Suburbicon (2017)

Keskustelu osiossa 'Elokuvat' , aloittajana marlan, 17.03.2019 klo 14:46.

  1. marlan

    marlan Well-Known Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.06.2004
    Viestejä:
    1 866
    Saadut tykkäykset:
    61
    [​IMG]

    George Clooneyn ohjaama Suburbicon (2017) perustuu Coenin veljesten ja Grant Heslovin käsikirjoituksiin. Kyseessä on hitchcockmainen mustan huumorin sävyttämä rikostarina, joka sijoittuu näennäisesti auvoisaan amerikkalaiseen Suburbiconin pikkukaupunkiin 1950-luvun lopulle.

    Tarina kerrotaan pikkupoika Nicky Lodgen (Noah Jupe) näkökulmasta. Eräänä iltana hänen kotiinsa tunkeutuu kaksi rosvoa, jotka sitovat isä Gardnerin (Matt Damon), äiti Rosen ja tämän sisaren Margaretin (Julianne Moore kaksoisroolissa) sekä Nickyn ja huumaavat kaikki kloroformilla. Äiti saa niin tömäkän annoksen, että hän kuolee.

    Poliisi ottaa epäiltyjä kiinni, mutta Gardner ja Margaret eivät tunnista rivistöstä ketään.

    Suunnilleen 31 minuutin kohdalla ymmärsin, mistä tarinassa on kyse: isä ja käly olivat järjestäneet koko rikoksen ja palkanneet roistot murhaamaan vaimon, joka oli vammautunut auto-onnettomuudessa ja istui rullatuolissa. Vakuutusyhtiöltä oli odotettavissa henkivakuutusrahat. Siksi he eivät olleet tunnistavinaan tekijöitä, jotka poliisi oli tosiaankin saanut kiinni.

    Vähitellen myös Nicky alkaa tajuta tilanteen — ja sama pätee lipevään vakuutustarkastajaan Bud Cooperiin (Oscar Isaac), joka haastattelee Margaretia ja saa tämän livauttamaan kiusallisia seikkoja.

    Tapahtumat kiertyvät melkeinpä pirullisesti siihen, että kaikki pahat saavat palkkansa eikä perheestä jää lopulta muita eloon kuin Nicky.

    Suburbicon on George Clooneyn parhaita ohjauksia ja viihdyttävä kokonaisuus, tyylikkäämpi kuin esimerkiksi Disturbia. Kehnot arvostelut vaikuttavat hiukan hämmentäviltä, kun itse pidin; haasteena tässä kieltämättä on kahden eri käsikirjoituksen yhdelmä. Elokuvan ansioita ovat kuitenkin huolellisesti toteutettu ajankuva — apua, kaupunkiimme muutti neekeri! — sekä loistavat näyttelijäsuoritukset, huippuina Julianne Moore (tuo Amerikan Noomi Rapace), Oscar Isaac (tuo Amerikan Kari Ketonen) ja Noah Jupe, joka on kuin nuori Anton Yelchin.

    Musiikissa on vahva tilavaikutelma. Alexandre Desplat’n musiikin esittää Lontoon sinfoniaorkesteri, ja äänitykset on tehty Abbey Roadin studiossa.

    4/5

    Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 27.10.2017. — Ensi-ilta Suomessa: 22.12.2017.

    Future Film tarjoaa jälleen pettymyksen. Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-25) ei ole mitään lisämateriaalia, toisin kuin maailmalla. Muutama kuvanäyte:

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]
     
  2. KILLPATRICK

    KILLPATRICK Well-Known Member

    Liittynyt:
    28.01.2010
    Viestejä:
    1 850
    Saadut tykkäykset:
    151
    Eikö tästä pitänyt olla UHD?
    Arvostelusi innoittamana läksin etsiskelemään ja nyt en löydä mistään?
     
  3. marlan

    marlan Well-Known Member Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.06.2004
    Viestejä:
    1 866
    Saadut tykkäykset:
    61
    Suburbicon menestyi sen verran huonosti USA:ssa, että UHD:tä tuskin tulee. Elokuvahan suhtautuu varsin nihilistisesti amerikkalaiseen 1950-luvun keskiluokkaiseen pikkukaupunki-idylliin — illuusio häväistään, ja se on kuin märkä rätti vasten Amerikan persujen kasvoja. Toisin kuin esimerkiksi Sarjamurhaajamutsissa, jossa kuolema tulee pikkuporvarilliseen yhteisöön, Suburbicon esittää, miten rasismi ja laskelmointi kuuluu sellaiseen yhteisöön alun alkaen.

    Kaupungin ensimmäiseen mustaan perheeseen kohdistuu yhä pahemmaksi eskaloituvaa kiusantekoa, tekijöinä me ”aivan tavalliset” ihmiset, joilta tolkku katoaa yhtäkkiä tykkänään.

    Varsin karmaisevaa on esimerkiksi se, miten Oscar Isaacin henkilö
    tapetaan keskelle katua hiilihangolla ja hiilihanko jää törröttämään päähän eikä meinaa irrota. Voiko synkempää huumoria enää olla? Kukaan ei huomaa mitään, koska kaikki ovat mellakoimassa neekerien talon edessä. Murhasta tulee täysin arkinen asia, jolta kukaan ei periaatteessa ole suojassa. Lisäksi jopa oma lapsi ollaan valmis murhaamaan, jos hän muuttuu ”rasitteeksi”.

    Julianne Moore on usein esittänyt vahvoja ja tarmokkaita naisia, mutta tässä hän on samanaikaisesti häikäilemätön ja bimbo kotiäiti — nähtävyys sinänsä.

    Suburbiconin yhteydessä täytyy mainita toinen tuoreehko musta komedia, Boarding School (2018). Siinäkin tarina kerrotaan lapsen näkökulmasta ja perheenjäsen muuttuu rasitteeksi. Minusta oli aivan riemastuttavaa, kun juoni lähti ensin etenemään yhteen suuntaan ja sitten kääntyi täysin yllättävällä tavalla ja sekoitti lajityyppejä aina gialloa myöten. Elokuvan päätyttyä olin valmis antamaan sille 4½/5, mutta kun aloin lukea arvosteluja, ne olivat yllättävän nuivia. Vaikutti siltä kuin elokuvaa olisi koetettu katsoa pelkkänä tavanomaisena kauhuelokuvana, vaikka se on usean lajityypin ilkikurinen keitos (mummo panee natseille hanttiin, ongelmanuorten sisäoppilaitos, ristiinpukeutumista jne.).