Side Effects (2013) (Steven Soderbergh / Jude Law, Rooney Mara, Catherine Zeta-Jones, Channing Tatum)

Steven Soderberghin Side Effects tuli vastaan kirjaston blu-rayna, ja koska aihe vaikutti kiinnostavalta, se täytyi katsoakin.

Elokuva alkaa perhedraamana (kuten vaikkapa Pimeys) mutta ei jatku sellaisena loppuun asti.

Spoiler

Päähenkilö Emily (Rooney Mara) on nuori vaimo, jonka mies Martin (Channing Tatum) pääsee vankilasta. Emily kärsii masennuksesta ja joutuu itsemurhayrityksen jälkeen sairaalaan. Häntä alkaa hoitaa toinen päähenkilö, psykiatri Jonathan Banks (Jude Law). Tri Banks konsultoi myös Emilyn aikaisempaa lääkäriä Victoria Siebertiä (Catherine Zeta-Jones).

Emilylle määrätään uutta masennuslääkettä Ablixaa. Tällä on odottamattomia sivuvaikutuksia: Emily alkaa kävellä unissaan ja lopulta puukottaa miehensä kuoliaaksi. Herättyään hän ei muista tapahtumasta mitään.

Oikeudenkäynnissä pohditaan, oliko Emily syyntakeeton Ablixan sivuvaikutusten takia ja oliko syy lääkärin. Emily todetaan syyntakeettomaksi ja hänet tuomitaan mielisairaalaan. Tri Banks jatkaa Emilyn lääkärinä, vaikka hänen maineensa on kärsinyt tapauksesta ja avioliitto rakoilee.

Tapaus on esillä myös julkisuudessa, ja Ablixan valmistajan osakekurssi laskee voimakkaasti.

Sitten draama muuttuu trilleriksi. Tri Banks alkaa epäillä, että Emily vain teeskentelee hullua ja tappoi miehensä tahallaan ja että taustalla oli jonkinlainen taloudellinen juoni ja että joku teki osakkeilla miljoonia à la 9/11. Kukaan ei usko häntä.

Lopulta paljastuu, että Emily ja tri Siebert ovat lesbolaisia rakastavaisia ja he paitsi raivasivat aviomiehen pois myös tienasivat miljoonia lavastamalla Ablixa-lääkkeen syylliseksi ja ennakoimalla osakkeen hinnan alenemisen. Tri Banks oli vain välikappale — pelkkä reseptivihko — nerokkaassa suunnitelmassa. Hän onnistuu kuitenkin kääntämään naiset toisiaan vastaan ja lopulta oikeus voittaa.

Elokuvan juoni tuo nopeasti mieleen Phil Joanoun Viimeisen analyysin. Siinä oli tiettyä freudilaista suurellisuutta, kun taas Side Effects keskittyy pelkästään psykiatriseen lääkehoitoon (lapsuuden traumoja ei pengota) ja jää kliiniseksi, hiukan mekaaniseksi trilleriksi, jonka juonessa vain sattumoisin hyödynnetään tällä kertaa psyykenlääkettä. Side Effects kärsii myös siitä, että käsikirjoitus on jäänyt hiukan raakileeksi eikä kaikkea tunnu hyödynnetyn eikä esitetyn parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällaisessa elokuvassa juonen pitäisi tiivistyä loppua kohten, mutta niin ei mielestäni oikein tapahtunut; alku oli kiinnostava, mutta loppu ei pysynyt samalla tasolla. Suoraan sanottuna tarina tuntui hiukan lässähtävän siinä kohdassa, jossa Emily ja tri Siebert paljastuvat lesborikollisiksi. Jaa tällainen ”yllätys” tällä kertaa? Eikö tämä ole jo nähty?

Rooney Mara ja Jude Law tekevät hyvää työtä mutta eivät voi estää käsikirjoituksen notkahdusta. Elokuva on kuvattu digitaalisella kalustolla, ja kuvanlaadussa on tietynlaista keinotekoista pehmeyttä, joka ei välttämättä vaikuta miellyttävältä.

2½/5

Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-raysta (Svensk Filmindustri). Eniten lisämateriaalia on brittiläisessä julkaisussa, kun taas tässä ei ole mitään.

Spoiler

1.


2.


3.


4.


5.


6.


7.

 

Steven Soderberg on liian tuottelijas ohjaaja sillä elokuvien taso vaihtelee luvattoman paljon. Side Effects on keskinkertainen leffa, jossa suurin ongelma on tarinan kuljetuksessa. Jännityksen pitäisi nousta loppua kohden, mutta näin ei käy, vaan tunnelma latistuu jossain puolivälin tienoilla. Tarina sinällään on ihan hyvä, enkä ainakaan minä keksinyt ratkaisua ennen kuin se alleviivattiin. Näyttelijät hoitavt hommansa kelvollisesti eikä teknisesti leffassa ole mitään suurempaa vikaa. Kerran tämän katsoo, 2/5.

 

Kyllä tämä elokuva liittyi hiukan muuhunkin kuin lääketeollisuuden kuvioihin, vaikkakin niillä asioilla oli oma roolinsa. Ihan hyvä asia oli että psyykenlääkkeisiin liittyviä ongelmia tuotiin esiin.

En ihan heti arvannut että mihin tarina päätyy, joten senkin yllärin takia annan: ***/*****