Shame (Steve McQueen / Michael Fassbender, Carey Mulligan)

Aika mielenkiintoinen leffa. Tavallaan... miten tätä nyt kuvailisi... vähän kuin Requiem For A Dream jossa huumeet on korvattu seksillä ja siihen liittyvillä oheistoiminnoilla. Hyvät näyttelijätkin, Fassbender ja Mulligan ovat tosi hyvässä vedossa, jos niin voi sanoa, ja muutenkin audiovisuaalinen puoli on hoidettu laadukkaasti.

Joku voisi tietysti aihepiirin huomioiden odottaa jotain hc-pornoa MUTTA kyllä tämä on ihan laatudraama vaikka paljasta pintaa ja paneskeluakin näytetään jonkin verran (mutta toki taiteellisen laatudraamaisesti).

4+/5

 

Tämä yltää Steve McQueenin esikoisleffan Hunger tasolle. Kaiken kaikkiaan puhuttelevaa ja hyvin näyteltyä draamaa. Seksikohtauksista on noussut ihmeen suuri kohu, sillä aika perinteistä eurooppalaisissa elokuvissa nähtävää materiaalia tässä vain oli. Harry Escottin musiikki kuulostaa aika paljon Hans Zimmerin The Thin Red Line -soundtrackilta, mutta luo ajoittain todella vahvaa tunnelmaa.

****

 

Pahan mielen elokuvaa jos mitä, mutta sitä mieleenjäävää sellaista. Tuollaisia samantyyppisiä ihmisraakileita, joita Fassbender tässä nyt ilmensi, löytynee ihmisviidakoista varsin hyvällä prosentilla. Surullisen oloista toimintaa, josta ulospääseminen ei ole taatusti se mikään maailman yksinkertaisin juttu.

Sisarusparin traumamenneisyyden arvoituksellisuudesta tykkäsin kovasti. Mieltä jäi kutkuttelemaan, että mitähän sieltä olisi löytynytkään. Hahmojen käyttäytymismotiiveja ei haluttu selventää millään suoran yksinkertaisilla vastauksilla ja se oli varsin toimiva ratkaisu se. Elokuva jää jännästi pyörimään ajatuksiin niiden lopputekstienkin jälkeen. Katsojan omille arvailuille ja tulkinnoille annetaan sijaa.

Michael Fassbenderiä tunnutaan kehuvan nykyään melkein jokaisessa roolissaan ja hyvinhän tuo tosiaan näyttää vetävän. Se tämän elokuvan viimeinen tuskailmeinen vartti iski kyllä tämänkin katsojan hiljaiseksi. Osaava näyttelijä siis tosiaankin kyseessä.

½

 

"Kerran katsottavat elokuvat"- sarjan erinomainen edustaja. Tätä surkeutta ei vaan halua katsoa toistamiseen, ja uskon tarinan jäävän mieleen muutenkin. Hyvää roolityötä pääosailijat vetivät, hidas kerronta sopi elokuvan teemaan ja loi sopivan tunnelman, väritön / harmaa kuvasto myös osaltaan loi tunnelmaa. Hyvin tehty leffa surkeasta aiheesta. 4/5.

 

Helvetin huono leffa. Sekin siitä merkkinä, että arvosana laski pitkin matkaa. Tais toimia nyt vaan tekosyynä päästä kuvaamaan panonäkymiä NYC:ssä. Ja olihan se siistiä.

Vähän vituttaa että katoin loppuun. Juonta ei oltu viitsitty kirjoittaa joten loppu"ratkaisunkin" arvasi about vartin perästä. Perusidea laitetaan jo nimeksi ja sitä sitten kuvataan tuntitolkulla jolloin myötähäpeä pääsee kasvaan huikeisiin mittaluokkiin, mikä lienee ollut tarkotuskin. Osoittelevaa ja alamielistä. Tässä ei nyt lähdetty ollenkaa sille tielle että mistä kaikki ois lähteny liikkeelle, ei ees vihjattu. Hidas, tylsä ja laiska. No stalkkauskohtauksiin pysty sentään samaistumaan. Taidetta taiteen takia yms.

2/5

 

Katsoinpa tämän eilen uudestaan töllöstä, aiemmin nähnyt kerran. En tosin muistanut että raina oli näin masentava. Ehkäpä aihe liippasi läheltä omaa elämää, miten korvataan jotain puuttuvaa tai ikävää asiaa toisella. Pisti ihan miettimään.

4/5

 

Huhhuh, Carey Mulligan varmaan yli minuutin ajan täysin alastomana. Leffan päätyttyä pitikin palata pikaisesti asian äärelle!

Muutenkin oikein hyvä leffa. Musiikit varsinkin loivat hienoa tunnelmaa. Alun metrokohtaus tästä loistavana esimerkkinä. Jotenkin vei täysin mukanaan.

****½

 

Siinä missä Hunger jätti kylmäksi, niin tällä kertaa taas elokuvan kylmyys vei mukanaan. Fassbender sopi hyvin surullisen hahmon nussijaksi ja addiktiokuvauksena elokuva oli lähes parhaiden joukossa.

 

Nyt vasta tuli tämä katsottua, vaikka aikomuksena on jo pitkään ollut.

Erittäin hyvä elokuva vaikeasta aiheesta erinomaisesti ohjattuna sekä näyteltynä. Kuten edelläkin joku sanoi, ei tätä välttämättä koskaan tule uudestaan katsottua, mutta se ei tässä tapauksessa johdu laadun puutteesta, vaan lähinnä siitä, että elokuva on henkisesti melko näännyttävä. Fassbender oli helvetin hyvä, eikä sivuroolitkaan moitteen sanaa ansaitse. Mariannen ja Brandonin kanssakäymiselle olisin ehkä toivonut vähän enemmän ruutuaikaa, mutta toisaalta ymmärrän miksi sitä ei lopulliseen elokuvaan tuon enempää päätynyt.

Nyt tässä kirjoittamisen lomassa elokuvaa lisää mietittyä pitänee sittenkin pyörtää tuo katsomattajättämis"päätös" ja palata elokuvan pariin jonkin ajan päästä, mutta jokaviikkoinen viihde-elokuva tämä ei ole.

9/10