TangBand W6-1139SG:stä subi + 3*W4-647SC; suunnitteluapua please

Olen rakentamassa budjettikotiteatterisysteemiä (BKTS), johon subiksi tulee TangBandin W6-1139SG ja etukaiuttimiksi 3 * W4-657SC. Ohessa on liitteinä suunnitelmat (poista txt ja siirrä oikeaan hakemistoon ...\Linearteam\WinISD Pro\Projects). Mekkalaa ei ole tarkoitus hirvittävästi saada aikaan, mutta jos edes saisi siitä vähemmästä mekkalasta kohtuulaatuista.

Olen täysi noviisi kaiutinsuunnittelun osalta ja olen ajatellut myös sellaisena pysyä, johtuen suunnittelun epävarmasta monimutkaisuudesta ja lähes täydellisestä tietämättömyydestä ko. alueesta BKTS-kokoonpano perustuu rahavarattomuuteen, tekemisen iloon ja puhtaaseen apinointiin käyttäen pohjana tätä palstaa täydennettynä Tuomelan kirjan epätoivoisella tavaamisella. Eli apua kaivataan Pohjana toimii DVB-G:n esittämä suunnitelma ("https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=40554"").

Subi tulee refleksikoteloon, piipuksi sisähalkaisijaltaan 70mm viemäriputki (saan naapurista tai rautakaupasta), vahvistimena on threadissa aiemmin mainittu Zachry DSW-70 ja kotelomateriaalina on ylijäämäpala 40 mm liimapuuta. W6-1139SG:stä löytyy netistä ainakin kaksi eri versiota (vanha ja uus), joista olen liitetiedostoon tallentanut uuden tiedot elementtimittoineen (voin lähettää liitteet ilman txt-lisää sähköpostilla, jos on tarve). Näyttäisi, että DVB-G:n ratkaisu on hyvä tällekin elementille, koska käppyrät näyttävät samalta (vain piipun pituus kasvaa). Piipun päät "vapaaseen ilmaan" pyöristyksillä varustettuna. Onko hyvä? Tarviiko pumpulia/paljonko? Millä/miten tuo lisämassa liimataan/kiinnitetään kartioon (takana ei oo ruuvinreikää)?

Etukaiuttimet tulevat 4 litran suljettuihin pönttöihin ilman jakosuodinta. Nämä kotelot (materiaalina Nyatoh) ovat tällä hetkellä työn/opettelun alla. Eli kotelokokoa ei voi muuttaa, menikö pieleen? Jos meni, niin voiko jotenkin korjata (jakosuodin, pumpuli, täyte...)? Sijoitus on seinässä lähes kiinni (keskikaiutin on töllön alla). Kaksi pömpeliä tulee lattiakaiutinkoteloon, johon alaosaan panoksi muuraushiekkaa ja "leveät tassut" (huushollissa on kaksi alta 15-kiloista murisevaa nelijalkaa, jotka ottavat välillä mittaa toisistaan).

Takakaiuttimiksi tullee aikanaan W3-871:set Cyburgs-Needle -mallin mukaan.

Eli kommentteja peliin:thumbsup:

PS. Tämä sama vuodatus on tuossa aiemmin mainitussa threadissä ja kaipaisin kipeästi erityisesti subiapua ennen kuin alan pilkkomaan liimalevyä.

EDIT: DVB-G:n vastaus löytyy numeron 46 alta (Se voi toki siirtyä etiäpäin, jossa DVB-G on piilotellut näitä "ei väkisin" viestejä enemmän).

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Kiitos perusteellisesta vastauksesta (kts. nro 46, niin tiedät mistä kiittelin) :thumbsup:

Tarkentaisin vielä kaksi kohtaa (voi olla saivartelua, mutta olkoon):

1) Käytän joko tennispalloja tai "karvisen päitä" (löytyy sekalainen kokoelma). Pinnoitetaanko koko putken pään vastakkainen seinä vai pelkkä reiän kohta? Pitääkö näiden viemä tilavuus huomioida kotelon koossa (eli kasvattaa käytännössä kotelon kokoa pinnoitteen viemällä tilavuudella)?

2) Ohessa on kuva kartiosta. Tarkoittanet kartion keskialueella tuota kuvassa näkyvää sisintä kehää, joka on kuopallaan (halkaisija on noin 77 mm)?

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Ohessa DVB-G:n vastaus:
Hitto, eikö kartiossasi olekaan tasaisen koveraa muotoa, pölykuppisi näyttää tavalliselta pullealta eli kuperalta? Jos pölykuppi on kupera, silloin EHDOTTOMASTI massa ja epoksi valutetaan pölykupin ja kartion rajakohtaan, eikä mitään valumisen estämisen palikoita tarvita, epoksi ei rajapinnasta minnekään karkaa.

Sinä siis teet rinkulalisämassauksen, minulla koveraan pölykuppiin tehdään keskiömassaus.

SINULLA ON 1138SG, EI 1139**!
_____________________________

Kaikista tärkein piste putkituhinoiden imemisessä on juuri refleksireiän edessä oleva kohta. Siihen asennetaan kaikista kallein mahdollinen omistamasi vaimennusaine, vaikkapa huopaa tai froteepyyhkeitä kämmennen kokoiselle alueelle muutaman sentin paksu löysä kerros. Samalle seinälle reunemmalle voit tunkea pehmoleluja tai muuta kivaa. Pääasia on, että on ääntä imevää ja ääntä hajottavaa ainetta jossain, refleksiputken pään "näkemällä" alueella etenkin.

Se, miten lisäämäsi pehmike vaikuttaa kotelon tilavuuteen, on täysi mysteeri, kun en tiedä mitä möhnää aiot käyttää. Älä huomioi ainetta lainkaan, se on varmin keino. Aine saattaa joko "kasvattaa koteloa", jos aine on juuri akustisesti sopivaa, tai sitten aine "pienentää koteloa", eli se on liian tiheää tai liian harvaa, kumpikin pienentää koteloa. Vain juuri akustisesti sopiva aine kasvattaa, muut aineet aina pienentävät.

Mittaamalla asia selviäisi, eli kotelo tyhjänä mitataan impedanssivaste, ja sitten pehmikkeet sisään ja uusi mittaus. Mittaus vie 3 sekuntia pc:llä (audiovahvistin+pc+äänikortti+softa+vastus+piuhoja ), tai sitten kuluu vartti käsipelillä (vastus, yleismittari, audiovahvistin, siniaaltolähde, johtimia).

Minä tekisin näin sille seinälle, jota kohti putken sisäpää sojottaa:

Putken osoittamalle kohdalle jokin korotus, vaikkapa puolipallomuotoinen puupalikka tai mikä vain esine, joka katkaisee seinämää pitkin köpöttelevän äänen kulun, estää sen pääsyn refleksiputken näkemään kohtaan. Saa olla heijastavaa ainetta, tarkoitus on estää äänen etenemistä ja lisätään diffuusiota.

Sitten sama seinä peitetään harvalla pehmeällä ainella, polyesterivanu, patjavaahtomuovi tai muu pehmeä. Parin sentin kerros. Estepullistuman päällekin pehmike pannaan, muodostuu kumpare siihen kohtaan.

Sitten viikataan muhkea froteepyyhe vaikka 4...6...8 kertaiseksi, sen seinän kokoiseksi, johon pyyhenivaska on menossa. Ei kannata leikellä pyyhettä, viikataan se niin monta kertaa, että se sopii seinän peitoksi.

Pyyhenippu asetetaan seinälle ja niitataan niittipistoolilla VAIN LAIDOISTA kiinni koteloseinään. Jos käytettiin vaahtomuovia pyyhkeen ja seinän välissä, pyyhe niitataan kiinni muihin seiniin, vaahtomuovin läpi ei niitti yletä. Jos väliaine oli vanua, voi niitata sen lävitse.

Pyyhkeiden alla tuntuu se kovempi alue, korokepullistuma, ja muualla tuntuma on pehmeämpi. Aivan reunoilla on "liian tiivistä" koska niitit ovat litistäneet pyyhkeet. Tiheämpää siis on laidoilla ja pullistuman kohdalla, näiden välissä taas on pehmoista ja imevämpää, kenties liiankin pehmeää.
Näin on synnytetty ääntä tehokkaahkosti imevä puoli-ilmainen rakenne (roskiin menossa olevia reikäisiä vanhoja pyyhkeitä, tyynyntäytettä yms.), jossa on eri tiheyksisiä kohtia, eli varmimmin edes jokin kohta sattuu audiomielessä efektiiviselle tiheydelle. Ja seinän keskellä (tms.) sijaitsee se korokemuhkura, joka osaltaan estää seinää pitkin kävelevien värähtelyiden matkailua. Ja se tarjoaa ilmarakoa aineille, estää pehmikeainetta olemasta tasapaksu, muodostamasta yksitaajuista resonaattoria väpättävän pyyhkeen kera.

Ja niin edelleen, turha luennoida rakenteen detaljeja tarkemmin, jokainen mainittu aine kuitenkin on perusteltavissa. Jos jätetään jokin asia luvatta pois, rakenne muuttuu, pitää pohtia asia uusiksi. Esim. jos vaihtaa pyyhkeen kiinni seinään ja sen päälle tulee vanu, vaimennusteho häviää lähes olemattomaksi. Tuhinoiden kuuluvuus lisääntyy. Jos jättää keskipullistuman pois, seinä jää liian peilaavaksi ja vaimennusaine liian tasapaksuksi, josta on omat haittansa. Oikeat kalliit absorbentit saavat olla tasapaksuja, mutta tee-itse-ties-miten-tiheät aineet kannattaa aina asentaa vaihtelevaan kulmaan vaihtelevaan tiheyteen, kun ei tiedä aineen tarkkaa olemusta.



Ja alkuperäinen viestini jatkuu tästä.

Tuo valokuva hämää, johtuen ilmeisesti tuosta valoheijastumasta. Pölykuppi on tasaisen kovera eli teen tuon alkuperäisen ohjeesi mukaan.

Subin tuhinavaimennusperiaate tuli myös selkeäksi.

Kiitos perusteellisista ohjeista:thumbsup:

[Laitan pömpeleistä Tuohivuonna Pukinpäivän aikaan kuvia esille (edellyttäen, että ne ovat mielestäni esteettisesti siedettäviä)].

 

Rakentelu etenee pikkuhiljaa ja hitaasti. Ohessa muutama kuva liimausvaiheesta (liima on Kiilto 66 yleis-/puuliima).

Materiaalina Nyatoh on allekirjoittaneelle uusi (http://72.14.207.104/search?q=cache:9iSp5XB5NR0J:www.webforest.fi/jalopuu/puulajit123/nyatoh.html+nyatoh&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1&lr=lang_fi). Nykyisen kokemuksen perusteella se on myös ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sitä työstän. Ostin keskikaiuttimen liimalevyn K-Raudasta. Muovipakkaus oli ehjä ja levy suora. Kun olin sahannut palat ja ne olivat muutaman päivän "lepotilassa" makkarissa, niin lähes kaikki palat olivat kieroutuneet (tämä on varsin omituista kun kyseessä on liimapuu ja palojen koko on pieni).

"Lepoaikana" ostin Puukeskuksesta levyt pilaripönttöjä varten (sahaus sahaussuunnitelman mukaisesti näemmä sisältyy samaan hintaan ilman erillistä veloitusta-> ). No, nämä levypalat olivat lähes ok (muutamassa pitkässä palassa oli pientä kieroutumista havaittavissa jahka ne olivat muutaman päivän olleet makkarin lattialla). Pilarit muodostuvat kolmesta kammiosta; ylimpään tulee kaiutinelementti, keskelle ilmaa ja alas hiekkaa.

Keskipönttöön pystyin käyttämään Nyatohia etu-, taka-, katto- ja pohjapaloihin. Kyljet tuli mäntyliimapuusta, jota oli jäljellä muutama jätepala muista hommista. Etulevyn temppuilin kahdesta palasta, jotta sain siitä yhtenäisen näköisen.

Pilareiden liimaus oli puolestaan uusi kokemus ja heti osoittautui, että puristimia ei ole riittävästi->halpiskauppaan. Myös kammiopalojen mittatarkkuus oli . Hiontaa... Ajattelin, että pieni kieroutuma, joka oli pitkissä paloissa, hoituu riittävällä puristuksella ... . Ei pitäs ajatella oikoa .

Onneks edes aurinko paistaa tätä jorinaa kirjoittaessa .

 

Hionnassa käytetty superkallista Talon-tasohiomakonetta varustettuna vuorotellen P40-, P60- ja P120-hiomapapereilla (...elämän kevät sitä pölyn määrää :sick: ). Eikä tässä vielä kaikki :hitme:, puupinnalle on näytetty kosketusetäisyydeltä kraanavettä paperivaihtojen välissä . Ennen hiontaa toiselle pilarille näytettiin jyrsintä ketulleen menneeseen saumakohtaan (onneksi oli kyseessä takaosan sauma, joka jää seinään päin) ja tämän jälkeen pilarille esiteltiin sahauksesta jäänyt 10 mm rima liiman ja puristimien kera. Ja rima istui kuin liimattuna uraan :hitme:. Ja päälle armotonta hiontaa .

Kuten edellisessä postauksessa totesin, niin Nyatoh-liimapuulevykappaleet tämän pienen kokemuksen perusteella ovat tasalaaduttomampia kuin mäntyinen vastaava. Nyatohissa on liimasauvojen osalta omituista vaihtelua, joka vaikeuttaa mm. hiontaa (sauva voi olla esim. höttöisempää viereisiin nähden). Hintakaan ei mielestäni korreloi ulkonäön kanssa (tämäkin on makuasia, josta voi olla vapaasti omaa mieltä).

Ja edelleen aurinko paistaa .

To be continued :thumbsup:.

PS. Edukkaista kaiutinelementeistä saa aikaiseksi vähemmän edukkaita, mutta esteettisiä kaiuttimia sijoittamalla pienen omaisuuden erilaisiin kaiutinrakentelussa tarvittaviin tarveaineisiin (liimapuut, hiomapaperit, liimat, epoksit, naparuuvit, kaiutinjohdot, toimituskulut, puristimet, taltta, bensa, sähkö, vesi, rätti, sähköiset työkalut, mäyräkoirat [mieluiten sandels, karhu on hyvä kakkonen, koff kolmonen ja muista ei nii väliks], laastari, desifiointiaine, [jakosuodin, täytevanu], kaiutintiivistenauha, und so weiter )... siksi tätä touhua ilmeisesti sanotaan harrastukseksi .

 

Ohessa on muutaman kuva keskikaiuttimesta, joka on hiottu manuaalisesti kevyellä otteella P240-hiomapaperilla (karvat taas nostatettu kostuttamalla). Hionta on nyt minulle riittävällä tasolla ja loppuviimeistelyksi tulee kirkas Osmo Color puuvaha. Pönttöä tuunataan vielä ennen loppuviimeistelyä sorbus aucuparialla (=kotipihlaja), jonka noin 2 cm paksusta oksasta sahataan lyhyet jalat (kaiutin tulee töllön alle, jolloin on tarve pienelle suuntaustoimenpiteelle, jotta ääniaallot saadaan suunnattua kohti ihmiskorvaa [huushollin koirat eivät varmaankaan arvosta alfaurosta, jos suuntaus jätetään tekemättä ja ääni suuntautuu lähes suoraan koirakkeiden korviin ). Tähän hiontaan asti hommat meni bueno.

Elementin upotus tapahtui vapaalta kädeltä porakoneella ja harppiterällä, joilla tehtiin shapluuna Einhellin laatujyrsintä varten (ostettu aikanaan HongKongista). Kuten oheinen kuvasto osoittaa, niin tämä menetelmä ei tuo parasta lopputulosta. Aukko on muutamasta kohdasta liian iso (raon vaihteluväli on alta millistä hieman alle kahteen milliin). Käytössäni on epoksia, SP320 + hidas kovete; jos joltakin löytyy asiantuntemusta kuinka tuollainen aukko korjataan, niin otan mielelläni ohjeita vastaan :thumbsup:. Jos peukaloni irtoaa keskeltä kämmentä, niin väsään todennäköisesti DIARin kuvan tapaisen ohjaimen (https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=24940&page=2&highlight=upotus),
jolla onnistunee upotukset paremmin.

Kaiuttimen lopulliseksi tilavuudeksi tuli 3.2 litraa (alkuperäinen suunnitelma oli 4 litraa). Elementin keskipiste korkeussuunnassa on sijoitettu kaavalla [(korkeus / 8) = x, keskipiste on alalaidasta 5 * x tai vastaavasti ylälaidasta 3 * x]. Kyseessä on osaltani puhtaasti makuasia ja ulkonäöllinen miellyttävyys. Naparuuvien sijoittelussa käytettiin vastaavaa kaavaa, mutta jakajana oli luku 5 (8 sijasta) ja korkeussuunnassa sijoittelu tehtiin alalaidasta katsoen kertomalla saatu tulo kahdella .

Esteettinen lopputulos, ilman vahausta, on sekä paikallisen hallituksen että oman ja vierailevan nuorisonaislauman hyväksymä eli .

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Ohessa DVB-G:n vastaus liian suuren laippavälyksen täyttöön epoksilla:

0,05 mm toleranssiin pääsee epoksilla, tai jotain vastaavaa, kuten ennenkin olen luennoinut. Etsi vanhat höpinät jos kiinnostaa.

Minä aina valan laippaupotusalueen epoksilla, koska muuten ei saa tarpeeksi välyksetöntä rakoa. Elementtien laipoissa kun on eroja, ja haluan elementtikohtaisen täsmäraon. Nauran kaupallisille pellekoteloille, joissa on puolen millin roskankeruu-ura laipan ympärillä. Hyi. Ole siis iloinen, että sinäkin nyt joudut tekemään pro-muotoilua, eikä pesukonekauppiaan hutiloitua kaiutinmuotoilua. Mitään ei ole menetetty, vaikka kuinka pieleen olisit lipsauttanut työkaluillasi.

Lyhyesti:

1) Teippiä kierretään elementin ulkoreunaan, heikkoliimaista mattapintaista tavallista konttoriteippiä (3M-merkkistä). Niin monta kierrosta kuin lopullisen raon välykseksi halutaan. 2 kierrosta suosittelen, pro-veikot 1 kierros ja mämmikourille 3 kierrosta tai jopa 4.

2) Kiedo elementti elmukelmuun tai muuhun venyvään ohueeseen muovikalvoon, johon epoksi ei tartu. Ei tarvitse koko elementtiä, mutta takapuoli ja laippa kuitenkin, ei siis vahingoiteta kumiripustusta. Ajattele upottavasi elementti leikisti veteen; muovin tulee suojata kotelon sisään jäävät osat elementistä. Ettei epoksi valu väärään paikkaan.

3) Sivele epoksia etulevyyn upotusalueelle, että epoksi tarttuu minne sen on tarkoituskin tarttua. Kotelo olkoon reikä kohti kattoa, kun kerran valuhommiin ryhdytään.

4) Laske muovitettu elementti omalle paikalleen, asemoi se haluttuun kohtaan.

5) Valuta tai purista injektioruiskulla lisää epoksia rakoon, kunnes rako on täynnä ja epoksia jo pursuaa melkein ylitsekin. Mikäli puu imee epoksia, lisätään epoksia niin monesti, ettei puu enää ime, jotta valurako pysyy täynnä epoksia.

6) Vuorokauden kuluttua poistetaan elementti paikaltaan (kiskomalla muovikelmua pikkuelementin tapauksessa) ja muovit+teipit poistetaan elementistä. Ellei elementti lähde irti valualueelta, revitään ylimääräiset muovit kuitenkin pois, teipitkin sieltä raosta, sitten elementin jo saakin pois. 3M-teipin oli tarkoitus muodostaa välys ja pystysuora seinämä, jotta elementin saisi pois valun jälkeen. Järeissä elementeissä kannattaa ennen valua asentaa kiinnitysruuvit tai muut vetokorvakkeet/ulosvetimet elementin laippaan, joista vetämällä elementin voi kiskoa voimalla pois paikaltaan. Variaatioita valuun ja irroitukseen on ääretön määrä, kukin modaaja käyttäköön omia kikkojaan.

7) Hiotaan kotelon etulevyä sileämmäksi, epoksit samaan tasoon etulevyn kanssa. Myös epoksin särmä pitää varovasti pyöristää, muuten siitä saa haavoja eikä elementti meinaa mennä enää koloonsa. Lopputuotteessa on 1½-3½ kertaa muoviteipin paksuinen välysrako, siis noin 0,1 mm hujakoilla. Silmillä se näyttää välyksettömältä, mutta ei sinänsä ole vielä painetiivis, joten normaalit tiivisteet tai muut mömmöt/huovat laipan alle tarvitaan.

8) Lopuksi etulevyn voi viiluttaa tai maalata tai lakata jos huvittaa.

- Mikäli etulevy on massiivipuuta, silloin valuoperaatio kannattaa tehdä epoksilla, jossa on samaa puuta hiomapölynä. Siis hiotaan samaa (tai hieman vaaleampaa) puutyyppiä hiomakoneella pölyksi ja tehdään pölystä ja epoksista tahna, jolla valu suoritetaan. HUOM: ensimmäinen tartuntasively (kohta 3) sivellään AINA seostamattomalla epoksilla, muuten tartunta ei ole hyvä; puupölyepoksi ei ole kovin hyvin kiinni tarttuva aine. Möhnää voi painaa injektioruiskulla+neulalla valu-uraan.



Ja alkuperäinen viestini jatkuu tästä.
DVB-G; Kiitos hyvistä ohjeista :thumbsup:. On ilo havaita, että löytyy henkilö, joka pyyteettömästi jakaa omaa tietämystään .

Nyatohista; ohessa on muutama kuva ko. puulajin "sisäisestä elämästä". Nämä omituisuudet eivät näy puun pinnassa, mutta saattavat paljastua sahaamisen jälkeen. Jos haluaisi siistin pinnan, niin saisi ilmeisesti sahata n-kappaletta nyatoh-liimapuulevyjä (siis, jos pankkitili antaa periksi).

 

Ei kai täysin homogeenista puuta ole olemassakaan. Kyllä esim. koivussa ja vaahterassakin oksia on (ja jos myös niitä mönkiäisiäkin), joten en nyt menisi vielä kirvestä heittämään kaivoon noiden takia. Puu on puuta...oli se sitten kotimaista tahi ulkomaista...

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Pilarit ovatten kasassa ja vahauksetkin pitävät pintansa .

Strategiset mitat ovat; korkeus 100 cm, leveys 16 cm, syvyys 16 cm ja paino noin 16 kg (josta hiekan osuus on noin 10 kg). Vasemmisto on lähes ok (harppiterä ja vapaa käsi [vakaajana 1*Koff]) ja oikeistossa on sama virhe kuin keskustassa (tämä ei ole poliittinen kannanotto ). Kotelo on kolmiumpikammioinen, ja alin on sisäpuolisesti puhallushiekoitettu (kuvassa karmimäntypuutapit peittävät kaato- ja huohotusaukon). Äänikammion tilavuus on 4 ltr.

Oheiset kuvat osoittavat osittain oman värimakuni; halajan puupintaa ja sen luonnonmukaista elävyyttä (ilman madonreikiä, ne kuuluvat maahan tai kompostiin, jossa ovatten viimosen päälle hyödyllisiä). Perfektionisti en kuitenkaan puun pinnan suhteen ole. Kuvat näyttävät myös muutaman hiomapuutteen, jotka vaha "armottomasti" paljastaa :weep:.

Kaatusmistuet jätin tekemättä. Vaihtoehdottoman sijoittelun johdosta vasemmisto voi kaatua vain eteenpäin (jos näin käy, niin ainakin pölykuppi on kaputt) ja oikeisto on niin ahdistunut ettei se voi kaatua .

 

Etusten kustannukset ovat seuraavat:
- 68,15 (nyatoh 4 kpl (30*120) sahattuna = 2 pilaria)
- 11,61 (nyatoh 1 kpl 30*100)
- 3,00 (harrastemaksu)
- 67,50 (w4-657sc, 3 kpl)
- 10,00 (w4-657sc:n postikulut)
- 1,20 (kaiutinjohto 2*2.5 mm, 1 metri)
- 12,00 (naparuuvit, 6 kpl)
- 3,20 (hiekka 0.1-0.6 mm, 20 kg)
- 0,00 (vaha, ilmainen, jäänne aiemmista)
- 1,00 (puuliima 66, arvio)
- 1,00 (tiivistenauha, noin 1 metri)
- 1,44 (4*20 mm assy-ruuvit, 12 kpl (0,12 € per kpl))
- 4,00 (hiomapaperit, arvio).
Yhteensä 184,10 €

Kustannustietoisempi vaihtaa puuksi esim. mäntyliimapuun ja täten säästääpi kasan eurosia (en ota kantaa valmispaketteihin).

Ja koska keskikaiutin meni epoksikäsittelyosaamattomuuteni (eka kerta aineen kanssa) takia hieman uusiksi, niin kustannukset nousevat hieman tältä osin. Eli oppia ikä kaikki .

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Tein keskipöntön laippaupotusylijäämäaukon täytön epoksilla DVB-G:n menetelmän mukaisesti. Menetelmä on erinomainen.

1) Kieppasin yhden kierroksen teippiä laipan ympärille ja kuorrutin komeuden kauttaaltaan elmukelmulla.
2) Asemoin elementin paikoilleen. Elementissä oli tiivistenauha paikoillaan (kelmun sisällä tietty), koska se muodostaa joustavan tiivistepinnan puuta vasten. Upotusaukon pohja oli hieman "urainen", joten pelkäsin epoksin valuvan suoraan pöntön sisälle ilman tiivistettä.
3) Poistin elementin aukosta.
4) Läträsin epoksin valukuntoon, odotusaikana viritin 20 ml ruiskun (=poistin pakkauksesta) ja mallasin pienintä injektioneulaa joka apteekista löytyi ruiskuun.
5) Imin ruiskulla (ilman neulaa) valuvalmiin epoksin ruiskuun, puristelin ilmat ulos, liitin injektioneulan ruiskuun ja puristelin loput ilmat ulos.

Tähän asti kaikki OK .

6) Voitelin upotusaukon reunat siveltimellä.
7) Asemoin elementin paikoilleen.
8) Kiristin ruuveilla elementin laipan reunan tasoon ja samalla tiiviste painui osittain kasaan estäen epoksivaluman pöntön sisälle.
9) Aloin puristaa epoksia ruiskulla välykseen. Neulan päästä tuli epoksia hyvin hyvin hyvin hyvin hitaasti ja vähän kerrallaan.
10) No tähän ruiskuamisnopeuteen vaikuttaa tietenkin paine ja sitä saa aikaan voimalla eli painamalla ruiskun mäntää voimalla.
11) :OI.
12) :OI.
13) :OI.
14) Kolmen edellisen kohdan aikana injektioneula irtosi ruiskusta ja epoksia meni laippavälykseen ja erityisesti etulevyyn runsain mitoin. Voi ilo ja kiva.
15) Kaavin minkä pystyi epoksia laippavälykseen.
16) Asemoin ruiskuun suuremman (suurimman?) injektioneulan (1.2*40 mm).
17) Ruiskuttelin epoksia laippavälykseen, ja sitähän uppos sinne ettei meinannu loppua näkyä (upotusaukon reuna ilmeisesti imi sitä runsaasti).
18) Homma tehty.
19) Epoksi kovettui noin vuorokauden.
20) Ruuvit auki (no epoksia oli tietty menny myös parille ruuville kun voima puhui kohdassa 10-11). Lähtivätten kuitenkin auki.
21) Aloin repiä kelmun avulla elementtiä irti. Ja revin kelmun irti. Ja yritin poistaa teippiä, mutta eihän se lähde ku o vaa laittana sitä yhe kierron.
22) Ei liiku.
23) Väänsin ruuviaukoista.
24) Ei liiku.
25) Toistin kohdan 23-24 usesti.
26) .
27) Porasin takalevyyn reikäporalla noin 87 mm reiän.
28) Ujutin kätöseni aukosta ja painoin elementtiä ulos.
29) No ei v.. vieläkään liiku .
30) Kiersin ruuvit paikalleen ja kiristin niitä. Elementti irtosi epoksista.
31) Toistin 28:n.
32) Elementti irtosi .

Mitä tästä opin:
+ menetelmä on erinomainen
+ epoksi täyttää vapaan tilan 100%
- meikä käyttää jatkossa teippirullaa ainaki 4 kertaa elementin ympäri (jos jää väljäksi ni voiha sen valun toistaa vähemmillä teippikierroksilla)
- kohta 8 eli ruuvit tietenkin puhkaisivat kelmun ja epoksia pääsi laippaan sekä hyvin pieni liraus kartioon
- injektioneulaksi kohdan 16 neula.

Kun ruiskuepisodi meni niin kuin meni, niin levitin ylijäämäepoksin koko etulevyn pinnalle Tiimarin halpissiveltimellä. No ei olis pitäny. Sivellin oli materiaalia, joka ei kestänyt epoksia. Huomasin tämän kun siveltimen karvoja oli siellä täällä ympäri etulevyä. Hioin epoksit pois etulevystä.

Ohessa kaksi kuvaa, jotka kertovat karmean totuuden. Aukko on viimeisen päälle tiivis. Kun ujutan elementtiä siihen, niin asemointi on tehtävä todella tarkasti ja silti on käytettävä voimaan elementin paikalleen saamiseksi.

Ja se ei lähde irti kuin taka-aukon kautta painamalla! Eli tuli liian tiivis...

Eikä se valukaan onnistunu iha niiku piti. Jäi pikkase vajaaks alaosasta. Kuva kertoo.

Mutta...

Tekemällä oppii ja Oppia ikä kaikki .

 

Tässäpä minun metodi:
1.Viilutetaan lastulevy/MDF
2. Porataan elementin keskipisteeseen reikä
3. Jyrsitään harppiohjurilla tarkasti oikean kokoinen reikä

lopputulos oheisessa kuvassa

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.

 

Ei väkisin kun ei neuvot kelpaa.