Justin Bensonin ja Aaron Moorheadin neljäs pitkä elokuva Synchronic (2019) on omintakeinen tieteiselokuva, joka sijoittuu New Orleansiin. Päähenkilöt Steve (Anthony Mackie) ja Dennis (Jamie Dornan) työskentelevät ensihoitajina ja joutuvat kohtaamaan elämän varjopuolia: yliannostuksia, puukotuksia ynnä muuta mukavaa. Onnettomuuspaikoilla he kohtaavat yhä merkillisempiä onnettomuuksia ja niiltä löytyy muuntohuume Synchronicin pakkauksia. Tämä aine tuntuu saavan ihmiset aivan palasiksi. Tällä huumeella on poikkeuksellinen ominaisuus: Spoiler se siirtää nuoren käyttäjän menneisyyteen noin 7 minuutiksi, mutta ajakohtaa ei voi valita vaan se riippuu paikasta, jossa aine on nautittu. Kun vaikutus loppuu, pitää olla samassa paikassa, jotta pääsee takaisin tulevaisuuteen. Menneisyyden ihmisten näkökulmasta vaikuttaa siltä kuin paikalle ilmestyisi aave. Dennisin tytär Brianna (Ally Ioannides) nauttii huumetta ja katoaa. Koska Stevellä on aivokasvain, huume siirtää hänetkin menneisyyteen, ja hän lähtee etsimään Briannaa. Ainetta ei kuitenkaan ole enää jäljellä kuin muutama pilleri, koska huumeen tekijä tri Kermani (Ramiz Monsef) tekee itsemurhan. Steve saa Briannan pelastettua sisällissodan ajasta mutta ei pääse itse palaamaan. Elokuvan juoni on nokkela mutta käänteiltään lopulta ehkä hiukan teennäinen. Realistisen ja arvoituksellisen tunnelman, rosoisen paikalliskuvauksen ja onnistuneiden erikoistehosteiden ansiosta elokuvan katsoo silti kernaasti. Mitään tällaista ei juuri ole aiemmin nähty. 4/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 23.10.2020. Amerikkalaisessa blu-rayssa (BD-25) on hyvä kuvanlaatu ja jonkin verran lisämateriaalia. Tekstitys on ainoastaan kuulorajoitteisille englanniksi, ja se on kovin yksityiskohtainen. Muutama kuvanäyte: Spoiler Traileri (Full HD)
Aika tyhjänpäiväinen ja flekmaattinen halpishöpsöttely se tämäkin lopulta. Toisaalta mitä muutakaan odottaa elokuvalta jonka pääosissa murjottamassa nuo karisman tyhjät kaivot Mackie ja Dornan. Mukana meiningissä paikoin myös sellaista herttaisesti vaivaannuttavaa "syvällistä" kamulta kamulle dialogia, joiden sutaisuissa käsikirjoittaja ollut taatusti itsekin joissain mieltä avartavissa pilleritunnelmissa. Keskusidea tässä sentään ihan hölmöllä tavalla näppärähkö, mutta toteutusvaihe ei onnistu saamaan siitä mitään ihmeempiä irti kuvallisesti. 2/5