Joona Tenan Supermarsu (2018) on kotimainen lastenelokuva, joka sisältää tavallista enemmän erikoistehosteita. Päähenkilö Emilia (Ella Jäppinen) on helsinkiläinen koulutyttö, joka muuttuu marsunpureman vaikutuksesta supersankariksi, kookkaaksi lentäväksi marsuksi. Alkupuolella elokuva on hauska ja absurdikin, kun seurataan Emilian uusperheen arkea ja eriskummallisia aikuisia (mm. Essi Hellén äitinä, Arttu Wiskari isäpuolena, Kari Hietalahti rehtorina). Margariinitehdas saastuttaa Itämerta niin että kalat järjestävät kalabaliikin (ääniroolissa Sam Huber) ja Supermarsun on koetettava pelastaa tilanne. Paikkaseudun kuvaus ei vaikuta aivan johdonmukaiselta: kouluna on Yliskylän ala-aste, mutta välillä mennäänkin Kulosaaressa, ja Emilia asuu ilmeisesti Kontulassa. (No, maalaisille...) Myöskään animaatio ei tee yhtä oivallista vaikutusta kuin Petteri Kaniinin trailerissa, koska budjetti on ollut huomattavasti pienempi. Myös tarinan keksinnällisyys tuntuu loppupuolella hiukan hiipuvan. Aivan Antboyn tasolle ei tunnu yllettävän. Alkupuolen 4/5 laskeutuu lopulta kokonaisarvosanaksi 2½/5 Tennispalatsi 2:n viitisen katsojaa saivat nauttia kirkkaasta Cinemascope-kuvasta med svensk text (Supermarsvinet). Ensi-ilta Suomessa: 26.1.2018.
Meidän tyttö oli tykännyt, kun koululuokan kanssa kävivät leffan katsomassa. Hauskasti hän kyllä kommentoi, että animaation laatu ei ollut välillä kovin hyvää,
Vaikken olekaan kohderyhmää, tuli katsottua kun oli lineaaritöllön puolelta tallentunut Maxivisionille. Alun myötähäpeäjärkytyksestä selvittyäni piti hyvin otteessaan taatuilla Paula Noros huumorikäänteillä. 2,5/5 T: Vesku