Rogue One: A Star Wars Story (2016, Gareth Edwards/ Felicity Jones, Mads Mikkelsen)

Jaa, minun mielestäni tämä oli oikeinkin kiinnostava ja kertomisen arvoinen tarina ja sivuhaara Star Wars -unversumissa: se toi merkittävää lisäpainoa originaalielokuvissa nimettömiksi ja tuntemattomiksi jääneiden kapinallisten ponnistuksille saada ne tuikitärkeät Death Star -suunnitelmat. Ei niitä tyhjästä pieraistu, vaan se oli työn ja tuskan takana ja muutkin asiat vaikuttavat oleellisesti tapahtumiin kuin pelkkä Skywalker-suvun jedivouhotus.

Lisäksi se, että

Spoiler

lopussa joka ikinen kuoli suorittaessaan tehtävää oli suuri, merkittävä uhraus joka toimi astinlautana Imperiumin kukistumiselle. Hyvä, sopivan tyly ja myös looginen veto käsikirjoittajilta.

Ai niin, ja Rogue One selittää sen iänikuisen "juoniaukon", miten Death Starissa muka on joku pieni räppänä mihin ampumalla koko paska räjähtää. Pelkästään tämä teki elokuvan tarinasta kertomisen arvoisen, eikö?

 

No katsoin tämän kahdesta syystä. Kyseessä on Star Wars-elokuva, ja kyseisen elokuvasarjan merkitystä tuskin kukaan kieltää. Ewokit ja sittemmin tietokoneella piirretyt hassunhauskat öttiäiset ovat takoneet oikeudenomistakille sievoisen tukun kahisevaa, joten pakkohan näissä on jotain olla. Jollekin. Itse en ihan kauheasti ole näistä koskaan saanut, mutta toki nämä kuuluvat ennakkoluuolottoman katsojan elokuvasivistykseen. Ja kun edellinen elokuva oli ihan kelvollinen niiden £uca$sin rahastusten jälkeen, niin toivoin että tämäkin olisi vähintään ok-tason leffa. No ei oikein ollut, sillä tarina oli ihan typerä. Tuon olisi voinut kertoa jossain toisessa osassa 3 minuutin dialogissa ja kaikki 40 vuotta tätä suurta paljastusta odottaneet olisivat olleet ihan yhtä tyytyväisiä. Oikeasti ihmiset, kokonainen elokuva paikkaamaan yksi tuhansista Yrjö-sedan aivopieruista joskus puoli vuosistaa sitten. Nyt hankkimaan elämää!

Toisekseen, ihan aina ei elokuvia valita pelkästään oman mielen mukaan. Jos on perheellinen tai haluaa katsoa elokuvan esim. kavereiden kanssa, niin saattaa joutua katsomaan myös sellaista, mikä ei itseän niin kauheasti kiinnosta. Tällä kertaa elokuvan valitsi vaimoni, joka ehdottomasti halusi nähdä tämän. No, hän ei katsonut, vaan lähti puoli tuntia ennen loppua nukkumaan. Oli kuulemma niin typerä elokuva, ettei viitsinyt katsoa. Minä sentään katsoin loppuun. Ja erikoista lienee se, että aion katsoa myös muut Star Wars-elokuvat, kun niitä nyt joka vuosi julkaistaan. Jos ei muun syyn vuoksi, niin vaikuttavathan oikeat, hyvät elokuvat vielä paremmilta kun katsoo tällaista aina välillä.

Ja suurena yllätyksenä tulee tuo, ettei Disneytä kiinnosta mitä joku Pazze jossain Suomessa ajattelee elokuvan juonesta. Oikeastiko he eivät itke itseään uneen postaukseni jälkeen? Mitä? EIkö maailma pyörikään napani ympärillä?

 

Usko tai älä, maailmassa on paljon ihmisiä, joille Star Wars ei merkitse yhtään mitään.

 

Totta. Jännää kun sitä olettaa kanssakeskustelijoilta jonkinlaista ymmärräystä ja kykyä suhteuttaa asioita, niin pieleen menee. Olemme kotiteatteri / elokuvapalstalla ja keskustelemme kohtuullisen kuuluisan elokuvasarjan viimeisestä tekeleestä, joten kuvittelin että "kukaan" olisi ymmärrettävä ilmaus sille porukalle, joka yleensä täällä on ja elokuvia katsoo. Mutta tässä pitikin ottaa kaikki maailman ihmiset huomioon. Jep, mun moka ja taas kerran mention ohi aiheesta että viuhahti. No kun ei riitä asiaa, niin sitten tällaista.

 

Millä perusteella "maailma" kutistuisi tämä palstan lukijoihin/jäseniin täällä keskusteltaessa? Sitäpaitsi en yllättyisi yhtään, jos tämänkin palstan porukassa olisi mukana niitä, joille Star Wars ei merkitse mitään.

Mutta, jos kerran käytit sanaa "kukaan" tuossa merkityksessä niin ok, pyydän anteeksi hiustenhalkomista.

 

Näköjään Episodissa kotijulkaisun arvioinut Marta Balaga toteaa täsmälleen päinvastaista kirjoittaessaan: Ja toisin kuin kaikki medikloriaani-lässytykset, tämä tarina on kertomisen arvoinen.

Niin minustakin!

 

Harvinaisen samaa mieltä! Kokonaisuutena onnistunut Star Wars elokuva. Ohjaus/kuvaus ehkäpä jopa parasta mitä Star Wars elokuvat ovat ikinä tarjonneet. Näyttelijät olivat ok ja tarina oli ehdottomasti elokuvan arvoinen.
Loppu esitteli Darth Vaderin voimakkaampana, "pelottavampana" kuin ikinä. Kohtaus oli yksi parhaimmista Star Wars elokuvien kohtauksista. Pelkästään tämä olisi oikeuttanut elokuvan olemassaolon

 

Netflixiltä tuli katsottua tämä, pikkasen ristiriitainen olo jälkeenpäin.
Olihan tää kolmosen arvoinen ihan leffana ja avaruustaistelut aika messeviä.
Lisätään nyt puokki vielä koko saagan ekan osan selityksineen...
3.5/5

T: Vesku

 

Pitäisikö olla huolestunut, kun ei muista vuosi katselusta mitään mitä leffassa tapahtui. En tiedä, ehkä se on vain Disneyn liukuhihnatuotannon hinta.

 

Itsellä vähän samat fiilikset. Kahdesti olen leffan nähnyt, eka teatterissa ja sitten Blu-rayltä uudestaan. Rogue One on mielestäni ihan ok tuotos, mutta todella persoonaton, tylsä ja unohdettava hahmoineen päivineen. Mieleenpainuvinta leffassa oli itselleni Vaderin kohtaukset ja leffan lopulla tapahtuva komea avaruustaistelu.

 

Katselinpa uudelleen Blu-rayltä. Ei tästä nyt taaskaan mitään uutta saanut kaiveltua, vaikka tuo loppu onkin hyvä Vadereineen.

Nyt kuitenkin näki kuinka kökkö tuo Tarkian kuitenkin lopulta on. Ihmeen vahanukkemaista ja ne tekemättömäksi tekemättömät kikat ei vain toimineet. Mutta nyt kun tietää niin helppo kiinnittää huomiota, elokuvissa en huomannut yhtään.

 

4k-levyltä tuli katseltua, ja onhan tämä Rogue One ehtaa Star Warsia kaikkinensa. On maataistelua ja avaruudessa rymistelyä. Onhan se kaunista, kun kaksi Star Destoryeria törmäilee toisiinsa, suurta ryminää ja räimettä! Tästä voikin jatkaa sarjan katselua vanhojen leffojen (osat 4-6) 4k-versioina, saa nähdä, jos päivittäisi myös nuo uusimmat (7-9 osat) 4k-versioon...

 

Ok leffahan tuo on, mutta uskon, että parin edellisen kirjoittajan ongelmat muistaa leffan sisältöä johtuvat lähinnä siitä, että sen juoni oli kovin ennalta-arvattava ja monessa kohtaa miltei vuorosanoja myöten. Itse viihdyin sen parissa hyvin, mutta vaimoni valitti, että olisi voinut monessa kohtaa sanoa hahmojen vuorosanat niiden puolesta ennenkuin niitä sanottiin ääneen.

 

Joskus luin aritkkelin missä kerrottiin ihmisten erilaisista tavoista ymmärtää katsomaansa (elokuvaa). Osa purukasta ei kykene mitenkään ns. antamaan vain mennä elokuvan mukana. Heille elokuva on vain juoni ja kun se on kerran katsottu siihen ei voi palata.
Meillä on vaimon kanssa juuri tämä tilanne. Hän ei oikeastaan koskaan katso elokuvaa uudelleen koska juoni on se juttu. Hän myös kiinnittää jatkuvasti huomiota dialogien laatuun. Hän ei juuri koskaan eläydy leffaan. Minulle jokin muu (eläytyminen/myötä oleminen ??) on se juttu, eräänlainen kokonaisuus luulisin. Minä menen elokuvan mukana vaikka se oli viides katsonta kerta, jos siis leffa on hyvä. Esimerkiksi käy leffa Battleship jonka katsoin jossain vaiheessa kerran viikossa parin kuukauden ajan. En tajua mikä siinä oli mutta aina se vaan antoi samat fiilikset. Ei se leffa nyt kuitenkaan niin ylettömän hyvä ole.
Ehkä tämä samainen ero taustalla siinä miksi jotkin leffat/sarjat jakaa niin kovin selvästi mieleipiteitä. Tällaiset leffar/sarjat on ehkä joko täysin dialogin tai juonen varassa tai sitten niissä on vain fiilis (tai miksi sitä sitten kutsuisi). Huippuleffoissa/sarjoissa on molemmat puolet hyviä.
Ehkä näin tai sitten ei.

 

Minä olen juuri päinvastainen, eli minua ei haittaa esim. juonen tietäminen etukäteen. Minulle elokuvat ovat ensisijaisesti audiovisuaalista nautintoa. Leffan musiikki ja kamera-ajon nerokkuus eivät menetä minulle yhtään hohtoaan siksi, että tiedän hovimestarin olevan murhaaja. Toki elokuvat, joissa on valtava juonipaljastus (Esim. Sixth Sense) kärsivät enemmän siitä, että tuon jipon tietää, mutta ei se koko elokuvaa tyhjäksi minulle tee. Olen myös huomannut, että minä unohdan elokuvien juonen aika nopeasti. Muutaman vuoden kuluttua uudestaan katsoessa 70 % juonesta on "uutta" koska sen on unohtanut.

 

Miten savant nero unohtaa juonen?

 

Kysy vaikka Marilyn vos Savantilta. Meikäläisen on vaikea muistaa pitempiä aikoja juuri mitään, mikä seikka haittaa esim. oppimista. Meikäläisen vahvuusalue on asioiden välisten loogisten yhteyksien ymmärtäminen ja muistin puolella kaiketi audiovisuaalinen informaatio. Juonten muistaminen ei siten osu meikäläisen vahvuuksiin, koska meikäläinen vain analysoi juonen kulun painamatta mieleen solmukohtien "paikkoa". Vaikea selittää, mutta näin se nyt vaan on. Tavallaan kyse on samasta kuin laskutaito: Jos pitää laskea 2+2, niin tiedän että vastaus on 4, mutta en muista pitikö laskea 2+2 vai 3+7. Jos pitikin laskea 3+7, niin vastaus on tietenkin 10 jne. Toki leffoista muistaa juonen suuret kaaret, mutta pienemmät yksityiskohdat tahtovat unohtua eli kun leffaa katsoo uudelleen niin saattaa sanoa itselleen: "Ai niin, tuo tyyppi pettää muun ryhmän tässä kohtaa juonenkäänteenä. Olinpa unohtanut tuonkin!". Ehdottomat lempparileffat ovat sitten vähän eri asia. Ne on nähnyt niin monta kertaa, että asiat ovat syöpyneet melkein DNA:han asti, mutta puhutaan aika rajatusta määrästä leffoja.