The Pacific

Sledge ja Snafu olivatkin tämän sarjan parhaat henkilöhahmot.

 

Viimeinen jaksokin oli vaikuttava. Pidin tämän sarjan tunteisiin vetoavuudesta. Ja sota esitettiin niin raadollisena kautta koko sarjan kuin mitä se onkin ...

 

Samaa mieltä Sledgestä ja Snafusta. Parasta Tim Van Pattenin kanssa.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan kaatunut (tai noh, horjunut) henkilöhahmojen takia vaan rytmityksen. Kun se olisi ollut tiukempaa ja sujuvampaa kuten 7. ja 9. jaksossa, niin paljon olisi pelastettu. Parempi jaksotus olisi varmasti auttanut henkilöhahmojen tulemisessa tutummaksi. "Siirappia" ei mielestäni välttämättä ollut liikaa, mutta sitä ja sotaa yhdistettiin välillä kehnosti ja erityisesti alkupäässä pallo oli hukassa sen sotimisenkin kanssa. Syyttävä sormi saa varmaan lopulta osoittaa käsikirjoittajia.

Ei kai enää voi kovin pettymykseltä tuntua kun odotukset vähän väkisinkin tasaantui jo ensimmäisten jaksojen jälkeen. Osin hukattu mahdollisuus, mutta kokonaisuutena kuitenkin plussan puolella. /5 *

* BoB:lle neljä.

 

Kuukauden päästä sitten Ylen kautta.

YLE TV1 tiistaisin klo 21.00, alkaen 28.12. (K15)

 

Voisikin katsoa uudemman kerran sitten, jospa paranisi ensimmäisestä katselukerrasta.

 

kolmas sarja tekeillä:
https://www.facebook.com/MightyEighthHBO
http://www.imdb.com/title/tt2640044/reference

 

Wohoo! Hieno uutinen kaikenkaikkiaan!

 

Uutisia uutisia. Kolmas sarja on yhä tulossa ja kuuluu nyt uuden AppleTV+ palvelun tarjontaan. HBO ei ollut enää kiinnostunut kolmannesta mammuttisotasarjasta.

Sarjan nimi on Masters of the Air perustuen Donald L. Millerin kirjaan Masters of the Air: America's Bomber Boys Who Fought The Air War Against Nazi Germany.

https://fin.afterdawn.com/uutiset/a...tom-hanksin-sotasaaga-saa-jatkoa-apple-tv-ssa

Ehkä jatkokeskustelut sitten täällä:
https://www.dvdplaza.fi/threads/masters-of-the-air-appletv.95783/

 

Tuli taas katseltua tämäkin sarja. Olisikohan about viides kerta.
Tämä sarja on jakanut jopa omaa mielipidettäni. Välillä on tuntunut todella hyvältä ja välilllä taas vähemmän hyvältä.
Ensimmäisillä kerroilla sarja tuntui sekavalta. Siitä puuttuu samanlainen jatkuvuus, mitä BoBissa oli. Mikä tietenkin on ymmärrettävää, koska sarja perustuu muistaakseni kolmeen eri kirjaan, jotka on pitänyt yhdistää. Vaikka päähenkilöt pääasiassa ovatkin todellisia ihmisiä, on tarinoita muutettu enemmän kuin BoBissa, jotta todellisuudessa toisistaan erillään sotineita ihmisiä saadaan sarjaan samoihin tapahtumiin.

Pacificin ongelma omalla kohdallani (tai ehkäpä ennemminkin oma ongelma) on ollut myös se, että Tyynenmeren sota on ollut tuntemattomampi kuin Euroopan sota. Jenkkien näkökulmasta pitäisi tietenkin muistaa se, että heille sota alkoi Tyynellä merellä ja vasta sen jälkeen Euroopassa. Pearl Harbor oli alku ja atomipommit loppu. Siinä välissä sodittiin myös Euroopassa.
Tyynenmeren sodasta olen tiennyt tärkeimpiä kohtia, mutta kokonaisuus ja aikajana on ollut tuntemattomampi.
Sen vuoksi Pacificin ensimmäisellä katselukerralla saarien välillä hyppiminen tuntui sekavalta. Itse taistelut ovat kyllä olleet aina hyviä ja hahmotkin.

Nyt, kun olen vuosien saatossa tutustunut enemmän tyynenmeren sotaan, niin The Pacificin arvostus omissa kirjoissani on vain noussut.
Sarjan ongelmia edelleen ovat tietynlainen sekavuus ja selkeä juonen puute. Tom Hanks on itse kommentoinut, että Pacific menestyi Bobia huonommin juuri noiden asioiden vuoksi. Ihmisten on hankalampi seurata tarinaa, kun se poukkoilee ihmisten ja paikkojen välillä.
Eikä sarjassa juuri ole edes yritetty tehdä tuota selkeäksi. Olisin itse - edelleenkin, koska en ulkoa muista - halunnut selkeitä päivämääriä siihen, miten kauan eri saarilla taisteltiin sen sijaan, että aina vain zoomataan saareen ja näytetään sen nimi. Ja myös hieman enemmän vaikka upseerien keskustelujen kautta lukuja kaatuneista molemmin puolin yms.

Muutaman kerran olen kritiikkinä kuullut/lukenut siitä, että japanilaiset esitetään taas kerran viimeiseen mieheen taistelevina itsemurhasotilaina. Mutta kun niin se oikeastikin oli. Monet luulevat, että se on vain jonkinlainen hollywoodin luoma myytti, stereotypia yms. japanilaisista, mutta he oikeasti taistelivat noin. Syinä sekä kunnia että propaganda. Kunnian lisäksi heidät myös aivopestiin hyvin siinä, että he luulivat, että jenkit kiduttavat kaikki sotavangit kuoliaaksi. Esimerkiksi Okinawalla taisteli yli 100 000 japanilaista, joista vain 7000 antautui. Ja sekin on iso lukema verrattuna joihinkin muihin saariin. Lännessä on totuttu siihen, että vihollinen antautuu tai pakenee, kun 20-40 % sotilaista on menetetty. Japanilaisilla menetykset olivat pääsääntöisesti yli 90% ennen taisteluiden loppumista.

Se ikävä puoli sarjassa on, että ilmeisesti jokaisen jakson kuvaukset on tehty samalla kivisellä alueella tai samassa viidakossa. Ehkäpä saaret muistuttivat oikeasti paljon toisiaan. Ja osahan niistä oli hyvin kivikkoisia ja osassa oli viidakkoa. Jotta että ei sitä vaihtelua ehkä oikeastikaan niin paljoa ollut. Mutta jotenkin saarista jää silti vähän huono kuva siitä, että miten isoja ne olivat tai mitä niissä oli tai miten paljon vihollisia oli. Nyt on vain kiveä tai viidakkoa tai molempia.

Hyvää sarjassa on sen raadollinen realistisuus. Mielestäni se on jopa parempaa kuin BoBissa. BoBissa seurattiin yhtä maailman parhaiten koulutetuista yksiköistä. Laskuvarjojoukot varmasti olivat fyysisesti ja henkisesti vahvempia kuin tavallinen armeija. Mutta tuota ehkä vähän liikaa BoBissa korostetaan. Että miten he olivat parhaimmista parhaimpia. Tottahan se toki on. Mutta Pacificin vahvuus on mielestäni siinä, että vaikka toki merijalkaväki on hyvin koulutettua, niin mielestäni tuohon aikaan he eivät sen kummempia sotilaita olleet kuin tavallinen armeijankaan. Eikä sarjassa mitenkään tuoda esille sitä, että he olisivat jotenkin erityisen hyvin kouluttettuja. Eli he olivat enemmän niitä tavallisia ihmisiä, jotka eivät ehkä olisi päässeetkään laskuvarjojääkäreiksi, mutta kuitenkin tekivät ihan yhtä merkittävän suorituksen sodassa.

Olen kuunnellut äänikirjana Leckien kirjan Helmet for my pillow https://en.wikipedia.org/wiki/Helmet_for_My_Pillow
En nyt muista, mikä tuossa mätti, mutta muistan sen, että jostain syystä se ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen kuunneltava. Pitäisi ehkä kuunnella uudestaan. Sledgehammerin kirjalle (https://en.wikipedia.org/wiki/With_the_Old_Breed) on suuremmat odotukset. Se on vielä kuuntelematta, mutta joku päivä kyllä tulee kuunneltua. Nuo muuten on nauhoitettu äänikirjoina uudestaan tv-sarjan jälkeen ja lukijana ovat hahmoja sarjassa näytelleet näyttelijät. Mutta tuo saattoi kyllä olla yksi syy, miksi Leckien kirja ei iskenyt. Vaikka häntä näytellyt henkilö oli todella hyvä näyttelijä, niin hän ei tainnut tuossa äänikirjassa olla kovinkaan hyvä lukija.

Kokonaisuutena The Pacific on ihan loistava sarja tyynenmeren sodasta. Mutta vaikka rahaa käytettiin muistaakseni noin tuplat BoBin tekemiseen verrattuna, niin se ei kuitenkaan näy. Sarjaa olisi voitu yrittää tehdä selkeämmäksi ja paremmaksi kokonaisuudeksi. Itselleni sodan tuntemuksen kautta sarja kuitenkin toimii, mutta ymmärrän hyvin, miksi se ei kaikille toimi. Henkilöt ja näyttelijät ovat hyviä ja henkilöiden draama kyllä ainakin itselleni välittyy hyvin. Sarjassa mennään aika nopeasti taisteluihin eikä sitä kautta ehditä rakentaa henkilöhahmoja samalla tavalla kuin BoBissa. Joten varsinkaan ensimmäisessä taistelussa ei ainakaan itsellä edelleenkään ole samanlaista jännitettä hahmojen puolesta. Mutta sen sijaan sarjan loppu on mielestäni loistava ja hienosti kuvataan sitä, miten vaikeaa tavalliseen arkeen on päästä kiinni sodan jälkeen. Netissä moni on haukkunut viimeistä jaksoa, mutta en oikein keksi miksi. Pitäisikö jokaisen jakson olla vain taistelua ja teurastamista?

Sen sijaan sarjan keskellä olevaa jaksoa Australiassa vähän ihmettelen. En niinkään sitä, että sellainen on, vaan miksi sen juoni on pitänyt keksiä uusiksi eikä mennä oikean elämän tapahtumilla... Tietenkin ehkä tosielämän tapahtumat eivät niin kiinnostavia ole kuin keksitty Leckien romanssi kreikkalaisen naisen kanssa, mutta olen monesti sitä mieltä, että jos kirjasta tehdään tv-toteutus, niin jos joku asia kirjassa on tylsä, niin jätettäisiin se pois ja keskityttäisiin niihin mielenkiintoisiin asioihin. Tietenkin, jos sarjaankin on haluttu saada pieni tauko taistelusta, niin tuo Australia-jakso on ihan paikallaan. Mutta ehkäpä silloin olisi kannattanut keskittyä kuitenkin muihin asioihin kuin keksittyihin romansseihin... Ainakaan itseä tuo ei kauheasti ole koskaan kiinnostanut.

The Pacific kärsii vähän BoBin menestyksestä. Se on itsessäänkin loistava sarja, mutta tulee aina verratuksi edeltäjäänsä. Aivan kuten tulevaa Masters of air -sarjaa tullaan vertaamaan kahteen aiempaan. Ilman BoBia The Pacificiä hehkutettaisiin varmasti parhaana toisen maailmansodan sarjana, mutta koska Bob niin...

Kyllä tuo tyynenmeren sota on kuitenkin omissa kirjoissani paljon pahempi ja raaempi kuin Euroopan sota. Mitenkään Euroopan sotaa ja taisteluja väheksymättä. Mutta kyllä tuollaista vihollista vastaan, kuin japanilaiset, on varmasti ollut aika veemäistä taistella. Ja olosuhteet ovat olleet kyllä huomattavasti ikävämmät. Taaskaan mitenkään Euroopan poikkeuksellisen kylmiä talvia väheksymättä.

Kaikista huonoista puolistaan huolimatta The Pacific on omissa kirjoissani silti yksi parhaimmista tv-sarjoista ikinä. Ja tunnusmusiikki voittaa BoBin musiikin sata-nolla. Hans Zimmer (ja kaverit) kyllä osaa.

Jos Bob on täyden viiden tähden sarja, niin kyllä tämä saa helposti 4+ tai 5- tähteä. Täytyy myöntää, että itselleni sarjan loppu jättää jopa hiljaisemman olon kuin Bobin loppu. Mutta selkeästi sarja jakaa mielipiteitä. Tuon näkee myös imdb:ssä, jossa yksittäiset jaksot ovat saaneet jopa seiskalla alkavia arvosanoja, mitä en kyllä itse voi ymmärtää...

P.S. Master of airin kanssa ajattelin tehdä siten, että luen/kuuntelen ennen tv-sarjan katsomista kirjan, johon sarja perustuu. Kahden aiemman sarjan kanssa olen tehnyt siten, että katsonut tv-toteutuksen ensin. Nyt ajattelin kokeilla toisin päin.

 

^Hyvä kirjoitus, kiitos

Olen yrittänyt katsoa BoBia uudestaan, mutta se on jollain tapaa laahava ja katsominen jää aina kesken muutaman jakson jälkeen (tykkään bingetä sarjat kokonaan enkä jättää kesken). Aluksi en pitänyt Pacificista juuri ollenkaan, mutta ajan myötä imo vähintään yhtä hyvä ellei parempi kuin BoB.