Ihan uusi dokumentti avaa Michael J. Foxin elämää parkinsonin taudin kanssa. Dokumentin pääpaino on nimenomaan sairaudessa eikä niinkään miehen urassa. Toki joitakin sarjoja ja leffoja sivutaan samalla, mutta nekin vain siinä yhteydessä, miten sairaus vaikutti silloin mieheen. Parhaita paloja ovat kohdat, joissa näytetään Michaelin nykyistä elämää. Onhan tuo surullinen sairaus ja muuttanut miestä paljon elämänsä aikana. Dokumentissa käytetään mukavasti pätkiä Michaelin elokuvista kuvaamaan hänen reaktioitaan oikean elämän tapahtumiin. Idea on hyvä, mutta välillä noissa kohdin dokumentti etenee vähän liian hitaasti. Tauti alkoi varsinkin Spin Cityn kuvaamisen aikaan haittaamaan jo sen verran, että Michael joutui joissakin kohtauksissa kiemurtelemaan tuolilla tai peittelemään vapisevaa ja vääntyilevää kättään. Dokumentissa näytetäänkin nopeasti kohtaus Spin Citystä, jossa Michael kävelee toinen käsi painettuna kainaloon ja nopeasti näkee, miten hän yrittää piilottaa mutkalla olevia sormiaan. Noita kohtauksia ei mitenkään korosteta, vaan Michael vain kertoo, miten hänellä oli vaikeaa kuvauksissa, kun joutui salaamaan tautia ja odottamaan, että pääsisi ottamaan lääkkeitään ja samalla vain näyttävät pätkiä Spin Citystä. Katsoja joutuu vähän arvailemaan, että johtuuko kiemurtelu nyt taudista vai siitä, että Michael muutenkin on aina ollut niin vilkas. Vaikka dokumentti painottuukin sairauteen, niin hieman enemmän olisin ehkä kaivannut kuitenkin kokemuksia elokuvista. Uran alkua painotetaan dokumentissa enemmän ja kerrotaan, miten hän päätyi näyttelemään, mutta Paluun tulevaisuuteen jälkeen seuraava maininta on oikeastaan Spin City, mihin miehen suurempi näyttelijäura oikeastaan päättyikin. Sekalaisia pätkiä muistakin elokuvista näytetään, mutta ilman sen suurempaa kommentointia. Harmi, että Michael sairauden vuoksi vetäytyi elokuvista kokonaan. Joitakin sarjoja hän vielä teki, mutta sairaudesta huolimatta hän olisi varmasti vetänyt teattereihinkin ihmisiä. Nyt alkaa jo olla liian myöhäistä, kun kaveri ei enää oikein edes pystyssä pysy. Mutta kyllähän tämä sai välillä hyvinkin tunteet pintaan ja tuli fiilis, että pitäisi Foxin parhaimmat leffat katsella taas vaihteeksi läpi. Dokumenttina olisin ehkä kaivannut vielä vähän enemmän tietoa. Mutta ihan hyvä tämä kuitenkin oli. Yleisesti kolme tähteä. Michael J. Fox -faneille ehkä neljä.
Surulliseksi tekee mielen, kun näkee Michael J. Foxin nykyisen kunnon. Eipä ole Foxilta tullut katseltua kovinkaan laajasti leffoja tai sarjoja, lähinnä Paluu tulevaisuuteen -leffat ovat painuneet mieleen. Pitäisikin katsoa Marty McFlyn seikkailut levyltä. Mutta ihan jees dokumentti ja dokumentti on tehty hienosti yhdistellen leffojen ja sarjojen kohtauksia yhdistämään haastattelujen aiheet. Meitsi diggas. 4/5.
Kai tuo on meillä kaikilla edessä jollain tapaa? Sitä vaan ei suurin/käytännössä kaikki tajua. Kuuluhan se tietysti elämään. Että ei ymmärretä omaa kuolevaisuuttaan. Taudit, aikajana tai tavat vain vaihtelee, mutta lopputulos on sama.
Ei kovin yleinen tauti ole Parkinsonin tauti, joten toivottavasti ei itse siihen sairastu. Lähinnä siksi teki surulliseksi, kun ikää ei hirveän paljon Foxilla ole ja ilman sairautta saisi elää parempaa elämää. Kuolema toki kaikki voittaa, mutta hyvää elämää se ei estä.
Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Ray Stevenson. Kuoli 58 vuotiaana. Michael on kohta 62-vuotias. Itse otan Parkinsonin mielummin kuin Willisin Dementian tai kuoleman noin nuorena.
Onhan se traaginen ja hyvin poikkeuksellinen kohtalo saada Parkinson kolmekymppisenä. Yleisen arkikokemuksen perusteella kuudenkympin jälkeen kaikkien sairauksien todennäköisyys kasvaa merkittävästi ja on aika paljon tuurista kiinni, missä kunnossa siitä eteenpäin kukin seilaa, ja kuinka pitkään. Siitä eteenpäin sairauksia ja sairastumisia voi jo alkaa pitämään jonkinlaisena normina. Todennäköisesti en itse pysty katsomaan dokumenttia. Niin surullinen kohtalo, kun kuitenkin MJF on hahmona ollut naapurinpoikamainen, vähän kuin kaveriksikin tuntemansa tuttuudeltaan ja maanläheiseltä olemukseltaan. Kaveri, jolle tällaista ei olisi suonut. Hienoa toki se sinnikkyys ja jaksaminen, millä on julkisuutensa avustamana pyrkinyt edistämään taudin tutkimusta ja hoitoa.
Kannattaa katsoa. Ei mies nyt niin huonossa kunnossa vielä ole. Ja ei ketään kannata liiaksi alkaa säälimään tuollaisen kohtalon vuoksi. Varsinkaan Michael J. Foxia, joka on kuitenkin elänyt sellaisen elämän, mistä moni meistä voi vain uneksia. Ei hän itsekään liiaksi kohtaloaan sure. Edelleen on iloinen veijari.