Marjan, 25, elämän keskipiste on hänen 7-vuotias tyttärensä Julia. Marja työskentelee öisin, jotta voi viettää päivät Julian kanssa, leikkien, hassutellen ja kertoillen satua Egyptin prinsessasta ja tämän äidistä. Kaksikon kodin harmonia rikkoutuu kun he kohtaavat Kamaranin, iranilaisen maahanmuuttajan, joka päättelee olevansa Julian isä: Kamaranilla ja Marjalla oli aikanaan lyhyt suhde, eikä Marja sen päätyttyä kertonut Kamaranille raskaudestaan. Kamaran haluaa nyt yhteyden tyttäreensä ja ryhtyy yhdessä veljensä ja vaimonsa kanssa painostamaan Marjaa. Marja pelkää Kamaranin suunnittelevan Julian kaappausta. Tytärtään suojellakseen Marja on valmis äärimmäisiin tekoihin. Silmäterä on käsikirjoittajana tunnetun Jan Forsströmin (Muukalainen, Skavabölen pojat, Hyvä poika) debyytti pitkän elokuvan ohjaajana. Tosielämän tapahtumista inspiraationsa saanut koskettava draama käsittelee äidinrakkautta ja turvattomuudesta kumpuavaa vieraan pelkoa. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 20.09.2013
Jan Forsströmin Silmäterä on Peter Franzénin muistelmaelokuvan rinnalla toinen tuore esikoisohjaus, joka tarkastelee lapsen ja vanhempien suhdetta. Silmäterän maailma on kuitenkin paljon synkempi, sillä aiheena on nuoren yksinhuoltajaäidin psyykkinen sairastuminen. (Ei ole sattumaa, että TV:ssä nähdään vilaus elokuvasta Rat King, toisesta kotimaisesta psykoositutkielmasta.) Elokuvan maailmassa noudatetaan yleensä sellaista jakoa, että kun nainen tulee hulluksi, kyse on komediasta (Vaimoni on koira), mutta kun mies tulee hulluksi, tuloksena on vaikuttava tragedia (Kaunis mieli). Tähän jaotteluun Silmäterä ei sovi. Päähenkilö Marja alkaa tuntea, että entinen miesystävä ja hänen 7-vuotiaan tyttärensä isä vainoaa häntä. Hän ei halua isän tapaavan tytärtään eikä halua tyttären tietävän isästään. Toisin kuin amerikkalaisissa mielipuolisuuselokuvissa, Silmäterässä ei juuri näytetä päähenkilön harhakuvitelmia (pakollisin viiltävin äänitehostein), vaan ote on dokumentaarisempi ja mielenterveyden järkkyminen on pääteltävä päähenkilön teoista, eleistä ja sanoista. Päähenkilön tila on leimallisesti vainoharhainen. Erään teorian mukaan vainoharhaisuus johtuu homoseksuaalisten yllykkeiden tukahduttamisesta, ja elokuva tuntuu viittaavan tähän melko suoraan, sillä yläkerran eronnut lentoemäntä suhtautuu päähenkilöön melko läheisesti. On vaikea sanoa, ovatko elokuvantekijät halunneet viitata juuri tuohon teoriaan. Silmäterä on psykologinen draama, jossa lapsen turvattomuus tuntuu muutamina lyhyinä hetkinä raastavalta. Emmi Parviainen ja Luna Leinonen Botero tekevät vakuuttavaa työtä. Tekstityksessä oli epämukava piirre: kun puhuttiin englantia, se tekstitettiin asianmukaisesti suomeksi ja ruotsiksi, mutta kun puhuttiin persiaa (?), suomenkielinen tekstitys oliki yhtäkkii sellasta kökköö puhekiält, mitä niinku sillee tökki tietsä silemää, kun taas ruotsinkielinen tekstitys oli yhä edelleen moitteetonta kirjakieltä. Tekstittäjän arvostelukyky tuntui pettäneen. 3½/5
Silmäterä on julkaistu ainoastaan Suomessa DVD:llä (Atlantic Film). Kun levy löytyi kirjastosta, niin otettakoon siitä muutama kuvanäyte. Kyseessä on yksikerroslevy (bittivirta keskim. 5,86 Mbps), mutta kuvanlaatu on kohtalainen. Lisämateriaalina on vain Julian koekuvauksia. Spoiler