Taloa ostamassa

Mutta onhan se työttömyyden riski samanlainen tulevaisuudessakin

Oli lainaa jäljellä sitten 150k tai 200k niin onko sillä loppuen lopuksi mitään merkitystä jos jää työttömäksi?

 

Mutta jos sitä on jäljellä 50k tai 80k, niin on kovasti merkitystä. Lainan voi laittaa lyhennysvapaalle ja maksaa sen muutaman satasen korkoja kuussa, ehkä jopa lyhentää parilla satasella jos jää ylimääräistä.

Mutta tuollaisen 700€ korkosetin + vastikkeen + perheen elämisen maksaminen ansiosidonnaisella on aika rankkaa. Kokeilin, en pitänyt, en kokeile uudestaan.

Ja työttömyyden varalle myytävää vakuutusta en saa, kokeiltu on sitäkin.

 

Onhan pankkienkin tarkoitus tehdä tulosta eli ihan ymmärrettävää, että ottavat omansa välistä. Itse ainakin ostan asunnon mieluummin lainarahalla kuin säästän ensin koko summan ja ostan asunnon vasta sitten. Omasta mielestäni lainaa ottaessani voitan itse myös. Jos joku ei osaa mitoittaa lainaa oman maksukykynsä mukaan, niin se on omaa tyhmyyttä. Tietenkin voi tulla odottamattomia elämänmuutoksia, työttömyys, sairaus jne. ja ne ovat sitten toinen juttu.

 

Hyvin tiivistetty. Asuntosäästäminen ei käytännössä onnistu kuin todella spartalaisella elintavalla tai jos asumiskulut ovat käytännössä nollassa (asuu kotona tai sukulaisilla tjsp).

Kaikki taitavat yhtä mieltä siitä, että vuokralla asuminen on rahan hukkaan heittämistä. Yhtälailla on tyhmää ottaa lainaa yli oman maksuvalmiuden, vaikka pankki sitä antaakin. Ei se valtava uudenkarhea omakotitalo ole ainut tie onneen, eikä sitä tarvi alle kolmekymppisenä saada, vaikka se tuntuu maan tapa olevan.

 

Omalla kohdalla rakennusaika oli kyllä kiirettä, sekä joka hommaan meni vähintäänkin riittävästi aikaa. Toisaalta taas vähissä oli ne hommat mitä joutui kahteen kertaan tekemään. Stressiä vähensi sopivasti ennen rakennusprojektin alkua sairastettu http://fi.wikipedia.org/wiki/Guillaint-Barr%C3%A9n_oireyhtym%C3%A4 , kun ei kolmeen viikkoon pystynyt kävelemään ollenkaan eikä käsissäkään ollut voimia yms. Pisti kummasti asioita tärkeysjärjestykseen. Kyllähän rakennusaika rankkaa on, onneksi saatiin vuokrakämppä projektin ajaksi 300m:n päästä, niin oli helpompi ruokahuolto yms. järjestää. Talkooväkeä ei juuri ollut kuin aluksi vaimon isä, jonka kanssa tuli näkemysero minkälaista jälkeä pitää tehdä, ei sitten kovin montaa kertaa ollut hommissa. Ei rakentaminen/rakennuttaminen varmasti kaikkien juttu ole. Kyllähän sitten nuo tavanomaisuudesta poikkeavat ratkaisut hankaloittaa ja hidastaa(=kalliimpaa).
Sitten tuosta rakennuttamisesta:luotettavien urakoitsijoiden löytäminen, eli suosituksia olisi hyvä saada mieluiten tutuilta. Ja hyvä vastaava mestari/valvoja. Eikä voinut luottaa ns. ammattilaisen ammattitaitoon aina. Muurarin ja putkimiehen ilmanvaihtotöistä sai muutaman jutun korjata, jotka heidän mielestään ok. On lisäksi about miljoona muutakin asiaa jotka tärkeitä rakentamisessa, mutta tuossa nyt jotain. Avaimet käteen paketeissa myös paljon kiinni siitä minkälaisen porukan saa taloaan tekemään, ei nekään aina mene niinkuin elokuvissa, tutuilla löytyy kokemusta

 

200 neliötä kehä I sisäpuolelta rannasta lienee jossain 800 000 tuntumassa, joten ei taida normi palkansaajalle ihan 160 000 velkaa riittää =)

Hyvältä paikalta kunnostettuna 4h+ rivari alkaa pk seudulla olla käytännössä 400 000e, joten aika kallista on. Kovasti saa olla rempattuja kämppiä alla ja säästöjä jos meinaa alle 200 000e velalla selvitä ennen 30v syntympäiviä.

Lopulta kyse on kuitenkin tulojen ja menojen suhteesta. Tiedän jopa yli 500 000e lainoja, silloin niitä tulojakin on vaan aika tavalla.

 

^ tuota olen itsekin miettinyt, että millä rahalla ne nuorehkot aikuiset ostaa 400 k€ kodin kun on vielä pari kolme lasta ja 2 x Audi? Onko ne tavalliset työssä käyvät sitten kumminkin salaa pokerin puoliammattilaisia tms? Loppujen lopuksi aika harva mitään asunnon remppaus-myynti-keinottelurumbaa on harrastanut vaikka täällä suuria summia sillä sanotaan voitettavan.

Kun itsellä ja naisella on OK tulot, mutta ei reilua paria sataa enempää viitti ottaa lainaa / saada. Kai se sitten helpottaisi kun sais auton ja op.lainan pois alta.

 

Tai sitten voi ostaa halvemman asunnon ensin ja aikaa myöden vaihtaa aina suurempaan jotta lopulta pääsee pienellä lainamäärällä semmoseen asuntoon kun haluaa.

Itse en viitsisi ottaa mitään 100 000€ lainaa, vaan mieluummin aina alle 50 000€ ja sitten kun on sen maksanut niin muuttaa taas isompaan. Ei tule ikinä mitään isoa ongelmaa lainan kanssa kun sitä on vaan joitain kymmeniä tuhansia.

Toki monet haluavat nykyään ainakin suoraan siihen 300 neliön omakotitaloon asumaan, mutta siinä sitten onkin se riski, että jää työttömäksi ja pankki vie talon ja käteen jää lähinnä laina.

 

Sehän nyt on vähän valinnoistakin kiinni että mihin rahansa "tuhlaa". Toiset läträävät viinan kanssa ravintoloissa, toiset syövät joka päivä ulkona, toiset reissaavat paljon (mikä on kyllä hyvä asia) ja toiset sitten "tuhlaavat" rahansa asuntolainan korkoihin. Kaikki raha kuluu kuitenkin, onko tuolla nyt sitten merkitystä vaikka ne menee korkoihin, eli hukkaan? 700 euroa korkoja (+300e lyhennystä) on kuitenkin vähemmän hukkaan heitettyä rahaa kuin 1000 euroa vuokraan. Ja jos pysytään siellä pk-seudulla niin tonnilla kuussa saa Itä-Helsingistä pienen kaksion vuokralle. Minä tiedän, olen itse vuokranantaja.

20 vuoden päästä se kämppä on sitten oma, vuokralainen maksaa edelleen vuokraa 1000e/kk + inflaatio jne korotukset. Kämpän omistaja myy sen, jää eläkkeelle ja muuttaa Espanjaan. Tai vaihtoehtoisesti vuokraa kämpän ja elelee Espanjassa vuokratuloilla.

Mieluummin itse ainakin otan riskin ja asun mukavasti velaksi isossa omakotitalossa kuin ostan jonkin 50ke rotankolon vain siksi etten tahdo ottaa isoa lainaa. Ei täällä 400km päässä Stadista edes 50keurolla saa mitään kämppää, jonkin pienen yksiön ehkä.

 

No aika epätoivoiselta tuokin kuulostaa toisaalta jos pitäisi elää nyt eikä puolikuolleena vanhuksena. Jos laina lyhenee 500€/kk, niin 8 vuoden välein pääset 50000€ kallimpaan asumaan.

Yksi juttu mikä pitäisi toteutua jotta pääsee käsiksi kalliimpaan asumiseen on se, että saisi myytyä ja ostettua ilman välittäjiä. Siisti homma kun kalliimman luokan asunnossa välittävä imaisee pari vuoden takaisinmaksun verran hilloa välistä. Itselläkin asunnon myynnistä tullut pienehkö voitto hupeni välittäjälle kun uunot ihmiset ei vaan uskalla ostaa yksityiseltä ja loput yhtiölainaan joka tuli asumiseni aikana.

 

Ei kai se ole tämän päivän tilanteessa mikään automaatti että ostaa halvalla kämpän, remppaa ja myy sen voitolla ja toistetaan kunnes ollaan kukkulan kuninkaita. Lisätään yhtälöön vielä lapset (päiväkotipaikat ja koulut) ja kiireet päivätöissä niin remppahommaan tulee vaikeuskerrointa vähän enemmän ainakin täällä pk-seudulla.

 

Eipä tuo nyt niin epätoivoista ole. Näin kolmekymppisenä kun aloittaa ja tuolla kaavalla laskee, niin 54-vuotiaana olisi 150000€ velaton talo käsissä. Ei paha ollenkaan, kyllä mulle kelpaa. Ja tuohon pyritää, eikä tarvitse 24 vuotta elää makaronilla ja matkailla korkeintaan lähimetsään...

Mukavampaa ja turvallisempaa on opetella/kokeilla omia remontointitaitoja alle sadantonnin kerrostalokämpässä kuin 300k€ omakotitaloprojektilla.

Tässä on kovasti oppinut mitä eri remontin osa-alueet oikeasti maksaa ja mihin sitä aikaa menee; yllättävän paljon meni rahaa budjetin "sekalaista"-lokeroon, kaikennäköiseen pikkutilpehööriin ja työkaluun ja vipstaakiin.

Samalla löytyi fiksu sähköasentaja, jota varmasti käytetään seuraavankin asunnon yhteydessä, on se sitten isompi kerrostalokämppä, rivari tai ok-taloprojekti.

 

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tossa yhtälössä asunnon arvonnousu on ollut myös merkittävässä roolissa. Eka kämppä nousi v.2000-2004 17% ja seuraava 2004-2008 15%. Euroissa n. 70t€. Molemmat uusina ostettuja. Ensimmäinen rivari ja toinen erillistalo. Ja molemmat pk-seudulla.

Ja molemmat myin ilman välittäjää ennen ensinäyttöä. Ensimmäinen meni pyyntihinnalla ja toinen 5% tinkimisellä, molemmat siis alle 24h ilmoituksen laitosta oikotielle. Pyyntihinnat muodostettiin kolmen välittäjän arvioiden yläpäästä. Eipä ollut kovin hankalaa toi myynti... Ja kulut tosiaan oikotien ilmoitusmaksu + omaa aikaa ilmoituksen tekoon.

 

verottaja haluaisi iskeä kyntensä omistusasumiseen. Eihän se ole oikeudenmukaista, että asutaan vuokralla olevia halvemmalla. Keskiverto verotettava omistusasumistulo olisi 2806 euroa.
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2010/03/03/taman-verran-tienaat-asumisesta/20103205/139

 

Tietäen taudin yleisyyden (tautiin sairastuu vuodessa saman verran kuin voittaa lotossa 7 oikein), en osaa sanoa tähän muuta kuin
Itselläni nimittäin iski sama tauti 1,5v sitten ja meillä on rakennushanke nyt suunnitteluvaiheessa (itse asiassa viime viikolla saimme rakennusluvan).

Alan itse olla lähes toipunut taudista. Hermokipulääkkeet on jääneet jo pois ja tunto lähes palautunut kaikkiin raajoihin. Elämäni rankimmat 1,5v.

 

Kyllä tuo on viimeiset vuodet on ollut aika hyvä automaatti. Pikkusen pitää katsoa mitä ostaa (yhtiö, paikka, kunto), remppaa itse, asuu vaikka 3-4v ja myy pois. Ensin vaikka 150ke asunto, sitten 250ke ja näistä 15% voittoa eli 60ke. Ei mitään hirveitä vaadi tämä.

Tietysti tällä 60ke ei vielä jättikämppää osteta, mutta kyllä se mukavasti pienentää velkamäärää, kk-erää ja/tai vuosimäärää. Tuloina jos katsoo niin keskituloiselle? pariskunnalle (70 000) vuodessa tuo taitaa olla melkein sama kuin 1.5v nettotulot. Ja sitten on tietysti ne, joiden vanhemmat on antaneet ennakkoperintöä. Suuret ikäluokat on kuitenkin tavattoman varakkaita ja varsinkin kun lapsenlapset syntyy, isovanhemmat saattaa alkaa vähitellen siirtää varallisuutta jälkipolville. Varmaan aika harvoin puhutaan suurista summista, mutta vaikka 20ke per puoliso ja muutama rempattu kämppä alla niin ollaankin äkkiä 100ke toisella puolella.

Perheelliselle remonttihommat vaatii aina molempien täydellistä sitoutumista. Kun itse duunattiin nykyinen kämppä, sovittiin suoraan, että vaimon hoidettavaksi jää parin kk ikäiset kaksoset, koti ja kaikki mahdolliset kodin pöyrittämiseen liittyvät asiat. Allekirjoittanutta näkyi kotona sen verran että sai unta, jotta kykeni tekemään 40h töitä ja toisen saman remonttia. Pysyttiin tässä ja hommaa kesti 3kk eli lopulta aika vähän.


Alspen ihmettelyyn voisi todeta, että suurimmalla osalla on lopulta todella kova velkamäärä, helposti alkaa 300ke paukkua ja ylikin kun ne audit pihassa. Monesti koulutus on kuitenkin suht korkea ja työ hyvin palkattua. Tällä hetkellä tietysti aika helppoa, kk-lyhynnys jää nykyisillä koroilla jopa alle neljäsosaan nettotuloista. Sitten kun korot on 5% ja ylikin, tilanne vähän toinen ja elämiseen jää vähemmän. Toisaalta Huppe kirjoitti aika hyvin, että kaikki rahat menee kuitenkin johonkin. Tällä hetkellä monella asuntovelkaisella jää kuitenkin aika hyvin rahaa kaikkeen ylimääräiseen jonka takia pihassa on ne uudet audit ja tehdään pari ulkomaanreissua vuodessa. Kunhan korot nousee, nämä on ne asiat, joista (pakosta karsitaan)

 

Lankomies kyseisen taudin kokenut myös...pari vuotta meni toipumisessa.

 

Eli lottovoittajia suht paljon plazalla Taitaa ollakkin vähän yleisempi tauti mitä on annettu ymmärtää!

 

Huomauttaisin että tuossa mun viestissä lukee että nykytilanteessa. Asuntojen yleisen arvonnousun vuoksi hinnathan on väistämättä nousseet vaikka olisi maannut sohvalla, täälläkin nähdyistä hienoista remonteista nyt puhumattakaan.

Näkisin kuitenkin jotenkin epävarmana lähitulevaisuuden näissä bisneksissä verrattuna aikaisempiin näkymiin - omalla kohdallani aikaisemmin ei ollut mahdollisuutta mainitun tyyppiseen toimintaan ja nyt ei ole uskallusta (ajasta puhumattakaan).

edit: teksti edellä näyttää kovin lohduttomalta ja vätysmäiseltä mutta todellisuus on sitten eri asia. Omat valinnat näiden asioiden suhteen tehty itse ja kuitenkin suht hyvällä lopputuloksella.

 

OT: kyllä tätä pidetään harvinaisena sairautena. http://www.ktl.fi/portal/suomi/terv...uus/guillain-barr_n_oireyhtyma_ja_rokotukset/

Toisaalta monet polyneuropatiat ovat samankaltaisia oireiltaan, ekä kaikkia välttämättä diagnosoida kovin tarkasti.