Suomen kielen turhin sana?

Minua tuossa voimaantumisessa ärsyttää se, että sille tuntuu olevan tarvetta yhteiskunnassamme. Ihmiset tuntevat olevansa alistettuja ja haluavat voimaantua, eli lisätä vaikutusvaltaansa. Eihän näin pitäisi olla demokratiassa. Kaikkien pitäisi tuntea omaavansa se vaikutusvalta, mikä heille kuuluu demokraattisen järjestelmän kautta. Se, että moista termiä viljellään on siten signaali yhteiskunnan valuvioista. Jotain varmaan tarvitsisi tehdä asialla, mutta mitä? Minä ainakin haluan elää yhteiskunnassa, jolla kellään ei ole syytä, halua tai tarvetta suoltaa "toksista jargonia", vaan keskittyä nauttimaan omasta elämästään henkisesti tasapainoisesti. Utopisti varmaan olen, mutta mitään en sille voi, että nämä aivot sain...

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Voimaantuminen

Voimaantuminen ei yleensä enää tarkoita sitä samaa, mitä ennen. Lainaus wikipediasta:
Myöhemmin termiä voimaantuminen on käytetty myös synonyymina ihmisen sisäiselle voimantunteelle, jolloin sana ei viittaa enää millään tavoin alistetussa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisryhmien tilanteeseen. Esimerkiksi Juha Siitonen käytti voimaantumis-termiä tällä tavoin grounded theory -menetelmällä toteuttamassaan luokanopettajaksi opiskelevien ammatillista kasvua koskevassa kasvatustieteiden väitöskirjassaan[2] Voimaantumisessa korostuu Siitosen mukaan oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Voimaantumisen seurauksena hän kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen.[3] Lisäksi hänen toiveikkuutensa tulevaisuutta kohtaan kasvaa. Voimaantuminen voidaan määritellä yksilön valintojen ja sosiaalisen ympäristön väliseksi ihannetilaksi.

Kun tein omia opettajaopintojani, niin voimaantumis-sanaa käytettiin paljon, mutta koskaan en ajatellut sitä mitenkään feministisenä toksisena jargonina eikä sitä koskaan tuossa yhteydessä käytetykään, vaan hyvin merkityksellisenä sanana, joka kuvaa sisäistä vahvistumista. Voimaantumisella ei ollut tuolloin mitään tekemistä vaikutusvallan lisäämisen kanssa. Toki termiä voidaan edelleen käyttää tuossa, mutta en usko, että voimaantumisesta puhuttaessa nykyään välttämättä tuota tarkoitetaan.
Tokihan termiä voidaan netissä ja blogeissa käyttää ihan mihin tarkoitukseen halutaan, mutta oppikirjoja lukiessa se ei kyllä omalla kohdallani ole tuota tarkoittanut.

Mutta hyvä valinta tuo voimaantuminen oli turhaksi sanaksi, koska keskustelua siitä ainakin tuli.
Ja hyvä esimerkki myös sanasta, jolla on useanlaisia merkityksiä ja tilanteesta riippuen merkitys voi jonkun mielestä olla negatiivinen tai positiivinen.

 

Voimaantuminen on varmastikin yksi turhimpia sanoja suomen kielessä, koska koko suomalainen yhteiskuntahan on rakennettu sen ajatuksen päälle että kaikkien elämä on yhtä surkeaa räpeltämistä. Ja jos joku nyt kuitenkin kokee voimaantuvansa jostain asiasta niin se asia on luultavasti laiton tai jos ei ole niin sellainen laki tullaan pian säätämään.

 

Tuo edellä mainittu 'keissi' on kyllä jotain aivan hirveää. Jostain syystä myös sanan tavallinen korvaaminen sanalla tavan panee ärsyttämään, vaikka kyseessä on ilmeisesti murteeseen liittyvä seikka.

 

"Niinku" ja "silleen"

 

Juuri näin. Tämä on sanan pedagoginen merkitys nykypäivänä - vahvistetaan opiskelijan uskoa omiin kykyihinsä samalla, kun kehitetään tämän osaamista. Usko omiin kykyihin on oppimisen kannalta erityisen tärkeää.

Mutta kyllä voimaantumis-sanan tilalla voisi toki käyttää monia muita sanayhdistelmiä, jotka tuntuisivat vähemmän teennäisiltä.

 

Lisään tuohon ketjuun "kontaktointi", kun voitaisiin yksinkertaisesti sanoa, että otettiin yhteyttä tms. Tämä siis muuallakin kuin IT-alalla.

 

Nuo ovat tarpeellisia ns. "ajanotto"-sanoja, joilla puhuja ostaa itselleen lisää aikaa miettiä miten lauseitaan jatkaisi. Jos ne poistetaan, ne korvataan äkkiä jollain muilla vastaavilla ärsykkeillä.

 

Tuo on kyllä ihan totta. Tuo sana itsessään on kyllä jotenkin teennäinen ja ymmärrän kyllä, miksi se ärsyttää joitain jo ihan senkin vuoksi.

 

Varsinkin jos ne esiintyvät muodossa "niiku" ja "sillee".

 

Teennäisestä sanastosta puheen ollen, makustelkaapa sanaa "käytänne".

Toinen mielenkiintoinen (ja kohta taas syksyn tullen ajankohtainen) sana on kiinteytyminen, myyttistä prosessia kuvaava sana, jota naistenlehtimaailmassa viljellään.

 

Jostain syystä 'osaaja' sanan käyttö on ruvennut närästämään. Jos osaat nenääsi kaivaa niin olet vähintään osaaja. Jos Tiktokin katsominen sujuu vielä samaan aikaan, olet huippuosaaja.

 

Onhan tää niinq sillee mahtavaa aikaa, kun saa joka päivä voimaantua ihan kybällä, kun huippuosaajat esittelevät keissejään kontaktoinnin yhteydessä.

 

No se on juurikin notta, näillä mennään.

 

Turhia nuo poliitikkojen lapselliset:
-iso kuva
-työkalupakki
-tiekartta
yms.
Miten aikuiset ovat niin lapsellisia ja kun yksi puhuu isosta kuvasta, niin sitten kaikki sopuleina toistavat sitä.
Nämä typeryydet ovat jatkuneet useita vuosia, eikä loppua näy...
Ei näitä typeryyksiä ollut vielä 90-luvulla, tapa on levinnyt viimeisten kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kukuessa.
e: muistaako joku muu näitä samoja ilmaisuja, itselläni ei heti tullut kaikkia mieleen?

 

Pitäähän se diili saada klousattua.

 

Pitäähän se, kuka ottaa kopin?

 

Lukion äidinkielen opettajani mielestä turhimpia and ärsyttävimpiä termejä kielessämme oli aikoinaan urheilu-uutisoinnissa paljon viljelty "mäkikotka". Tämä siis 80-luvun lopussa kun Suomi pärjäsi mäkihypyssä huomattavasti paremmin kuin nykyään. Taitavat Suomen mäkihyppääjät nykyään olla mäkipuluja...

 

Minua on aina kovasti harmittanut töissä se, että ongelmia kutsutaan haasteiksi. Sitten nämä haasteet taklataan.

Tuon voimaantuminen-sanan yhdistän vain ja ainoastaan nykynaisten kielenkäyttöön, jossa Onlyfans-sivulla julkaistu pornokuvakin on voimaannuttava.

 

Mielenkiintoista. Olen kuullut minäkin tuota, mutta luullut, että sanaa ei vain osata lausua oikein. Vähän kuin Feisbuuuuk nykyään. Jos se onkin tietoinen "suomennos", niin enpä tykkää.