Tämä oli kyllä odotettavissa. Connery näytti jo vuosia olevan aika heikossa kunnossa. Mutta surun päivä siitä huolimatta. Paras Bond.
"Olen kyllästynyt työskentelemään kaiken maailman idioottien kanssa. Jo vuosien ajan elokuvateollisuutta on rampauttanut syvenevä kuilu niiden välillä, jotka osaavat tehdä elokuvia ja niiden, jotka päättävät leffojen rahoituksesta." ...Nuo sanat on ajankohtaisempia kuin koskaan.
YLE on kaivanut esiin haastattelun vuodelta 1987, jossa Connery kertoo, että on okei lyödä naista silloin tällöin.
Esiin kaivamista ei paljon vaadittu tuossa, sillä itsekin olen tämänkin vuoden aikana tuon katsonut Youtubesta useamman kerran. Käsittääkseni Conneryn pointti tuossa oli se, että hänestä naisilla on tapana olla jättämättä arka tai ärsyttävä aihe rauhaan ja kun nainen ei voi olla heittämättä lisää vettä myllyyn, niin mies voi ratkaista asian läpsäisemällä naista. Toki jokainen parisuhderiitoja läpikäynyt voi hitusen samaistua tuohon tunteeseen, joskin toivon mukaan kokee silti Conneryn suhtautumisen tosi vanhanaikaisena ja seksistisenä ajatellen ihan sitäkin, että kyllä miehilläkin on usein taipumus saada sanoa se viimeinen sana.
Mielestäni näitä pitää suodattaa aikakauden silmälaseilla - sekä ihmisen syntymäajan että lausunnon sanomisajan laseilla. Tiedämme kaikki, että vuorollamme tulemme edustamaan vanhentunutta joskus, jos saamme elää. Vaikka kuinka pyrkiikin pysymään ajan hermolla, niin silti siinä niin käy. Tietynlaiseen äijäroolin vetämiseen voi toki tietyt kommentit huulenheittona kuuluakin, etenkin vielä 80-luvulla, joka oli aika macho-kulttuurin aikaa. En puolustele millään tavalla enkä hyväksy väkivaltaa ketään kohtaan, mutta itse suodattelen aika reippaasti nykyään toisesta korvasta ulos vanhempien sukupolvien juttuja. Aikansa ihmisiä.
Arvot ja asenteet muuttuvat hitaasti ja tuon tapaiset vanhemman sukupolven kommentit herättävät meidät huomaamaan miten paljon on muuttunut vain muutamassa vuosikymmenessä. Aikansa ihmisiä niin hyvässä kuin pahassa - ja sekä hyvän että pahan määritelmä muuttuu ajan kuluessa.
Totta toki, että asenteet muuttuvat, mutta en ajatellut vuonna -87 tai tänään, kun olen noin Conneryn ikäinen tuossa haastattelussa, että on okei lyödä ketään. Oli myös hauska lukea YLEn juttua, kuinka Suomessa on laitettu ihmisiä vankilaan poliittiseen puolueeseen kuulumisesta. Ja kuinka suomella oli oma "Gestapo" jahtaamassa näitä valtion vihollisia. Aina kun ajattelee kuinka Suomi on hieno mesta, löytyy jostain joku juttu steriloinneista tai muusta kivasta ihan lähimenneisyydestä, joka pudottaa mukavasti alustalta. Ajat muuttuvat, mutta ei unohdeta menneisyyttä, kun sitä tupataan siloitella, vähätellä ja peitellä.
"Kansa joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan se." Toki näin (monestakin tulokulmasta), mutta "takerruttaessa" menneeseen, ei sovi sivuuttaa tätä hetkeä, joka vähänkin kriittisemmän tarkastelun valossa harvoin sen suurempaa kunnioitusta laajemmalti nauttii, kun tietää mihin katsoo, tuumaakaan antamatta periksi asioiden silmistä siivoamiselle. Se henkinen DNR on erityisesti tämän ajan rutto!