pelataan käytännössä pelkällä äänimaiilmalla ja vähäeleisyydellä. Juontahan ei varsinaisesti ole ja jotain actionia on turha odottaa, se on näkymättömissä aidan takana. Virkistävä poikkeus idealtaan ja toteutukseltaan, suosittelen katsomaan ****/5
Kävin kuluneella viikolla katsomassa tämän Kino Tapiolassa. Pidin leffan vähäeleisyydestä. Äänimaailman seuraamista haittasi joidenkin katsojien estoton ja jatkuva karkkipussien rapistelu. (Mikä ihmisiä vaivaa?)