Tämän elokuvan traileri säikäytti teatterissa muutama viikko sitten niin että papalta meinasi tulla löröt lahkeeseen eikä yöllä uskaltanut nukkua pimeässä. Kun ennakkomainos vaikuttaa ani harvoin näin iskevästi, täytyi elokuvakin nähdä — huolimatta nuivista lehdistöarvioista. Parker Finnin Smile (2022) sijoittuu mielisairaanhoidon hohdokkaaseen maailmaan New Jerseyn osavaltioon. Psykiatrian erikoislääkäri tri Rose Cotter (Sosie Bacon) kohtaa nuoren naispotilaan, jota kuulemma vainoaa jokin paha olento, ja hoitotilanne päättyy siihen että potilas leikkaa kurkkunsa auki. Tapaus järkyttää Cotteria, Spoiler mutta sitten hän alkaa itse nähdä pahan olennon, joka esiintyy läheisten hahmossa. Vähitellen tapahtumien taustat alkavat avautua: hiukan aiemmin naispotilas oli joutunut todistamaan opettajansa itsemurhaa ainoana silminnäkijänä, sitä ennen joku oli tappanut itsensä opettajan nähden, tämä joku oli joutunut aiemmin näkemään itsemurhan ja niin edelleen. Tapauksista muodostuu ketju: itsemurhan todistaja surmaa itsensä 4–7 päivän kuluttua ja kirous siirtyy traumatisoituneelle silminnäkijälle. Vain yksi mies oli onnistunut välttämään itsemurhan tappamalla toisen sijastaan, ja hän oli joutunut vankilaan. Tässä elokuvassa joutuu jännittämään ennen kaikkea sitä, pystyykö Cotter vapautumaan kirouksesta. (Ei pysty.) Kauhuelokuvana Smile muistuttaa sellaisia tuotoksia kuin It Follows, Fallen, Dead Center ja jopa 1970-luvun klassikoita Manaaja ja Luojan tähden paetkaa. Kokonaisuutena Smile on toimiva ja paikoin jännittäväkin. Kissan kohtalon tajuaa vasta aivan hetkeä ennen kuin se paljastuu elokuvan henkilöille. Äänisuunnittelu (Dan Kenyon) ja musiikki (Cristobal Tapia de Veer) ovat onnistuneita — kuin Vangelis olisi revitellyt nauttiessaan mielisairaalan teho-osaston palveluita. Lopputekstit kannattaa kuunnella kokonaan. 3/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 30.9.2022. — Ensi-ilta Suomessa: 30.9.2022. Jouduin näytökseen, johon saapui melkoinen joukko teini-ikäistä kansanosaa. Ehdin pelätä, että näytös menee aivan hulinaksi, mutta elokuvan alettua kaikki keskittyivät katsomaan eikä kuulunut supinaakaan. Elokuvan päätyttyä hymyilin nuorisolle iloisena ja kiitollisena hyvästä käytöksestä. Teineille tuli kiire ulos.