[Arkistoitu] suuri pelkotunne mitä olet kokenut?

Keskustelu osiossa 'Kierrätyskeskus' , aloittajana Negotiator, 17.05.2003.

Keskustelun tilanne:
Keskustelu on suljettu.
  1. Negotiator

    Negotiator New Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    30.09.2002
    Viestejä:
    1 872
    Saadut tykkäykset:
    2
    Tuli tuosta kipu threadista mieleen tällaisen threadin aihe joita olisi kiva lukea.

    Itsellä on ehdottomana ykkösenä se, kun viime elokuussa hyppäsin Benji-hypyn ensimmäistä kertaa elämässäni VR:n makasiineilla Pringles Poppin In The City tapahtumassa.

    Kun minua hinattiin nosturin nuppiin hiljaista vauhtia niin mahassa kouri ja jaloissa tärisi siihen malliin, että oksat pois. Hypätä ei meinannut uskaltaa millään.

    Kyllä oli uskomaton kokemus. Se on tilanne missä olen pelännyt eniten elämäni aikana ja aion myös mennä ja uusia tuon hypyn heti kuin mahdollista. Eli heti ensi kesänä. :thumbsup: Ja mahdollisimman korkealta. Oman pelkonsa voittaminen on vain niin hienoa.

    Täytyy vielä mainita loppuun, että pelkään korkeita paikkoja muutenkin :)
     
  2. Imlego

    Imlego New Member

    Liittynyt:
    09.03.2003
    Viestejä:
    1 416
    Saadut tykkäykset:
    2
    Kumma miten kaikki jutut tuntuu liittyvän inttiin, mutta siihen tämäkin: Lapissa sotaharjoituksissa keskitalvella sumuisessa yövahtivuorossa pelkäsin aivan tosissani eksyneeni ja ajautuneeni liian kauas leiristä. Silloin pelotti.
     
  3. WhiteQueen

    WhiteQueen New Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    21.04.2002
    Viestejä:
    1 591
    Saadut tykkäykset:
    2
    Suurin pelkotunne? Paha,paha. Minähän nyt pelkään kaikenlaista :D Ukkonen tosin saa minut aivan varpailleni. Pienenä kerran jopa äidilleni sanoin kauhusta kankeana,kun ukosti yöllä (hän jaksaa aina muistuttaa asiasta..),että olisipa isi kotona (oli yötöissä juuri silloin),iskä kun ei pelkää edes kuolemaa :)

    Ja..Sitten suuri pelkotunne oli silloin,kun olin jossain tivolilaitteessa,"lattia" liikkui ja koppero,jossa olin siskoni ja serkkuni kanssa heilui myös.Puristin kaidetta rystyset valkoisena. Toinen tapaus oli kun Suomen Tivoli oli Imatralla,siellä on se laite Sombrero..Jouduin vasten tahtoani siihen laitteeseen. Kiljuin aivan mielettömästi :D Pelkään kuollakseni vähänkään hirveämpiä laitteita..en ole ikinä vuoristoradassa käynyt,enkä tule käymäänkään.
     
  4. Jan

    Jan Active Member

    Liittynyt:
    21.09.2002
    Viestejä:
    1 602
    Saadut tykkäykset:
    0
    Päällimäisenä mieleen tulee se kun meinasin pikkuskloddina hukkua uimarannalla. Vettä henkeen ja sitä rataa, onneksi pelastaja ehti paikalle :thumbsup:
     
  5. marcoolio

    marcoolio "JTX: en wareta" Tukijoukot

    Liittynyt:
    23.09.2002
    Viestejä:
    4 516
    Saadut tykkäykset:
    8
    Avaudutaan tän verran: 1. kertaa elämässäni pelkäsin todella, kun viimejouluna menin katsomaan omaa isääni hautauskappeliin...
     
  6. Kuikha

    Kuikha New Member

    Liittynyt:
    03.09.2002
    Viestejä:
    1 019
    Saadut tykkäykset:
    1
    Sama juttu, mutta minut työnsi veteen yksi kusipää vasten tahtoani, ja olin hukkua.:(
     
  7. Silverfang

    Silverfang New Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.03.2002
    Viestejä:
    618
    Saadut tykkäykset:
    1
    Joskus muinoin pahoissa 40 asteen kuumehöyryissä tuli nähtyä jotain aivan hirveää tulevan kohti - joka oli kyllä ihan oma äiti :D - ja sitä pelkoa en unohda ikinä..hyppäsin seinää vasten ja huusin täyttä kurkkua.

    Selvennykseksi siis etten suinkaan pelännyt omaa äitiäni vaan näin siinä kuumepäissäni jotain synkimmistä peloistani.
     
  8. Wick

    Wick Say it in slugs Tukijoukot

    Liittynyt:
    11.11.2002
    Viestejä:
    2 150
    Saadut tykkäykset:
    1
    Lähinnä pelottaa se, jos sattuisin menettämään jonkun läheisen ja tärkeän ihmisen.
     
  9. Ynos

    Ynos New Member

    Liittynyt:
    10.03.2003
    Viestejä:
    165
    Saadut tykkäykset:
    1
    Nyt tulee ainakin mieleen kun lukion ekalla oltiin ruokalassa ja kaverit kertoi jotain hauskaa juttua. No minä sitten tietenkin syön juuri jotain salaattia parhaassa kohdassa ja eiköhän salaatti kulkeudu henkitorveen....kaverit vaan katsoo vierestä ja nauraa päin naamaa. Pian ymmärrän että minun täytyy itse tehdä jotain, koska kaverit ei ymmärrä auttaa.
    Siinä sitten opettajien pöytään viittomaan apua ja eihöhän eräs opettaja ala paasaamaan selkääni ja saa salaatin pois kurkustani.

    Perhanan pelottavaa olla noin lähellä tukehtumista.:eek:
    :eek: Ja voi herran jumala kun hävetti kaikkien katsoessa.
     
  10. Chaplin

    Chaplin One for all, all for me Tukijoukot

    Liittynyt:
    12.02.2003
    Viestejä:
    645
    Saadut tykkäykset:
    2
    Pienenä meinasin minäkin hukkua mummolassa, mutta onneksi isoveli reagoi nopeasti ja sai ongittua kuiville.

    Pelottavaa oli myös se, kun vietin syntymäpäiviäni (lapsukaisena tämäkin) ja odotin isääni töistä. Kauhea tunne pienelle tytölle, kun isukkia ei vain kuulunut, vaikka kuinka juoksi ikkunassa katsomassa. Lopulta sitten isä saapui ja myöhästymisen syynä oli kuin olikin kolari. Onneksi ei käynyt pahasti kuin autolle. Nykyään isä tuottaa ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, kun hän lähtee kevätjäille pilkille - on kerran tipahtanut jäihin ja joka kerran pelottaa, ettei vaan sattuisi uudestaan.
     
  11. glottis

    glottis New Member

    Liittynyt:
    01.11.2001
    Viestejä:
    4 650
    Saadut tykkäykset:
    5
    Noh, sen iänikuisen korkeanpaikan kammon lisäksi tulee mieleen se kun käpäläni jäi kaupassa sen liukuhihnasysteemin väliin... ja sitten kun jalastani poistettiin saakutin iso känsä (ja vielä sanoivat, ettei se ota kipeää kun puudutetaan...) p o l t t a m a l l a silloin pelotti aivan sikana... ja tästä nyt on vuosia jo about 13-15
     
  12. Akkuli

    Akkuli Active Member

    Liittynyt:
    02.01.2003
    Viestejä:
    2 015
    Saadut tykkäykset:
    4
    Pahin pelkoni on se, etten muista pahinta pelkoani juuri silloin, kun sitä kysytään.
     
  13. japipoju

    japipoju Member

    Liittynyt:
    22.03.2004
    Viestejä:
    276
    Saadut tykkäykset:
    1
    Nostetaanpas tämä mielenkiintoinen aihe ylös.. Vahvin pelkotilani oli pari kuukautta sitten, kun vaimollani epäiltiin olevan aivoverenvuoto. Hankalammaksi tilanteen teki se, ettei lasten edessä tietenkään voinut panikoida, vaan isin piti olla rauhassa kuin viilipytty. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.

    Pelästymisiä ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä tulee nykyään ihan tarpeeksi kun lukee lehdistä noista liikenneonnettomuuksista, joissa kokonaisia perheitä on menehtynyt. Synkäksi vetää ajatellessa näitä ihmiskohtaloita.. :(
     
  14. Balrog

    Balrog Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    05.12.2003
    Viestejä:
    302
    Saadut tykkäykset:
    4
    Hmm.. Varmaan se kun tämän vuoden tammikuussa isä oli joutunut sairaalaan selkäkipujen takia ja veli soitti sitten muutaman päivän päästä sairaalasta että isällä ei kuulemma ole enää paljoa aikaa jäljellä. Meillä kenellekään ei ollut edes ideaa siitä että isä olisi kuolemassa, vaan hänen piti vain olla hetken aikaa sairaalassa. Siinä oli kuin puulla päähän lyöty, ei vain voinut ymmärtää.

    Silloin pelotti kun ajoin sairaalaan ja yritin vain tajuta että missä päin oikein ajan. Ei ole koskaan tuntunut samanlaiselta. Vaan saavuin siltikin paikalle liian myöhään.. :weep:
     
  15. J_J

    J_J Member

    Liittynyt:
    23.10.2005
    Viestejä:
    354
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kerran nielaistaessa meni henkitorvi jotenkin lukkoon ja ei pystyny hengittämään :eek:.
    Ei lähteny ääntä vaikka kuinka yritti ja taisin yrittää jossain vaiheessa yskiä ja juoda vettä mutta kumpikaan ei auttanu. Todella pitkä minuutti tuli kyseisestä ajankohdasta, kylmä hiki puski pintaan.

    Epämiellyttävä kokemus jos mikä :sick:
     
  16. Sovcolor

    Sovcolor New Member

    Liittynyt:
    17.07.2005
    Viestejä:
    115
    Saadut tykkäykset:
    0
    Inttiaikainen tämä kokemus: ammuttiin kuusituumaisilla Tampellan muinaistykeillä (näihin rimpuloihin liittyi armeija-aikanani pari muutakin vaaratilannetta) Jaskarin linnakkeella Rauman edustalla, kun lataaja koomasi lahjakkaasti painelatasimen kanssa (idea on, että ammus ottaa kiinni tykin putken rihloihin ja perään lykätään käsipelillä kartussi eli ruutipanos). No, nytpä ei ottanut, ts. lataaja ei varmistanut ennen kuin otti latasimen putkesta ja murkula vyöryi ulos putkesta äijien jalkoihin ja betonilattialle. No, eihän tässä sinänsä mitään pelottavaa ole, tyhmempikin tykkijulli tajuaa, että ammukset on varmistettu kuljetusta ja käsittelyä sekä nyt kuvatun kaltaisen sähläyksen varalta. Mutta nyt sattui vaan olemaan niin, että tuolloin muutaman ammuksen kärkeen oli erikseen asennettu herkistetty sytytin joka ei paljon kosketusta räjähtääkseen vaatinut, ja tämä ulos vyörynyt ja lattialle kolissut oli yksi niistä. Jopa tilannetta seurannut luutnantti oli kalmankalpea, muutaman asian ymmärtäneen varusmiehen lisäksi. Vannotti miehistöä pitämään turvat kiinni asiasta, minkä lupauksen uskon nyt voivani rikkoa koska: a) enää näitä tykkejä ei käytetä b) koko aselaji on ajettu alas sekä c) eipä tässä nimiä kerrota. Mainitaan nyt ne kaksi muutakin "vaaratilannetta", toisessa kartussi eli messinkihylsyn sisällä ollut ruutipanos levisi putkeen, ja löi melkoiset lieskat lukon sivuilta, siinäkin oli parin äijän näkö lähteä. Tosin hylsy oli "käytetty", pohjassa oli tsaarinaikainen leima "1905". Modernia sotakalustoa siis. Kolmannella kerralla taasen koko putki irtosi ripustuksestaan, onneksi tosin tulitauon aikana. Oli minullakin korkeussuuntaajana ihmettelemistä, kun koko hökötys putosi edessäni alas. Paljonkohan tuo 152-millisen putki painaa, en muista tarkasti mutta jotain kuuden tai seitsemän tonnin välillä. Onneksi ei ollut latausporukkaa alla.
     
  17. säätäjä

    säätäjä Member

    Liittynyt:
    06.10.2015
    Viestejä:
    57
    Saadut tykkäykset:
    5
    näitä ei oikein voi laittaa järjetykseen:

    - muija petti ja se hetki kun arvasin mistä oli kyse, siihen hetkeen kun asia varmistui

    - raskaan singon kova kuti putosi jääkäriltä maahan nalli edellä kun nalli oli kiinni

    - lapsena olin hukkua, kaveri pelasti
     
  18. Mama

    Mama Garbage in, garbage out Tukijoukot

    Liittynyt:
    29.11.2003
    Viestejä:
    2 694
    Saadut tykkäykset:
    0
    Vähän samanlaista, kuumetta oli, niin aivot ei toimi aivan täysillä. Minulla kimppuuni aikoivat hyökätä katossa olleet lastulevytpalaset.

    Myöhemmin olen käyttänyt noita kuumetiloja hyväkseni eli kun kerran nousi kova kuume, aloin pelata Doomia ( oli silloin tullut vasta markkinoille ). Siinä olotilassa nimittäin kulman takaa tuleva örkki aiheuttaa todellisen sätkyn :)
     
  19. Xantaks

    Xantaks New Member

    Liittynyt:
    08.11.2006
    Viestejä:
    784
    Saadut tykkäykset:
    0
    Sama juttu melkein. Taka vuosina olimme porukoitten kanssa Kanarian saarilla Lanzarotella. Luonnollisesti uin Atlannin valtameressä ja aika lähellä kumminkin rantaa (Toim. Huom. Punainen lippu salossa ja kova aallokko) . Ei kovinkaan montaa metriä rannasta. En meinannu päästä takasin rantaan uimalla. Aina aallokko vei taakse päin imussa jonkin verran. Mutta kovallla työllä pääsin takaisin ja olin silloin varmaankin just 13-14 vuotias. Silloin olen ehkä pelännyt kaikkein eniten.
     
  20. Tommy-H

    Tommy-H Active Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    13.08.2005
    Viestejä:
    1 808
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kun kuulin, että äidilleni todettiin veritulppa pohkeessa. Onneksi äippä meni hyvissä ajoin lääkärille sanomaan, että jotain on vialla. Olivat leikkaustilanteessa sairaalassa unohtaneet antaa verenohennuslääkettä, jonka seurauksena tämä veritulppa tuli. Samaisia suonikohjuleikkauksia tehdään todella paljon, kuinka pitikin sitten oman äidin kohdalle sattua. Voi jumalauta mitä kämmäilyä, sanon minä.

    Maanantaina menee töihin. Leikkauksen jälkeen äiti oli sairaslomalla kolme viikkoa, jonka jälkeen kävi töissä muutaman arkipäivän. Sitten veritulppa todettiin ja passitettiin vajaan kuukauden sairaslomalle. Maanantaina äiti menossa töihin. Lääkäri tosin sanoi, että sairaslomaa voisi vielä jatkaa hivenen, mutta äiti ei enää halua hoitaa työasioita kotoota. Raskaat työt (kantohommat) kiellettiin ja työpäiviä lyhennettiin. Vajaat puoli vuotta vielä verenohennuslääkettä (Marevan).

    Pelko iski siinä vaiheessa, kun kuulin, että yksi mies samaisessa kylässä, jossa mökkimme sijaitsee, oli kuollut kyseisen leikkauksen jälkeiseen veritulppaan. Onneksi äidin kohdalla tilanne näyttää jo paremmalta. Lääkärin mukaan arvot ovat jo palautuneet hyvin, ja äitikin on sanonut, että jalka tuntuu jo terveemmältä. Tosin puutuu heti istuessa tai nukkuessa. Tässä miehen tapauksessa veritulppaa ei hoidettu kunnolla. Onneksi meillä huomattiin ajoissa, siitä kiitokset yläkertaan.
     
Keskustelun tilanne:
Keskustelu on suljettu.