Skunk (Eloise Laurence), 11 v, on diabeetikko – ja aika siisti tyyppi. Kesäloma on vasta alkanut ja tytön päivät ovat täynnään kepeitä toiveita, kunnes vastapäätä asuva epämiellyttävä herra Oswald hakkaa naapuritalon Rickin, kiltin mutta henkisesti epätasapainossa olevan pojan. Skunkin viattomuus alkaa kariutua vauhdilla, jota hän ei itsekään voi kontrolloida. Hänen kotinsa, naapurustonsa ja koulunsa muuttuvat kaikki petollisiksi ympäristöiksi ja lapsuuden onnellinen asioiden varmuus taipuu pelontäyteiseksi, monimutkaisten epäilysten täyttämäksi särkyneeksi tulevaisuudeksi. Skunk etsii lohtua viimeisestä paikasta, josta uskoo sitä löytävänsä, kun salattu ystävyyssuhde sydämellisen, mutta mieleltään rikkonaisen Rickin kanssa ajautuu katastrofiin. Yht’äkkiä tyttö saa elämän avaimet takaisin omiin käsiinsä - hän voi valita jäävänsä paikkaan, jota hänelle ei oltu koskaan luvattu, tai jättää sen lopullisesti. Elää tai kuolla.<br /><br />Särkynyt on voimakas, ravisteleva, sydämensärkevä tutkielma rakkaudesta sen monissa muodoissaan: idealisoidusta, tarpeettomasta, ei-halutusta ja – viimeisimpänä – ehdottomasta.<br /><br />Elokuva avasi Cannesin elokuvajuhlien kriitikkojen viikon toukokuussa 2012 ja se on voittanut mm. British Independent Film Awardin vuoden parhaana independent-elokuvana. SÄRKYNYT on teatteriohjaajana tunnustetun ja palkitun Rufus Norrisin debyytti pitkän elokuvan saralla. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 08.03.2013
Hieno elokuva, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tuotantoarvot on kohdillaan kuten BBC:n tuotannolta voi odottaa. Yleensä leffat joissa on tenavia pääosissa saa katsojan itsemurhan partaalle jos niiden katsomista ei voi keskeyttää mutta tämä on ihan toista maata, tämän haluaa katsoa loppuun vaikka välillä (suht rankoista tapahtumista johtuen) pahaakin tekisi. Hyvän mielen leffaksi tätä ei voi varsinaisesti kutsua ellei nyt sitten olla iloisia siitä että oma elämä ei ole yhtä surkeaa kuin leffan esittelemissä perheissä. Särkynyt on erittäin hyvä nimi tälle, se kuvaa melkein kaikkia leffan henkilöitä. Ja tietysti tällaisesta lähtökohdasta saadaan huumoriakin aikaan, ja ilman että se tuntuu mitenkään väkinäiseltä. Pieni miinus kuitenkin ajassa eteen ja taakse hyppimisestä jota tapahtui ehkä kolmisen kertaa. Normaalissa aikajärjestyksessä etenevänä tarina olisi mielestäni toiminut paremmin. 5-/5