The Last of Us (HBO, 2023-)

Vielä uusi jakso katsomatta, mutta Kaitlyn Dever on etukäteen ajateltuna todella vakuuttava valinta Abby:n rooliin. Olen pitänyt hänen rooleistaan, esim. Netflixin minisarjassa Unbelievable.

 

En voi oikein kommentoida mitään ilman, että spoilaisin niitä, jotka eivät ole peliä pelanneet. Kakka.
Ihan jees oli eka jakso. Ei mitenkään mullistava, mutta tarinaa vasta aloitellaan.
Joistakin arvosteluista olen lukenut, että toisin kuin eka kausi, niin toka kausi ilmeisesti menee melko erilailla kuin peli. Isot ja tärkeät tapahtumat taitavat olla samat, mutta kyllähän tämä eka jakso jo näytti, että melko eri tahdilla ja eri järjestyksessä edetään.
En sano, että tuo on hyvä tai huono. Erilainen vain.
Eiköhän tämä kakkoskausikin lopulta ole aika hyvää settiä.

Sitten kolmoskautta jo odotellessa. Mitenhän lie, tuleekohan siitä peli vai ainoastaan tv-sarja...? Mielelläni sen pelinkin ottaisin.

 

Ihan ok alustus tulevaan, peliähän en ole pelannut joten juonen kulku ei haittaa suuntaan eikä toiseen.

 

Hardhome meininkiä, asiaa.

 

Hemmetti, oli kyl loisto jakso, kovempi mitä odotin.

 

Kaitlyn Dever Started Filming ‘Last of Us’ Murder Scene Three Days After Her Mom’s Funeral

 

Minä olen tykännyt tästä sarjasta kovastikin. Samanlainen perusasetelma ja samoja teemoja kuin Walking Deadissa, mutta paremmin ja mielenkiintoisemmin tehtynä ja vähemmällä tyhjäkäynnillä. WD:stä meni lopullisesti maku jossain 8. kauden paikkeilla ja mielestäni lässähti jo tokalla kaudella, mutta LoU on ollut koko ajan silkkaa timanttia.

Sivuhuomautuksena, pieni muutta äänekäs joukko on jo ehtinyt leimata wokepaskaksi koko sarjan johtuen Ellien hahmon suuntautumisesta ja häntä näyttelevän Bella Ramseyn nonbinäärisyydestä, jopa Ramseyn ulkonäköä on kritisoitu meemein, jossa häntä verrataan Herra Perunapäähän ja Buzz Lightyeariin. En vaan jumalaiuta voi käsittää tuollaista perseilyä, sillä itselleni ei missään vaiheessa tullut edes mieleen tuollaisia mielleyhtymiä, ennenkuin niihin netissä törmäsin, eikä Ellien hahmon suuntautuminen edes ole sarjan pääteema vaan se postapokaplytinen maailma. Mutta tätä se on kun MAGAt päästetään irti verkossa.

 

Toista kautta neljä jaksoa katsottu ja epätasaista tämä on, kuten ensimmäisellä kaudellakin, mutta nyt vielä enemmän. Sarjan ongelma ei ole näyttelijät, ohjaus, kuvaus, musiikki, lavastus tms - nämä kaikki huokuvat laatua ja sarjalla olisi potentiaalia olla kokonaisuudessaan absoluuttista huipputasoa. Mutta minua häiritsee edelleen se, että jaksot ovat kuin videopelin tasoja (en pelaa, joten pahoittelut jos "väärä" termi), joista päähenkilön (pelaajan) on selvittävä. Alussa lähdetään jostain paikasta kohti jotain toista paikkaa, matkalla törmätään haasteisiin ja esteisiin, jotka selvitetään ja jakson lopussa on isompi lopputaistelu. Ja seuraavassa jaksossa taas sama kaava uuden haasteen parissa. Monelle pelin ystävälle tämä on varmaankin juuri se sarjan ykkösjuttu, mutta dramaturgisesti siihen kyllästyy nopeasti.

Välillä taas sekaan saadaan aivan täydellisiä elokuvallisia jaksoja, kuten esim. toisen kauden toinen jakso. IMDB:n jaksojen arvosanoista tämä nousee hyvin selkeästi esiin toisen kauden osalta: yksi jakso timanttia, muut keskitasoa. Ja syy ainakin minulle juuri tämä pelimäisyys.

 

^
Mandalorian veti tämän ihan eri asteelle. Samaa mieltä, että pelimäisyys näkyy läpi näissä sarjoissa, kuitenkin mielenkiinto pitää pitää yllä sekä yhden jakson/kauden randomkatsojalle ja pelihullulle jolle mikään ei kelpaa.

Tähän mennessä sarja on ollut ihan mielenkiintoista seurattavaa, muttei mitään tajunnan räjäyttävää. (en ole koskaan pelannut ko peliä)

 

Kakkoskausi on kyllä hyvin erilainen kuin peli. Joitakin samoja juttuja ja samoja kohtauksia ja paikkoja, mutta tapahtumat muuten etenevät eri tavoin. Se ei tieten liene iso yllätys ole, että sarjassakin on pelimäisyyttä, koska peli on pohjana tuolle. Pelin pelanneet jo varmaan tietävät/arvaavat, miten kakkoskausi päättyy.

Mutta täytyy sanoa, että ei itse pelissä kauheasti ole noita lopputaisteluja yms. Peli on aikamoinen putkijuoksu ja tietenkin pelialueilla on omat haasteensa.
Itse olen molemmat pelit pelannut ihan tarinamoodissa eli viholliset ovat hyvin helppoja. En kauheasti perusta taistelusta ja räiskinnästä, vaan tarinan seuraaminen on paljon mukavampaa. Jotta että jos kotoa pleikkari vaikka löytyy, niin ehdottomasti suosittelen peliä kokeilemaan noin, vaikka ei muuten pelaisi.

En tiedä sitten minkälaista olisi juutuubista katsoa video pelatusta pelistä. Voisiko sitä katsoa, kuten sarjaa vai olisiko väkisellä enemmän kuin peliä katsoisi. Ilmeisesti osa sarjan näyttelijöistä on tuolla tavalla peliin tutustunut, kun eivät itse pelaa.

Mutta vaikka nämä sarjat ovat hyviä, niin tarinallisesti peli on parempi molemmilla kausilla.

 

Edelleen sama jatkuu, eli jaksojen taso ja henk. koht. kiinnostavuus vaihtelee rajusti ja tulee välillä kelailtua joitain kohtauksia yli. Mutta sitten kun jo meinasin olla vähän, että laitanko telkun kiinni, kun Ellie otti taas kitaran käteen... Niin sieltähän tulikin Pearl Jamin Future Days -kappaleen ensimmäinen riimi! Ja kun kyseinen jakso päättyi, niin yhtyeen Present Tense -kappale kajahti soimaan ja tunnereaktio oli valtava. Lopputekstit oli pakko katsoa kokonaan ja siihen perään sitten kakkoskauden kuudes jakso, joka oli ehkä tähän astisista paras. Aivan huikeasti rakennettu takaumajakso, jossa myös Future Days -kappaleen merkitys tuotiin esiin upeasti. Kerrassaan mykistävää televisioviihdettä alkukohtauksesta loppuun saakka. Ja itselle tässä musiikin käytöllä aivan oli keskeinen osa. Vaikken pelistä mitään tiedekään, tiedän nyt että Future Days -kappaleella on iso rooli myös siinä. Jos joku haluaa tutustua kappaleeseen, niin tässä Eddie Vedderin veto pelitapahtumassa vuodelta 2020:

 

Katselen näitä sarjoja ilman minkäänlaista ennakkotutustumista ja spoilaantumista, niin lopetus seitsemänteen tuli vähän yllätyksenä kun luulin jaksoja olevan enemmän. Andorin kohdalla ihmettelin juonen keskeneräisyyttä kun luulin, että loppui yhdeksänteen

Mutta LoU, ihan ok paketti kahdesta kaudesta ja juonikin jotenkuten jatkuva, vaikkakin hieman hölmö kostotarina pohjana. Toisella kaudella juonen mukana putosi kantavaa voimaa pois ja paikkaavat hahmot eivät enää olleet niin mielenkiintoisia.

Ihan jees, mutta tuskin palaan tämän pariin ja ei tämä suoranaisesti innostanut peliäkään kokeilemaan.

*** / 5

btw päätösjakson loppubiisi oli Soundgarden - Burden in my hand

 

Pelin fanina pitää sanoa, että vaikka kakkoskausi sinänsä olikin hyvä ja keskimäärin paljon parempaa menoa kuin tv-sarjat nykyään, niin vähän turhan kiireellä puskettiin nyt eteenpäin. Pari kolme jaksoa enemmän ja rauhallisempaa menoa olisi ollut parempi.
Kolmoskausi (tai voisi sanoa, että kakkoskauden lopetus, koska edelleen mennään kakkospelissä) tulee ilmeisesti aikaisintään 2026 syksyllä tai vasta 2027 keväällä, kun kuvauksiakaan ei ole vielä aloitettu. Mielestäni tuo olisi pitänyt tehdä kerralla. Ärsyttää nämä nykymaailman "sarjat", joissa on max. 10 jaksoa. Mikä tv-sarja se sellainen on? Minisarja mielestäni. Aikanaan oli aina vähintään 20 jaksoa kaudessa.

Kerrottakoon peliä pelaamattomille (tämä ei spoilaa), että pelissä pelataan myös Abbyllä huomattavan paljon ja tutustutaan hänen hahmoonsa. Ilmeisesti kakkoskauden lopetus antaa ymmärtää, että kolmoskausi tekee sen saman eli tarina muuttuu Abby-vetoiseksi ja kerrotaan hänen tarinansa tuohon pisteeseen saakka, mihin kakkoskaudella päästiin.

Jos ekakausi oli neljän tähden menoa, niin tämä jäi kokonaisuutena kolmeen, vaikka mukana oli myös viiden tähden jaksoja.

Melkein voisi taas pelailla pelit läpi.

 

Aluksi, ostan PJn kaikki albumit.
Lopuksi, PJ on paska bändi niin kauan kuin välttelee maatamme keikka mielessä, viimeksi taisi IV bisse yllättää amerikan kuraveteen tottuneet rokkarit ja keikka meni miten meni ja sitten peruttiin Ruisrock jossa vastassa ois ollut itse Nirvana.

Lupasivat tulla takas korvaamaan perseelleen menneen keikan ja perutun, yhä ootellaa, vitun Vedder et co. Niin ollaan kansamiestä ja pikkuihmisen kaveria. Kyllä joo.

Rantti ohi.

 

Onneksi Cornell kävi täällä 3 x SG:n kanssa, Audioslaven kanssa ja sitten soolonakin.

Ihan eri tason jätkä ja SG pumppuna.

FYI

 

Off topic: Ruisrockin peruttu keikka oli vuonna -92, olin yksi paikalla olleista pettyneistä. -93 oli sitten se toistaiseksi ainoa Suomen keikka, se jäi itseltä väliin.

 

Pari kertaa tuli nähtyä Soundgarden, kauheeta, en muista oliko Audioslavea kattomassa, pakko, ei sellasita ole voinut jättää väliin????