Varsin erikoinen sekoitus oli tämä 80 -luvun tv-sarjaan (josta minulla ei ole mitään haisuakaan) perustunut David Leitchin ohjaama elokuva, eli Ryan Goslingin ja Emily Bluntin tähdittämä The Fall Guy. Se on kategorisoitu IMDB:ssä toimintakomediadraamaromanssileffaksi, lienee aika osuva kuvaus. Paitsi että lisäisin _kreisi_komedian tuohon nippuun, koska huumori oli sen verran kahjoa paikoitellen. Aika kului oikein kivasti tuon parissa, ei siinä mitään. Mutta koska kyseessä oli tuollainen "pyttipannuannos", niin jäi ehkä inansa sellainen fiilis, että elokuva yritti olla vähän kaikkea eikä sitten ollutkaan varsinaisesti mitään. Juonihan oli aika köykäinen, pääasia selvästikin oli että toimintaa riitti. Skuuttikohellustakin oli tarjolla ja ratikassakin tuntui olevan tunnelmaa kuin Pirkanmaalaisen kaupungin keskustassa viikonloppuiltana, eli olihan siinä sitä realismiakin hiukan.. Kuvaus ja kuvapuoli oli kunnossa, ja ne stunttihommien stuntit oli tehty ilmeisellä antaumuksella ja rakkaudesta lajiin. Kissin "I Was Made For Lovin´ You" -biisiä oli hyödynnetty elokuvassa sen alusta lähtien aika mielenkiintoisella, runsaalla sekä monimuotoisella tavalla, enpä olisi kuvitellut että sitä joku käyttäisi takaa-ajokohtauksessa.. Tunnetunpuoleisissa elokuvissa käytettyjä repliikkejä sun muita niihin liittyviä viittauksia viljeltiin erittäin runsaasti, ja erään aika keskeisen tv-sarjan tunnariakin käytettiin aika hupaisasti. Vähän vaikea arvioida näyttelijöiden onnistumisia, koska asiat oli tarkoituksella vedetty yli ja överiksi. Luonnollisuus ei varmaankaan ollut tavoitteena. Mutta taisipa tuo lähestymistapa istua tähän aika hyvin, eli stereotyyppiset ynnä karikatyyriset roolisuoritteet olivat ihan OK. En tiedä oliko virhe katsoa saksalaisen 4K/UHD -julkaisun (kaksi UHD:tä, ei BD:tä lainkaan) omalla levyllään ollut extended -versio, koska saattaa olla että tämäntyyppisen elokuvan kohdalla ei ehkä tarvittaisi kauheasti syventävää materiaalia. Mutta koska yleensä katson aina ne pidemmät versiot, niin näin tapahtui tämänkin kanssa. Ja kuten esim. Marvel -leffoissa, niin tässäkin tapahtui vielä lopputekstien aikana... Hyvän mielen leffoja tarvitaan aina, ja vaikkei tämä ollutkaan objektiivisesti tarkasteltuna elokuvataiteen helmi, niin ihan siksi arvotan tämän näin koska jostain kummallisesta syystä satuin pitämään tästä "sillisalaatista": ***½/*****.