Montakos sinä? Lopeta ininä iso mies. Pitää olla melkoinen puusilmä ja katsella kisoja kaksinkertaisten sinivalkoisten lasien läpi, että voi sanoa Suomen menestystä hyväksi. Olympiakomitea oli kaukaa viisas Kojonkosken johdolla, kun asetti mitättömän mitalitavoitteen...pitää mennä jo tosi surkeasti jos se ei täyty. Näin tarvitsee selitellä kisojen jälkeen mahdollisimman vähän. Kuten sanottu muutaman harvan yksilön varassa koko homma. Mäkiharakat banaanicupissa kaksoisvoittoon (kaks viimeistä jne...). Naishyppääjä Kykkänen seisoo vauhtimäessä puoleen väliin, ettei vaan vahingossakaan sais vauhtia tarpeeks...voi luoja näitä.
Sori, en tajunnut keskustelevani jonkun amisjonnen kanssa. Jatketaan muutaman vuoden päästä kun olet kasvanut aikuiseksi ja osaat ehkä jo käyttäytyä.
Suomen tuet olympiaurheilulle 6 miljoonaa. Norjalla oliko nyt 14 miljoonaa. Ihan toista luokkaa valmennus, kuin Suomessa. Ihan turha verrata mihinkään Norjaan Suomen menestystä. Iivo ja Krista taistelee maailman parhaiden kanssa samalla viivalla. Nämä ihmiset treenaa 900 tuntia vuodessa. Nämä ihmiset on kärjistetysti 0,001% suomalaisista. Lahjakkaita ja kovia treeniä, eli todellisia ammattilaisia. Niitä todella harvoja Suomessa. Kyllä pitäis Suomessa panostaa todella paljon enemmän vielä rahallisesti, jos halutaan alkaa vertailemaan meitä edes Ruotsiin puhumattakaan Norjasta.
Eli Suomessa mitalin hinnaksi miljoona euroa, Norjassa 350 tuhatta. Toki tässä varmaan kesälajitkin mukana? No, niissäkin yhtä hiljaista kuin talvilajeissa. Tosin ei Norjallakaan kesälajeissa sen paremmin mene.
https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000005582066.html Jumalauta, ja vielä suomalaisen merkkaama hiihtolatu. Täys katastrofi, suomelta kaikki mitalit pois ja P-Koreasta pari pommia perään!
Aikuinen = samaa mieltä kmruuskan kanssa Mutta hei, kyllä mä nyt oon vakuuttunut jos kerran heität noin vahvan argumentin. Että ihan oikeasti sun lukuisat ruotsalaiskollegat ovat onnitelleet! Woooooooo!
Itse asiassa minä perustelin väitteeni omilla kokemuksillani. Sinun argumenttisi sen sijaan oli ”puhut paskaa” ilman mitään perusteluita.
Kävikö mielessä, että entäpäs jos minä tiivistin omat kokemukseni ja laajat empiiriset tutkimukseni lukuisten ulkolaisten kollegoideni parissa toteamukseen sinun paskanpuhumisesta. Jos olet jo rauhoittunut, ymmärrät että olen vain eri mieltä kanssasi. Kai ymmärrät, ettei tuollaisella omalla kokemuksella ole mitään arvoa, etkä voi uskottavasti yleistää sen pohjalta yhtään mitään. Jos siis väität, että ruotsalaiset onnittelee kilpakumppanin menestyksestä suomalaisia enemmän, niin jotain faktaa olisi kiva saada. Onnittelu, jos se oikeasti on laajempi ilmiö kuin sinun kokemuksesi voi johtua vain yksilöistä ja heidän intohimoisesta suhtautumisestaan lajiin. Jos elimen kulma ei ole kiinni lätkämaajoukkueen mitaleista, niin kai sitä voi toisen menestyksestä jonkun sanan sanoa. Oli sitten suomalainen tai ruotsalainen. Ja minä siis väitän että on kyse enemmän yksilöllisestä käyttäytymisestä kuin kansallisuudesta.
Olisko kysymys kuitenkin siitä että ruotsalaiset suhtautuvat alentuvasti itäiseen naapurikansaansa ja kehuvat siiis suomalaisten suorituksia samaan tapaan kuin kehutaan jonkun sukulaisen kehitysvammaisen lapsen vähäisimpiäkin saavutuksia, ettei vaan tulisi paha mieli?
Tässä on aika osuva kirjoitus asiasta: http://www.kaleva.fi/urheilu/kolumn...kuaika-sylkykupiksi-paattyy-torstaina/786371/ Valitettavasti hakuaika umpeutui jo.
Taisi kuitenkin olla yhteensä 48 hakenutta, odottivat noin 30 hakemusta. Aika hyvin siis. En tiedä hakiko kukaan plazalainen. Siitä huolimatta pidän aika heikkona panos-tuotos-suhteena Suomen kuutta mitalia 6 miljoonalla eurolla samalla kun Norja saa 39 mitalia 14 miljoonalla. Sitä en osaa sanoa, mihin rahat Suomessa menee.
Ei se raha suoraan korreloi mitalien määrään. Veikkaan että vaikka Norja olisi puolittanut panoksensa, niin olisivat saaneet lähes saman määrän mitaleja, ehkä muutama vähemmän. Vaikka Suomi olisi tuplannut panoksensa, niin olisiko tullut yhtään mitalia enempää, ehkä yksi? Kysymys ei siis ole pelkästään rahasta, vaikka silläkin vaikutusta on.
Itse uskon, että kyse on mitä suurimmassa määrin rahasta. Suomessa panostetaan rahallisesti erittäin vähän huippu-urheiluun. Lehdissä on omat osionsa urheilulle ja urheilu on kaikin puolin hyvin näkyvä osa yhteiskuntaa. Silti sille annetaan vain murusia rahaa käyttöön. Tekemällä prosentuaalisesti suuren lisäyksen ja jopa triplaamalla panostuksen, kulut olisivat sitten kolme murua valtion taloudesta. Ja rutosti enemmän mitaleja. Jostain syystä Suomessa on mahdotonta saada asiaan mitään muutosta. Siksi huiput treenaavat epäoptimaalisesti ja eivät nouse sille tasolle, johon paremmalla asioiden hoitamisella voisi päästä. Nykyistä selvästi suurempaa rahallista tukea pitäisi alkaa heti antamaan kymmenissä lajeissa Suomen parhaille, joilla on mahdollisuutta saada menestystä lähivuosina. Pitkän ajan ratkaisu on laaja pohja eli suomalaisten nuorten liikkumaan saaminen. Pitää olla paikkoja urheilla. Luontaisen prosessin seurauksena tuosta laajasta populaatiosta sitten seuloutuu esiin huippuyksilöitä, jotka viimeistään täysi-ikäisinä siirtyvät tuohon ammattilaisille luotuun järjestelmään, joka mahdollistaa sen että he voivat (halutessaan) keskittyä täysipainoisesti urheiluun. Kulut valtiolle on se kaksi kolme murusta, koska huippu-urheilijat on niin minimaalisen kokoinen joukko. Esim. 400 lahjakkaalle urheilijalle 30 000 vuosipalkan maksaminen kustantaisi yhteensä 12 miljoonaa euroa vuosittain. Tuo on noin 0,02 % Suomen valtion noin 50 miljardin budjetista. Tuollaisella summalla ei oikeasti vain ole mitään väliä. Lehtien sivuista varmaan 20 % on pyhitetty urheilulle jne. Miksei tätä merkittävää yhteiskunnallista asiaa pistetä kuntoon rahasummalla, joka ei käytännössä aiheuta veronmaksajille lisää maksettavaa? Kojonkoski vaikuttaa mielestäni älykkäältä mieheltä. Nyt meillä on tehty tutkimukseen pohjautuvaa analyyttista urheilun kehittämistä. Nyt vaan rahaa peliin, niin Suomi tulee voittamaan niin paljon, että kansalaiset kyllästyvät voittamiseen.
Norjassa on hyvin erilainen talviurheilukulttuuri kuin Suomessa nykyään. Normiviikonloppuna Oslokin suunnilleen tyhjenee väestä kun kaikki suuntaavat Kollenille hiihtämään. Suomessa oli jotain samansuuntaista vielä silloin Suomi oli hiihdon suurmaita, mutta nyttemmin kulttuuri on muuttunut. Eiväthän kaupunkien nuoret edes osaa hiihtää. Tähän vaikuttaa varmasti ilmastonmuutos mutta myös isojen joukkuelajien kasvanut suosio.
Krista Pärmäkoski käytti olympialaisissa kiellettyä ainetta poikkeusluvalla – toisellakin suomalaishuipulla erivapaus https://www.is.fi/muutlajit/art-2000005597493.html Nyt olisi kiva tietää mistä aineesta on kyse ja eikö lääke todellakaan paranna suorituskykyä. Olletikin kyse on astmasta, kuten norjalaisillakin. Mielenkiintoista olisi myös tietää montako mitalia meni näiden poikkeuslupaa käyttävien kaulaan. Jäikö muille mitään? Jos mitalit menivät erivapausurheilijoille (ainakin siis Björgen, Pärmäkoski), eikö se herätä kysymyksiä lääkehoidon neutraaliudesta. Tuskin nämä sairaat nyt muuten niin ylivoimaisia ovat? Kun tämä uutinen alkuviikosta tuli Norjasta (ja Briteistä pyöräilystä), se oli dopingia. Nyt se ei enää sitä ole? Ja Krista ei (vähemmän) yllättäen halua kommentoida. Minusta tämä homma haisee ihan yhtä paljon kuin norskienkin kohdalla.
Niin, että kun on käyttölupa tarpeeseen haettu, varmasti tarkasti lääketieteellisesti selvitetty ja arvioitu, niin kansa silti tietää totuuden? Aina on väärin voitettu. Kaivelkaa nyt vielä Iivonkin roskiksia veripussien toivossa. Varmasti on jotain vilunkia.