Becca (Nicole Kidman) ja Howie Corbett (Aaron Eckhart) ovat onnellisesti naimissa, mutta heidän täydellinen maailmansa luhistuu odottamattoman tragedian seurauksena. Becca yrittää uudelleenmääritellä olemassaolonsa perheen ja hyvää tarkoittavien ystävien ympäröimässä surrealistisessa ympäristössä. Kipeät, kirvelevät ja usein myös hauskat Beccan kokemukset johdattavat hänet hakemaan lohtua salaperäisestä suhteesta Jasoniin, nuoreen sarjakuvapiirtäjään, joka oli osallisena tässä traagisessa tapahtumassa. Jasonin avulla Becca saa vedettyä itseään kauemmaksi kipeistä muistoista - samanaikaisesti Howie upottaa itsensä menneisyyteen hakien turvaa ulkopuolisista, jotka voivat tarjota hänelle jotain mitä Becca ei voi. Becca Ja Howie ovat elämässään täysin eksyksissä, mutta tekevät lopulta yllättäviä ja vaarallisia valintoja, jotka tulevat määrittelemään heidän lopullisen kohtalonsa. Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa - (USA:ssa 17.12.2010)
Lajityypiltään tämä on ns. aikuista surunkäsittelydraamaa, mutta onneksi varsin pätevästi toteutettuna. Helppohan tällaisen kanssa olisi nyyhkyilyyn sortua, mutta vaikeaa aihetta käsitellään antaen hahmoille riittävästi tilaa hoitaa surutyötä omaan tapaansa. Mihinkään Satimessa-tason voimakkuuteen ei ylletä, mutta ei tämäkään lainkaan hullumpi draama ole. ½
John Cameron Mitchelln edelliset elokuvat ovat olleet aika vahvasti seksuaalisen poikkeavuuden ympärillä pyöriviä tarinoita. Erityisesti Shortbus! oli todella paska elokuva, ja yhä edelleen epäilen että sen tekmisen motiivina oli päästä näyttämään erilaisten mieltymysten mukaisia seksikohtauksia ja osoittaa, että kaikki tässä ollaan ihmisiä. Rabbit Hole on kuitenkin saanut aika paljon positiivisia kommentteja, joten pitihän tämä sitten katsoa. Ja hesus sentään, että mennään ihan eri sfääreissä. Juonta elokuvassa on taas lyhärin verran, mutta se ei haittaa sillä aiheen käsittely ja tilan antaminen toimivat hyvin. Genrenä aikuisten surunkäsittely on mulle vähän outo, mutta draamana tämä toimi oikein hyvin. Ja näyttelijät tekevät oikein hyvää työtä. Edellisen elokuvan jälkeen positiivinen yllätys tuo arvioksi 4/5.
Kehuva arvio lehdessä sai tämän kuulostamaan mielenkiintoiselta ja hyvinhän tämä omaan makuun sopikin. Oli mennyt täysin ohi Nicole Kidmanin Oscar-ehdokkuus tästä roolistaan ja vaikka voitto (jollekin toiselle) varmaan menikin hyvään osoitteeseen, niin olihan tämä erittäin vakuuttavaa työtä naiselta. Taitaa olla ihan suosikkini hänen roolitöistään. Eckhart ja nuorta poikaa esittävä kaveri jäivät myös erityisen positiivisesti mieleen. Tässä kuvataan siis sitä, miten kipeää touhua lapsensa menettämisen käsittely voi olla. Osan vanhempien käyttäytymisestä katsoja ymmärtää, osaa ihmettelee ja osaa ehkä kauhisteleekin. Mutta näin se menee, jokaisella on tapansa käsitellä asiaa ja aina ne eivät välttämättä näytä ulkopuoliselle ihan terveiltäkään. Oli hyvä. Kävi mielessä, että tämä elokuva voisi olla hyvää ensiapua oikeassa elämässä samaan tilanteeseen joutuneille (ex-)vanhemmille. Laitan 4/5.