Tarvis olisi siis pistää tässä näytön ympärillä olevat satelliitit uusiksi, joita 0.5-1 metrin päästä yleensä kuunnellaan. Jotkin Genelecin monitorit tietysti himottaisi jos olisi vara, mutta DIY-konsteinkin varmaan asialliseen lopputulokseen pääsee. Mietinkin, että olisiko suljettuun lootaan lyöty laadukas koaksiaalielementti kuinka pätevä yhdistelmä tällaiseen käyttöön? Bassontoiston ei tarvitse ulottua kovinkaan alas kun subbarikin on olemassa (sillä tosin ei 70-75Hz korkeampia taajuuksia voi toistaa, jotteii subbarin paikka erotu). Jos projekti nyt järkevältä vaikuttaa, niin suunnitteluun tarvitsisin apua. Jos otetaan elementiksi vaikkapa Seas T17RE/COAX/TV/AG-eh (AW-10 Coaxin elementti), niin mitä kokoluokkaa kotelon tulisi oleman? Veikkaisin, ettei koko hirveän kriittinen ole kuten ei suljetuissa subeissakaan(?). Millaisen jakosuotimen moinen vaatisi? Kelpaako melkein suodin kuin suodin, vai pitäisikö sen olla tätä kaiutinta varten suunniteltu? Niin, ja onko parempia elementtiehdokkaita kuin tämä? Halvempikin saa olla ja mahdollisesti pienempi kun pöydällä ei tekisi mieli pitää mitään isoja laatikoita. No hyvä on, 17 cm elementti on ok kun tarkemmin ajattelee Sen sijaan magneettisuojaus olisi melko välttämätön ominaisuus.
Helpoin ja nopein tehdä. Matalaa bassoa ei tarvita ja saattaisi olla (toivon mukaan) pienin kotelokin.
Tommosen 8l noi Seasin koksit muistaakseni haluaa. Plus miinus muutama litra. Ihan mikä tahansa jakari ei tietenkään käy, mutta enpä usko että tuo AW:n suodin pahemmin pieleen menee suljetussakaan lootassa. Toisena vaihtoehtona Seasin elementeistä vaikkapa pseudo-Prelude G17REX/mikälie mallista, suodinkomponenttien arvot on kuulemma joillain tiedossa. Toimii ainakin 1,5-2m etäisyydeltä, varsinkin kun suuntaa kaikattimet sen pakollisen parikymmentä astetta ohi kuulijan. Miksei lähikentässäkin, koksi kun on.
http://www.ele.tut.fi/~artoko/audio/speakers/coaxial.html Nämä on Arto Kolinummen tekemät, luulisi olevan ihan kelvolliset kun katsoo miehen muita ansioita. Esitellyt järeimpiä tuotoksiaan Hifi-lehdessä. Tuolta löytyy parikin ehdotusta jakosuomelle ja mittauksia.
Vaikuttaa aika kivalta. Yksi vaihtoehtohan on vielä Penaudio 7.6CX:n tai esim AW-Surroundin hieman pienempi koaksaali.
Tuon linkin mukainen purkki taitaa olla hyvin lähellä tavoitettani. Tuolla sanotaan, että toisto ulottuisi ~70 Herstiin (joka on ok), mutta itse kun yritin WinISD:llä simuloida erilaisia koppia niin en päässyt alle 100 Hz toistoihin (-3 dB rajalla). Liekö minulla elementin parametrit pyllyllään, datalehdestä kun ei löytynyt läheskään kaikkiin WinISD:n kenttiin arvoja ja se näytti "arpovan" itse jotakin puuttuviin kohtiin. Entäs kannattaisko tässä tehdä koteloon (sisäpinnalle ainakin) viistot sivut, joita täällä usein hehkutetaan? Mitenkäs kopan täyttämisen kanssa (parempi tyhjänä vai ei)?
Minä hehkutan, muut ovat tyytyväisiä tärykaikuisiin resonanssipurkkeihin, syytä siis minua. Totean lyhyesti: joka ei ole verrannut ja omin korvin kuullut eroa, tyytyköön kantikkaisiin koteloihin. Jos siis olet ollut tyytyväinen tiiliskivimallisiin koteloihin, tee nytkin sellaiset. Ne heppulit, jotka ovat jo siirtyneet resonanssivapaisiin koteloihin, jatkakoon valitsemallaan tiellä, eli eivät tatusti enää palaa palikkamuotoon. Ja täsmennyksenä: kotelon sisäinen muoto siis on kriittinen, ulkoa kotelo saa olla vaikka täydellinen kuutio. Paitsi että silloin se aiheuttaa voimakkaan aaltoilun taajuusvasteeseen kun elementistä etenevät äänet saavuttavat kotelon kaikki reunat yhtäaikaisesti. Pallo on vieläkin pahempi tässä mielessä. Taakse ikuisuuteen oheneva pisara olisi hyvä. Tai kananmuna, ei siis ellipsi/ovaalimuhkura vaan kananamuna. Perheestä ne hyvät muodot pullahtavat; kanan perheestä. Kuutiokotelon särmät on tehtävä 2 tuuman pyöristyssäteellä, ja silti aaltoilua jää keskitaajuuksille. Joten elementin sijoitus epäsymmetriseen kohtaan etulevyssä on edelleen se paras keino tasata kotelon ulkopintaa kiertävien äänien aiheuttamat piikitykset. ________________ Mitähän täytettä nyt meinaat? Kotelohan jo on täynnä ilmaa, ei siellä tyhjiötä ole. Mutta tuo "täyteaine" ei kuitenkaan ihan vielä riitä. Tai siis kyllä riittää, jos kotelo on sisältä ideaalimuotoinen "heijastukseton"; kaikilla taajuuksilla diffuusin äänen sisäpinnoistaan palauttava. Mutta koska et todennäköisesti aio muotoilla fraktaali-munakenno-henkistä sisämuotoilua, on pakko vaimentaa haitallisia heijastuksia vaimennusaineilla. Suljettuun koteloon voisi sulloa vuorivillaa, refleksikoteloon jotain terveellisempää, esim. tiiviimmäksi ahdettua akustista polyesterivanua. Sullomisen aste pitäisi mittaamalla todeta, mutta ehkä 30 litraa vanua olisi sopiva määrä 5-10 litran pöntölle. Mittaus siis paljastaa sen, missä vaiheessa ollaan simuloinnin ehdottamassa tilanteessa. Eli tarkkaillaan impedanssivastetta, se onnistuu ilman mittasoftiakin: tarvitaan yksi vastus, päätevahvistin ja vapaasti säädettävä siniaaltolähde, vaikka testilevyn siniliuku. Ja yleismittari tai muu jännitemittari. Mutta ei siitä nyt sen enempää.
Haloo!!! Onko tällä palstalla Hifi-lehden toimittajia? Jos Arto Kolinummen tärykaikuiset resonanssipurkit ym. valmisteet ovat kirjoittamisen arvoiset, niin tehkää juttusarja DVB-G:n ideoista, toteutuksia fraktaalipöntöistä tuskin löytyy eli sellainen teoriapohjainen juttusarja. Ei, ajatus ei ollut todellakaan uusi. Jo K.G.Paukapää kirjoitteli vastaavia juttuja Vauhdin Maailmaan vuosia sitten.
Showman jaksaa kertoa tarkat ohjeet, hänellä riittää tarmoa puhella kaikenlaista. Minä en viitsi, koska heti pari replyä viittaa HiEnd-vastaisten hemmojen maihinnousulta, miksi siis väärille tyypeille höpötellä, heille kun eivät konstini ole ennenkään kelvanneet, suotta siis tappelua kehitellä. Showman sinua kyllä neuvoo, olette samaa koulukuntaa (laserinterferometrin tuloksiin uskomattomia, resonansseista tykkääviä, HIFI-lehteen sokeasti luottavia, omia korvia ja omia mittaustuloksia halveksuvia). Ei saisi luottaa auktoriteetteihin, omat korvat ja mittaukset ovat paljon tärkeämpiä.
Onkohan tuo ulkopintaa pitkin kiertävät äänet ja reunojen pyöristys miten merkittävä tekijä? Luulin aluksi, että nuo reunojen viisteet on vain koristeita. Jos haitta on lähinnä teoreettinen, niin tekisin mieluummin terävät reunat, niin viilutettavia pintoja jää vähemmän. Impedanssivasteen osaisin mitata, mutta minulla ei ole hajuakaan millaiseksi vaste oikein pitäisi saada. Pystyisitkö simuloimaan asiaa? Tuossa mittauksessa muuten kannattaisi varmaan käyttää vastusta ja äänikortin linjatuloa, sillä yleismittari alkaa valehdella kun mennään kauas 50Hz:stä. Koodasin joskus softankin, joka tekee hienon amplitudikäppyrän sinipyyhkäisystä Ei kaikki ole Showmaneja...
Ei tässä olla harrastamassa mitään mystikkaa eli xerxesillä on mittaustekniikka hallussa, niin mittaa valmiista kaiuttimesta impedanssivaste eri täyttömäärillä. Impedanssivasteesta näkee huippuarvon, mikä paljastaa elementin ja koteloyhdistelmän resonanssin (Fc). Tämän yhden huipun (koska kyseessä on suljettu kotelo) molemmin puolin käyrän tulee laskea lähelle nimellisarvoansa, ei mielellään paljon alle koska sen jälkeen kaiutin on hankala kuorma vahvistimelle. Katsomalla eri täyttöasteiden käyriä keskenään, löydät parhaimman täyttömäärän vertaamalla huippuarvoa, huippuarvon sijoittumista taajuuden suhteen ja minimi-impedanssia. Mitään yksiselitteistä "oikeaa impedanssivastetta" ei ole, koska siihen vaikuttaa jakosuodin ja sen impedanssitasaus ym.
Kiitoksia selvennyksestä Showman! Missähän päin nuo huippuarvot noin yleensä pyörivät? Onko väliä osuuko ne jakotaajuuden lähelle/kohdalle?
5 ohmisessa kaiuttimessa esim. 40 ohmia voi piikki korkeudeltaan olla. Vaimennusaineen lisääminen madaltaa piikin korkeutta, sekä tietysti taajuutta, koska kotelo näennäisesti suurenee. Tosin jossain sullomisvaiheessa taajuus alkaa taas kasvaa, eli on tullut tungettua liikaa materiaalia kotelon sisälle. Ja on siis tarkoitus saada mitattu impedanssivaste samalle taajuudelle kuin similoitu, koska simuloinnissahan pyritään parhaaseen kompromissiin huomioiden vaihekäytös, ryhmäviiveet, tehonsieto ja vasteen muoto yms. Niitä kaikkia ominaisuuksia on aivan järjetön urakka lähteä kokeilemaan hakuammunnalla käytännön kaiuttimella, eli aluksi suunnitellaan, sitten toteutetaan oikea tuote vastaamaan suunniteltua. Ja perään vielä kattava hienosäätelyhieronta, jos huippukaiutinta tehdään, eli paritetaan kaiuttimia identtisiksi. Parittamisessa on suuri apu hydraulisylinteristä, joka muuttaa kotelon tilavuutta ulkoa käsin pumppaamalla tai sähkömoottorilla. Sanomatta selvää, että kaikki mittaukset tulee tehdä sisäänajetuilla elementeillä. Ja parittaminen aloitetaan sisäänajon jälkeen vapaassa ilmassa mitaten, lopuksi elementit koteloituina, kotelotilavuuksia hienosäätäen. Ei ole niinkään väliä onko takapönttö identtinen etupöntön kanssa, on oleellista, että oikea ja vasen etukaiutin ovat täsmälleen identtisiä, maksoi mitä maksoi. Keskikaiuttimeksi paritetaan sellainen, joka on mahdollisimman identtinen oikean ja vasemman kanssa, mutta pientä heittoa nyt saa olla. Kolme parasta siis eteen sijoitetaan. Loput taakse, ja takana vasen ja oikea tulee aina parittaa kohtuullisen identtisiksi. 7.1-systeemissä siis tarvitaan 3 paritettua paria, joilla saa olla toisiin pareihin nähden eroja, mutta ei parin sisällä.
Xerxes, rakenna suosiolla pikkuisen simulointia suuremmat kotelot. Sellaiset 5% tilavuudesta riittää kyllä. Niitä on aina helppo täyttää ja siten pienentää kotelon tehollista tilavuutta. Enpä ihan vähällä menisi rutistelemaan koteloita hydraulisylintereillä, jos tilavuuteen halutaan vaikuttaa. Tälläisessä rutistelussa tilavuuden lisäksi muuttuu myös muoto ja lopputuloksena voi olla hallitsematon kaaos. Toisaalta onhan se niinkin, ettei mitään niin vaikeaa teknistä ongelmaa ole olemassakaan, mikä ei voimalla ratkea. :hitme: DVB-G, omia korvia en halveksu koskaan enkä mittauksia, joiden tuloksilla on vaikutusta ihmiskorvin kuultavaan ääneen. Mittaustulosten heitoilla, jotka näkyvät vain käyrissä mutta eivät erotu kuuntelussa en juuri perusta. Kaiuttimien tehtävä on kuitenkin viimekädessä tuottaa mahdollisiman hyvin ja luonnollisesti ääntä, eikä mahdollisimman hyviä, ei kuultavia käyriä. Aina kannattaa tietysti pyrkiä täydellisyyteen sillä siellä on tilaa, koska kukaan ei ole sinne ikinä päässyt eikä pääse. Johonkin vain on käytännössä vedettävä raja, että saa joskus jotakin valmistakin aikaan. nimim. edelleenkin DVB-G:n valmiista projekteista valokuvia odotteleva...
Jestas mitä tahallista "älykkyyttä", kuka hullu nyt koteloitaan rusentaisi lyttyyn, se on hydrauliMÄNTÄ, joka sinne kotelon sisään menee tai ulos vetäytyy. Esim. Bilteman hydraulitunkki, joka liikuttaa halutun kokoista umpipalikkaa/koteloseinämää sisään tai ulos. Useiden koteloiden samanaikaiseen muuttamiseen kelpaa vesi, jota yksi tunkki käskee. Toinen toimielin on kierretanko, kuten jo olen kuvissakin piirrellyt. Tunkki vain kestää pidempään, se ei kulu klappaavaksi kuten kierretangot tekevät. Ja trapetsitangot ovat kalliita. Nyt ei ole projekteja kesken, joten kuvia saatkin odottaa hamaan mailmanloppuun, tai kunnes rakennan jonkun sarjan vehkeitä, joka vaatii suunnitteluvaiheessaan jotain vekkulia, esim. nestehydrauliikkaa, jos se nyt niin outoa sinulle on. Tee itse ja kuvaa itse, jos kiire on kuvia nettiin saada. Kyllä minäkin sitten teen jos joku maksaa, mutta omiin ylimääräisiin projekteihin ei ole nyt varaa, hajoamassa oleva pc pitää ensin päivittää uudeksi. Tänään menetin ensimmäisen DVB-tallennuksen jonkun oudon häiriön vuoksi, epäilen virtalähdettä, sen voisi uusia ensimmäisenä. Ellei auta, sitten uusitaan lisäksi emo+prossu+muistit.
Mielenkiintoinen tuo turhan monimutkainen hydrauliratkaisu. Miksi tehdä koteloihin ylimääräistä reikää, mitä kautta voit umpipalikkaa tai vastaavaa liikutella, saati sitten tukematonta irtoseinää. Miten olet ratkaissut tiivistämisen em. ratkaisussa? Lueskelin tarkemmin noita aikaisempia postauksia ja sanoit, ettei neuvot kelpaa. Sain sinulta todella hyvät ja toimivat vinkit sen SPL-Dynamics Pro-subin suhteen. Se palveli hyvin pari kuukautta, kunnes tein uuden passiivisäteilijään perustuvan subin. Neuvot kelpaavat aina, jos ne on käytännössä mahdollista toteuttaa eli kiitos vielä kerran.
Kuten olen jossain jo maininnut, vaseliini tiivistää kiinteiden palikoiden välit. Sametti taas sopii jos vaseliinia ei voi käyttää (jos mömmöt valuupi puhekelaan). Akustinen tiiviys riittää saumaan, eli muutaman sentin syvyinen railo täynnä vaseliinia tai samettia on käytännössä akustisesti aivan tiivis. Nythän siis on kyse kokeilukoteloista, ja lopulliset rakennetaan kiinteätilavuuksisiksi, kunhan se oikea tilavuus ja vaimennusainemäärä on kokeiltu. Säätökotelo nopeuttaa he-le-ve-tin paljon suunnitteluhommia, näkee välittömästi kotelon arvojen muutokset, eli Speaker Workshopin kun panee record-luuppiin niin näkee noin 3 sekunnin välein uuden päivitetyn vasteen, eli samalla kun säätää tilavuutta, vaste muuttuu silmissä. Kierretangossa on se etu, että kierrosten laskeminen kertoo litramuutokset suoraan, hydrauliliikutus tarvitsee lopuksi erillisen mittaamisen, eli montako milliä mäntä tai liikkuva seinämä on liikkunut. Ei varmaankaan kannata rakennella säätökoteloita jos ei ole innokas mittaaja-säätäjä, mutta ilman säätökoteloita puoliammattilaisella himoviilaajalla menisi hermot tyystin. Suljetun ja passiivisäteilykotelon tilavuussäätö on mielettömän hidasta puuhaa, refleksikoteloon onneksi voi putken kautta tiputella kiinteää massaa ja noukkia sitä pois. Jos kotelossa käyttää avattavaa luukkua, sen luukun asema täytyy olla aina lukittu samaksi, ei saa olla litistyvän kumitiivisteen varassa kelluen. Tiiviste kyllä tarvitaan, mutta sille varataan oma ura, jossa se saa muuttaa muotoaan vapaasti, ja silti luukun vastepinnat kohtaavat miltei välyksettömästi kotelon pintoihin. Muuten siitä luukusta tulee "passiivisäteilijä", jolla on oma resonanssitaajuutensa, ja se luukku sitten näkyy armotta mittauksissa. Minulla ei ole yhtään säätökoteloa enää tallella, heitin viime muutossa kuutiometreittäin kamaa kaatopaikalle, ja silti kämpässä ei mahdu maahan kaatumaan, kaikki paikat roinaa täynnä. Ei, en ota digikuvia, piipaa-auto valkotakkeineen hakisi heti pakkohoitoon jos romumäärän näkisivät. Siis lyhyesti: aina kun rakennetaan täysin uutta ja ennen testaamatonta kaiutinta, tarvitaan JOKU säätömekanismi kotelon tilavuudelle. Kukin tekee sen asian miten haluaa, minun aikani/hermoni vaativat nopeaa säätämistä, on saatava parissa sekunnissa tilavuus muutettua molempiin suuntiin; reaaliaikaisesti mittaamisen edetessä. Kartion massaa muutetaan ulkoisesti, senkin muutoksen näkee mittauksessa heti. 2-puoliteipillä lyijypalasia kiinni pölykupin reunan luokse. Bilteman kirkas 2-puoliteippi on hyvä, se pitää sopivasti, irtoaa lopuksi riittävän helposti muovikartioista. Pahvisiin/maalattuihin kartioihin sinitarra lienee turvallisempi, ettei lähde riekaleina maali/pahvikerrokset käteen. Voi myös sivellä Rubber Cementiä kartioon sekä massapalikkaan, sitten liittää ne toisiinsa. Sekin lähtee irti rikkomatta alustaansa
Kotelon tilavuutta säädetään tavallisesti täyteaineen avulla, mutta sen vaikutus on päinvastainen, eli kotelon akustinen tilavuus suurenee kun sitä täytetään huokoisella aineella. Se johtuu siitä että äänen kulkeminen täyteaineessa on hitaampaa kuin pelkässä ilmassa, jolloin siis seinien etäisyys virtuaalisesti kasvaa. Kotelon pienentäminen on tietenkin mahdotonta ilman todellista seinien siirtelyä. Eli siis laskukaavoissa ja simuloinnissa riittää kotelon oikea koko, kun elementit ja putket lyödään sisään koko pienenee, mutta täyteainetta lisäämällä kotelo taas suurenee. Mittaamalla elementin impedanssikäyrä saadaan selville viritystaajuus (joka on se suure mistä ollaan loppujen lopuksi kiinnostuneita, kotelon tilavuus on vain keino muuttaa viritystaajuutta). Jos ei halua käyttää täyteainetta (sitä ei tarvita välttämättä, seinät voi päällystää esim. akustiikkavaahtomuovilla jota saa esim. Hifitalosta) joutuu tietenkin olemaan tarkempi mittojen kanssa. Muuten noista reunaheijastuksista ei välttämättä kannata välittää, tai siis niiden vaikutus on suhteessa kuuntelutilan akustiikkaan, ja jos ne täysin vaimennetaan voi toisto olla liiankin kuollutta (DIAR:in sivuilla oli juttua Dynaudioiden vaimentamisesta huovalla). Muistaakseni Arton sivuilla oli mainittu tuo reunaheijastusasia, Arton ekat Hifi 6/2 oli tällaiset: http://www.ele.tut.fi/~artoko/audio/speakers/hifi62.html