Matthew Parkhillin pienimuotoinen kauhuelokuva The Caller muistuttaa juoneltaan Gergory Hoblitin elokuvaa Frequency yhteys kuolemaan (2000), jossa poika saa radioyhteyden isäänsä 30 vuoden taakse menneisyyteen ja koettaa pelastaa tämän hengen. Molemmissa elokuvissa on kyse aikaparadoksista ja menneisyyden muuttamisesta. Jos Frequency on enemmänkin sankaritarina, niin The Caller on kauhutarina. The Caller kuuluu viime vuosien kovaonnisiin tuotantoihin. Pääosaan valittiin Brittany Murphy (19772009), mutta hän kuoli juuri kun kuvauksia aloitettiin. Budjettiongelmat lyhensivät kuvausaikaa, ja kuvauspaikaksi vaihtui New Yorkin asemesta Puerto Rico. Elokuva keskittyy tarinan kertomiseen; se ei juuri perustu säikyttelyefekteihin vaan epämiellyttävään tunnelmaan, kun katsoja tajuaa, että puhelinkeskustelut muutama kyllästyneesti lausuttu sana alkavat muuttaa menneisyyttä yhä uhkaavammin. Rachelle Lefevre suoriutuu pääosasta kohtuullisen hyvin, ja sivurooleissa on persoonallisia luonnenäyttelijöitä: Stephen Moyer (True Blood), Lorna Raver (Drag Me to Hell) ja Luiz Guzmán (Cleaner); ex-aviomies (Ed Quinn) on todella karmea tyyppi. Puhelinkeskustelut vievät elokuvasta paljon aikaa, mutta ne on kuvattu niin kekseliäästi, ettei tätä edes huomaa, vaan kuvaus tukee dramaturgiaa. Blu-raylla on mukana poistettuja kohtauksia, joista voi arvailla, mihin tapahtumat perustuvat. Spoiler Rose oli aikoinaan hirttäytynyt puhelinjohtoon. Kuolema oli saastuttanut puhelimen, ja siksi sillä saattoi soittaa 30 vuoden päähän. Maryn ensimmäinen virhe oli se, että muutettuaan asuntoon hän kaivoi kauniin vanhan puhelinkojeen komerosta ja kytki pistorasiaan. The Caller on katsomisen arvoinen pikku kauhuelokuva mutta ei Scanboxin levyltä. Blu-rayn kuva kärsii vakavista kuvanlaatuongelmista (värisävyjen porrastumista hämärissä kohtauksissa, ks. 1. kuva alla), ja äänen miksauskin kuulostaa jotenkin luonnottomalta. Elokuva: 3/5 Scanbox: 1/5 Kuvanäytteitä Scanboxin levyltä: Spoiler