Perusmättö espanjankielellä ei oikein uppoa mun kaaliin. Mutta jos unohdan sanat mitä en kuitenkaan yhtään ymmärtänyt ja keskityn musiikkiin niin 3½/5 Tässä seuraavana iloista Suomalaista "kesä" musiikkia Scandinavian Music Groupilta http://www.youtube.com/watch?v=MXgVev93kq8
Hiukan Ultra Bra vaikutteista isolla orkesterilla, oikein kuunneltavaa 4/5. Sitten vaikka youtuben ulkopuolelta miltei jokaisen plazalaisen tunteman laitevalmistajan nimikkobiisi: http://www.mikseri.net/playsong.php?id=183723
Perhana, tässä tulee nyt ne vanhat kunnon tuolileikki-fiilikset mieleen.. Hävetkää palsta! Tällanen klassikko jäänyt kokonaan arvioimatta. Joo, iskee! Halloweenia (eiku) parhaimmillaan. Mitä tälle nyt antais...4,5 / 5. Koko levy vasta onkin mahtava, heh. Jaa, olihan tuolla sentään joku arvioinutkin. Mutta väärin! Tähän pitäs keksiä joku nerokas systeemi menee muuten vähän liikaa siksakiksi.
Täähän oli mainio kevennys! Helposti pari-kolme kertaa tän jaksaa soittaa, ja jonkun kerran varmasti kavereidenkin kanssa pikku-kaljassa nauraa, mutta luulenpa ettei tästä oikein pitkäaikaisempaan soittoon ole... Tai tiedä häntä, vrt. vaikka Bat ja Ryyd -rallatukset aikoinaan. Tänhetkisten fiilisten perusteella 3,5/5. Kyseessä oli siis PositiveÄx kappaleellaan Uli Behringer. Seuraavaa ränniin tiukalta kitarstilta timakka live-veto: Stevie Ray Vaughan - Mary had a Little Lamb
Kiva kun kelpasi. Kyllä tuota jaksaa kuunnella useammankin kerran, varsinkin kun jokin laiterikko juuri harmittaa. Tulee parempi olo . Vanha lastenlaulu on taipunut hienosti rokkibiisiksi. Kitaristi on aivan ykkösluokkaa 3.5/5 Sitten samasta biisistä toinen, aivan erilainen versio. Chinese Odyssey 2002:n kansainvälisistä DVD-julkaisuista pois leikattu pätkä: http://www.youtube.com/watch?v=v7fwlyvU940 Esittäjänä on Aasian suuri nimi Faye Wong. Valitettavasti sanojen käännökset puuttuvat.
Ihan kivaa soitantaa, vaikka biisi nyt ei niin ihmeellinen ole. Laulusta melkoinen miinus, mutta ehkä jopa 2½/5. Edittinä vielä tuo Ykskytän versio samasta biisistä eli Tälle paremmasta laulusta huolimatta vain 1½/5. Tuo kilkuttelu ei vain oikein iske ja muutenkin liian iloinen. Laitanpa päiväni lopuksi vielä pikkaisen raskaampaa jytkettä Saksasta: Dark Tribe - Iron Grave. P.S. CleverIndeedille, kyllä se kikkelihevi oli ihan oikein arvosteltu :thumbsup:
Tämähän oli varsin maukas uusi tuttavuus. Jotain niiden saksalaisten juomavedessä täytyy olla. Menevää "industrial"-korinaa, tähän osoitteeseen kolahtaa ja kovaa. Melkein nelosen voisi lätkäistä tälle. Hivenen särähtää korvaan nuo puhtaat koilotukset siellä välissä, mutta niistä vain pieni miinus. Sitten taas näin yömyöhälle hivenen "rauhallisempaa" menoa, tällä kertaa Sveitsistä: Celtic Frost - A Dying God Coming Into Human Flesh loistavalta Monotheist-levyltä. Pitänee joskus postailla tänne päivälläkin niin voisi laittaa jotain rouheampaakin meininkiä.
Hyvän kappaleen valitsit kyseiseltä levyltä, itse asiassa parhaimman :thumbsup: 4½/5 Tämän tyylinen jakaa mielipiteen hieman kahtia, joskus tuota kuuntelee ja joskus ei. Joten 3/5 tälle. Perjantai-aamuksi hieman rennompaa Zagar - Bossa Astoria
Mukavan rento aloitus oli Pe aamulle. Tuossa kunkulta Chuck Berry vetäisy. Alussa hiukka studio häröilyä. http://www.youtube.com/watch?v=O-vY...B9229606&playnext=1&playnext_from=PL&index=62
On se ääni vaan makea edelleen. Alun hassuttelut oli kyllä aika höyryiset Tässä Toto, eikun Reckless Love http://www.youtube.com/watch?v=Qn0VCX7gLGM
Se on siinä ja tässä, itse ehkä nostaisin Cliffs of Gallipolin vielä pykälää korkeammalle, hemmetin hyvä biisi kuitenkin, ei siinä mitään Komeaa soitantoa ja mukavaa fiilistä. Kyllä tätä kuuntelee ihan mielellään. 3½/5 Heitämpä minäkin yhden raskaamman biisin tänne eli MOONSPELL - Opium vanhaa vanhaa :thumbsup:
Äänenlaatu melkoisen suhruinen (no joo, kuuntelen YouTubea Sennheiser HD600 -luureilla ja kitisen laadusta...), monitorin omilla "kaiuttimilla" en varmaankaan mitään huomaisi. Kappale myös katkeaa kuin seinään kohdassa 2:56. Mutta mitäs pienistä. Kansikuvan ilmestyttyä pääsi pieni "Voi ei! Poison goes Pop.", mutta kyllähän itse biisi kuitenkin on se klassinen "ihan hyvä". Ei mitään varsinaista vikaa, mutta ei myöskään saanut niskakarvoja pystyyn tms. Se oikeaan kanavaan painottuva kitara estää biisiä olemasta liian tyypillisen kliinistä ja kliseistä, eli tämä ei onneksi vielä ole "hissimusiikkia". kitarasoolo onkin jo enemmän sitä odotettua, vaikkei nyt mitenkään hirveäkään ole. Kokonaisuutena kuuluu genressään siihen parempaan puoliskoon. Heh, eipä meikäläisestä taida kriitikkoa tulla... Tästä bändistä en yhtään mitään tiedä, mutta hyvin vahva kasarifiilis tulisi ilman em. kansikuvaakin. Arvosanaksi hiema nnuivasta arvostelustani huolimatta kuitenkin (pelkkä ääni, tuon kansikuvan kanssa hieman vähemmän...). - - - - - - Aiemman Hard Rockin jälkeen laitan teille jotain totaalisen erilaista, josta kuitenkin myös pidän ja joka sekin löytyy levyhyllystäni: Bic Runga: Drive, albumilta Drive (1997). Tai no, linkin takaahan löytyy epävirallinen live-versio, vieläpä teknisesti hieman heikkolaatuisena versiona. Jos em. seikat tökkivät aivan liiaksi, niin kokeile sitten tätä hieman vähemmän dramaattista ja teknisesti paljon laadukkaampaa promovideota, josta käy sekin ilmi miltä kyseinen Uusi-Seelannitar näyttää. Tuo biisi vain jotenkin toimii livenä ja minimalistisesti esitettynä vieläkin paremmin. Tuo kappale 'Drive' on hyvä ja simppeli esimerkki siitä, että nuottien määrä tms. tekninen suoritus ei ole aina laisinkaan tärkeää tai olennaista.
Vanha Moonspell on hyvää kamaa ja Opium yksi bändin parhaista biiseistä. Kyllä tälle melkein pitää 5/5 antaa. Nyt on kyllä selkeä näkemysero. Minusta tämä on melko tyypillinen esimerkki nykyaikaisesta tavasta tehdä ns. rauhallista ja tunnelmallista musiikkia niin väärin kuin vain voi tehdä. Kitarasta näppäillään maallikon korvin satunnaisia pimpauksia hitaaseen tahtiin ja lauletaan hiljaa kähisten ilman melodiaa tai rytmiä. 1/5 Jatketaan kuitenkin rauhallisemmalla linjalla: Persephone - Immersion.
Artistista en ole koskaan kuullutkaan ja valitettavasti tuo live-veto ei kyllä hirveän mahtavaa kuvaa anna. Musiikillisesti kovin leppoisaa, ei ehkä mitenkään hirveän omaperäistä, mutta kuunneltavaa se silti on. Toimii varmasti kirjan ja viskilasillisen kanssa. (Promovideosta saa jo paremman kuvan, mutta silti jotain puuttuu). 2 / 5 Oma veto Of The Wand And The Moon - Lucifer http://www.youtube.com/watch?v=8ctvHZFmLSM&feature=related menee kyllä tuohon samaan sarjaan, eli simppeliä ja helppoa kuunneltavaa.
Täällä rauhallisemmalla linjalla kuuluu hyvin. Varsin hieno kappale, täytynee etsiä lisää ko. artistin kamaa kuunneltavaksi. Toimii ainakin näillä fiiliksillä! 4,5/5 Tämäkin on hieno. Aika minimalistinen, kokonaista levyä samantyylisiä biisejä ei jaksaisis kuunnella. Tämä kuitenkin semmoisenaan ansaitsee mielestäni 4/5 pointsia. On tää hieno homma, tää levyraati! Koko ajan tulee uusia bändejä nokan alle kuunneltavaksi, aika monta ihan kokonaan tunteatontakin nimeä joihin ei varmaan muuten törmäisikään - ja toisaalta monia, jotka ovat tuttuudessaan nimen asteella. Mutta asiaan, tässä (ainakin joillekin) vähän tunnetumpi artisti: Katie Melua - Nine Million Bicycles Illemmalla sitten vähän rankempaa kamaa... :thumbsup:
Katie kuuluu kyllä ehdottomasti suosikkilaulajiini. Kaunis heleä ääni, hienoja biisejä ja ulkonäöllisestikin a-luokan tyttöjä. Hyvä biisi tämä Nine Million Bicycleskin vaikkei suurin suosikkini Katien tuotannosta olekaan. **** Tuossa tulikin jo vanhaa Moonspelliä joten otetaan vertailun vuoksi vähän tuoreempi veto. Moonspell - Moon in Mercury
Bic Rungan kappaleeseen 'Drive' liittyen: Makuasiat ovat makuasioita, niistä ei kannata vängätä, ei ainakaan tosissaan. Mutta jos tuo 'Drive' on kappaleena "tyypillinen esimerkki", niin kerro ihmeessä niitä muita vastaavia, ainakin minua kiinnostaisi. Itse en kyllä pidä sitä edes Bic Rungalle tyypillisenä, saatika yleisesti ottaen. Ilmeisesti en ole täysin maallikko, koska nuo pimpaukset eivät mielestäni ole satunnaisia, vaan ne nuotit jotka ko. kappaleessa pitikin olla (vertaa liveä ja studioversiota). Lisäksi, vaikkapa AC/DC:n nykyisen vokalistin laulusta tai Bryan Adamsista ymmärtäisin, jos sitä sanoisit "kähinäksi", mutta nyt sanavalintasi ihmetytti. Eikä hän minusta edes mitenkään hiljaa laula, varsinkaan tuossa liveversiossa (kertosäkeessä). Höh, ilmeisesti olen missannut tuosta genrestä suuren osan, koska pidin tuota nimenomaan omaperäisenä kappaleena, juuri siksi tuon valitsinkin. Ehkäpä me vain kuulemme asioita niin kovin eri tavalla ja ymmärrämme tismalleen samatkin sanat eri tavalla (esim. tuo kähinä), että se vaikeuttaa sen ymmärtämistä, mitä toinen todella tarkoitti kertoa. Mutta ei se mitään, jatketaan levyraatia ilman tappeluita. Aikaa myöden itse kullekin löytynee useampikin inhokki, kenties muutamia positiivisiakin yllätyksiä, ehkä jopa uusi suosikkiartisti.
Ei tämä tuoreempikaan veto huono ole, mutta vanhan tasolle se ei pääse (muistaakseni tuolla levyllä on kyllä parempiakin biisejä). Ehkä juuri ja juuri 3/5. Pistetäänpä tälläinen välissä: The 3rd and the Mortal - Autopoéma. Minusta bändin parhaalta levyltä, vaikka monille uudempi tuotanto lieneekin tutumpaa. Ja Grokelle Makuasioita eli ei tapella, mutta vastaan kuitenkin. Kuuntelin ennen arviotani pelkän live-version ja siitä ei kyllä kitarasta erota mitään satunnaisia pimpauksia kummempaa jos ei ole tuota studioversiota ensin kuullut. Kähinä oli ehkä väärä termi, mutta ei tuo liven laulu mitenkään puhdastakaan ole. Tuo toinen versio toimii paremmin vaikkei sekään minusta hyvä ole, live taas omiin korviini kuulostaa hyvin amatöörimaiselta - ehkä huonon laadun takia, ehkä jostain muusta syystä.
Tää..Osu ja uppos. Mistä näitä tulee? Täshän oli kaikki aikas täydellisessä synteesissä, lauluääni, soittimet sopivan kalseita, rummut kivasti etäiset silti tuntuvat. Kylmän tehokasta ja silti koskettavaa. Annetaan varovasti 4,5 / 5. Sitten "vanhalta" suosikilta: http://www.youtube.com/watch?v=n0LX1U_dVc4