OT/ Voi perkele. Ei juuri kommentteja ollut sillon kun tuon kirjanmerkkeihin lätkäisin ja luonnollisesti en niitä älynnyt myöhemmin enää tarkistaa. Pahoittelen.
Juu, eipä tuolle mitään voi. Tulipa muuten kuunneltua Spotifysta Savoretin uusin levy. Oli kyllä aamuyön tunneilla mukavan letkeää kuunneltavaa. Miehen eka levy lähti tilaukseen...
Hieno oli, vei heti mukanaan. Kaunis kappale ja videokin tuntui jotenkin sopivan täydellisesti. Pidin myös paljon laulajan äänestä, siinä oli mainiosti käheyttä. Pistetään 4/5 nautinnolliselle elämykselle. Tori Amosta laitoin jo aiemmin, vaihdankin tilalle pitkän linjan Suomi-hc:tä. Tämä kappale ilmeisesti on juuri ilmestyneeltä levyltä, en löytänyt biisilistaa mistään. Terveet Kädet - Nollataso
Hauskoja vetoja nää tälläiset. Eihän tälläistä koko levyä jaksaisi millään kuunnella, mutta tälläisinä välipaloina piristää ja huvittaa kummasti... *** Jos äskeinen biisi oli jonkun mielestä liian pitkä tai turhan progehtava, niin kannattaa tsekata tämä... Ramin kuntopolku - Älä ruoki niitä sorsia
Ramin Kuntopolkuhan on niittänyt mainetta urban grindillaan YouTubessa parin vuoden ajan ja Tuskassakin tämä veikeä katutaidekaksikko on jo ehtinyt viihdyttää kesäkansaa - viekö tie lopulta Wackenin päälavan viereiseen bajamajaan, sen aika näyttää. Tämänkertaisessa sydäntäriipaisevan kaihoisassa balladissa Ramin saattaa Mamban "Vielä on kesää jäljellä" -renkutuksen surutta rantasaunan taakse, sillä tänä vuonnahan kesä ei koskaan suvainnut saapuakaan. Sävykäs vokalisointi saa harmaatkin maisemat värjäytymään ruskaan pakkasessa ja lämmikettä alati viileneviin syyssäihin tarjoaa perkussionisti Kuntopolun halonhakkuu. 3½/5 Seuraavaksi vuorossa jazzrumpali Pete La Rocan tunnelmallinen "Lazy Afternoon".
Jostain syystä tämä loistava ketju ei vaan jaksa porukkaa kiinnostaa, joten ei muuta kuin otetaan taas kerran härkää sarvista. Edelleenkään en ole mikään jazzin suurimpia ystäviä, mutta täytyy kyllä todeta, että hyvä musiikki on hyvää genreen katsomatta. Siis olihan tää todella rentouttava kappale, joka soljui eteenpäin kuin itsekseen. Jollen olis töissä niin tämän tahtiin olis voinut vaikka ottaa pienet nokoset... **** Seuraavaksi voisi pistää pojille vähän viulumusiikkia... Lindsey Stirling - Shadows
Meinasin kuunnella ja arvioida tuon edellisen, mutta aina tuli jotain muuta eteen silloin. No, tästä sitten. Ei ihan minun juttua... tämä yksi viuluttelu meni kyllä ihan kivasti, mutta ei näitä enempää kerralla kuuntelisi. En löydä tästä oikeastaan mitään vikaa, mutta ei tosiaan sen enempää omaan makuunkaan. Välillä tuli jonkinlainen Over The Hills And Far Away -assosiaatio, mikä ei toki ole huono juttu. Mutta sille antaisin 5/5, tälle en pysty enempää iskemään kuin 3/5. Pistetään sitten vaikka uutta DJBB:tä, tämä oli ihan mainio minusta: Don Johnson Big Band - Living The Life
Carl Haglund onkin aika pätevä tanssija. Aika kiva biisi: 3½/5 Tämmöinen ralli sitten http://www.youtube.com/watch?v=u_9M3NqmqaI
Eipäs tuo varsinaisesti pöllömpää mölinää tuo Karhu ollut, saundit ihan kohdillaan ja ihan taidokasta soittoa. Nuo murinavokalisoinnit olivat hivenen tasapaksuja, eli pieniä nyansseja niihin olisin kaivannut. Muuten niistä tuli paikoitellen mieleen mm. Randy Blythe. Puhtaampi ilmaisu taas toimi ainakin tänne melkein murinoita paremmin, ja niissä puhtaissa kuulinkin välillä häivähdyksen Chris Cornellia siellä täällä, mutta mulla on kyllä ollut korvat lukossa koko päivän eli saatan kuulla ihan omianikin. Kaikenkaikkiaan ihan menevä ralli, eli kolkkipuol voisi olla sopiva arvio Karhulle. Laitetaas seuraavaksi vaikka Murmanskia, kappaleellaan Outrun.
Ääh... tylsä arvio tulossa, mutta minkäs teet. Eli ihan hyvä oli, en vain sen kummemmin innostunut. Olisin kovasti kaivannut jotain koukkua lisää sävellykseen tai johonkin, nyt mieleen jäi päälimmäisenä se väpättävä kitaraefekti. Laulajan ääni oli jees ja eihän tästä moitittavaa oikein keksi, mutta en oikein saanut neljälläkään kuuntelulla tästä irti sen enempää. Ehkä tämä on genrensä laatukamaa, mutta ei vissiin ole minun genreni. Pistetään tylsät 3/5. Ilahduin huomatessani tämän ilmestyneen Tuubiin, joten laitetaan Waltaria seuraavaksi. Biisiä en ollut kuullut vuosikausiin, mutta hyvältähän se vieläkin kuulosti. Waltari - Atmosfear
Waltari ja Kärtsy Hatakka ovat kyllä niminä tuttuja, mutta itse musiikin (suurimpia hittejä jostain Jyrkin ajoista lukuun ottamatta) olen onnistunut lähes täysin sivuuttamaan. Pieni pelko tuli alussa puseroon, kun räpätys alkoi ja muistikuvat oudosta meiningistä nousivat esiin. Viimeistään tuon mainion kertsin kohdalla homma alkoi kuitenkin maittaa ja räpätyskin alkoi toimia osana kokonaisuutta. Tempo sai jalan tamppaan maata. Ilmeisesti Roope Latvala oli kitaraa soittamassa. Hienosti lähti soolot. Tutustuin myös levyn muihin biiseihin. Hyvää menoa! **** Jos pitäisi vuoden parasta kipaletta ruveta arpoon, niin tämä olisi omalla listalla aika vahvoilla... Wintersun - Sons of Winter and Stars
Pituuden takia meinasi jäädä kuuntelematta, onneksi ei kuitenkaan jäänyt. Melkoisen massiivinen teos, jota tuskin ihan hetkessä on purkkiin saatu. Bändistä en muista kuulleeni aiemmin. Siinä oli vähän niin kuin Bodomia, oopperaa ja jotain progebändiä sekaisin. Vaikka tämmöinen ei omassa soittimessa juurikaan pyöri, pakko myöntää että pirun komeastihan se toimi. Laitetaan sen mukaan pisteetkin, eli tälle 4½/5. Suedea pistin kerran aiemmin, mutta otetaan vielä kerran ja nyt ihan bändin omalla materiaalilla. Kyseinen kappale on vähän poikkeavampi tapaus... mielestäni bändin yksi parhaita koskaan, mutta tämähän ensinnäkin on sinkun b-puoli. Ei ihan tyypillistä Suedea, sellaista rauhallisempaa tavaraa ja tietääkseni ainoa Sueden biisi, jonka on säveltänyt basisti Mat Osman. Se erikoisuus tässä lisäksi vielä on, että tämä ei nyt ole se sinkun b-puolella kuultu versio, vaan bändi joko äänitti kappaleen uudestaan tai sitten lisäsi alkuperäiseen juttuja - koskettimia (vai kitarako se on?) ainakin. Myös tempo taitaa olla vähän hitaampi tässä uudemmassa versiossa. Kyllä tämä onkin parempi kuin alkuperäinen. Suede - Europe Is Our Playground
Vaikeampi paikka. Suedella on kyllä varsin hyviäkin kipaleita, mutta kyse voi olla myös siitä, että niitä kappaleita on tullut kuunneltua juuri sinä oman kehityksen ajankohtana kun ne ovat parhaiten toimineet. Eli itselläni on ainakin hivenen kahtiajakoinen suhtautuminen tähän bändiin. Beautiful Ones ja She's In Fashion ovat sinällään varsin loistavia omaan korvakäytävään syöpyneitä pop-biisejä, mutta jotenkin vaan tuo vokalisti edelleen valittaa liikaa sen kunnon laulamisen sijaan. Tähtiä tälle voinee menneiden vuosien takia laittaa kolme, eli ***/***** Seuraavaksi Black Metalia Puolasta. Kovin monelle tästä tuskin mitään käteen jää, mutta ne jotka genreä ymmärtävät toivottavasti löytävät tästä jotain niinkin hienoa kuin allekirjoittanut. Mgła - With Hearts Toward None I. En uskonut ikinä sanovani tätä BM-levystä, mutta tämä levy on kaunis. Puhumattakaan että livenä yhtye on kirjaimellisesti tajunnan räjäyttävä. Loistoesimerkki siitä että vähemmän on enemmän.
Plazan BMhörhötkin jo kaikonneet, joten minä taas! Vahvasti yhden koukuttavan riffin ympärille väsätty vyörytys rupesi muutaman kuuntelun jälkeen uppoamaan ihan hyvin. Ehkä hieman vaihtelua olisi enemmän kaivannut. Levy varmaan vahva kokonaisuus, joten paha tälläistä aloitusraitaa erikseen arvioida. Tykkään enemmän hieman melodisemmasta ja räväkämmästä BM:sta, joten omaa tajuntaa tämä ei räjäyttänyt. Uskon kyllä että se kauneus on sieltä löydettävissä, jos antaisi koko levylle sen tarvitseman ajan. *** Joulu tulloo joten musiikki sen mukaista. Hieno bluegrasshenkinen versio vanhasta klassikosta... Samuli Edelman - Avaruus Plussaa taustalaulajista... :love:
Musiikillisesti tuo on kait varsin pitkälti suomi-iskelmää, banjon räpläämisestä huolimatta. Eli omaan makuuni tylsää ja epäinnostavaa musiikkia, johon kuitenkin on otettu tuttu kiva melodia mukaan. Tämä taitaa olla huonointa Edelmania, mitä olen kuullut, esiintymistä myöden. Esim. fraseeraukset tyyliin "...jälki jääHHHHHHHHH" + tiukka tilan haltuunotto katseella on jo liioittelua, tässä tyylilajissa. No, jos kuuntelisin monitorini "kaiuttimista", Senheiser HD800-luurien sijasta, niin ehkä sillä tulisi heti pari tähteä enemmän. Huonoin kuulemani coveri tuosta kappaleesta. Kaikesta huolimatta kuitenkin sen verran kelvollinen kokonaisuus, että kyllä tuolle enemmän kuin yksi tähtönen täytyy antaa. Onhan alkuperäisen kappaleen melodia kuitenkin mukavankuuloinen ikiklassikko. Mutta pelkästään sillä ansiolla ei minulta montaa tähteä heru. Toisaalta kun vertaa tuohon edelliseen, arvostelemaasi kappaleeseen, jota juuri äsken hihittelin, on Samulin esitys paljon parempi. Mgła:n komppaus kun kuulostaa siltä, kuin olisi ämpärillinen legoja linkoavassa pesukoneessa ja pari ADHD-poikaa hakkaa pesukonetta kitaroillaan ja pahasta ummetuksesta kärsivä isä huutaa taustalla vihaisena. Edelliselle "artistille" neljännestähti, Samulin lumiukkoiskelmälle em. sakkojen jälkeen: *½ ------------------------------------------------------------- Tähän väliin sopinee annos aitoa bluegrassia. Useimmille DVD Plazalaisille varmasti monistakin leffoista tuttu miekkonen asialla: Steve Martin & The Steep Canyon Rangers - Saga Of The Old West (haastattelu + instrumentaali 3:20-6:22). Heh, empä olisi uskonut bluegrassia mihinkään raatiin laittavani. Tuo on kuitenkin varsin hauska ja pirtsakka kappale. Oikein näkee mielessään pölyn nousevan ilmaan, kun cowboy-buutsit hakkaavat auringon polttamaa maata. Ja saadaampa raadin kappalelistaa taas hieman kauemmas siitä odotetun kapea-alaisesta, stereotyyppisestä ja yksipuolisesta tarjonnasta, jonka vuoksi moni ei näitä levyraateja kovin kauaa jaksa seurata.
Toki kaikista eniten toivoisin Martinilla olevan liian kiire musisointiin työn alla olevien komediahelmien parissa, mutta vähän hiljaista on sillä puolella ollut, joten tämä on hyvä vaihtoehto. Yllättävän paljon tykkäsin tästä vedosta, ja onhan Martin aika kone banjonsa kanssa. Jopa niin kummallinen ajatus kävi mielessä, että tätä voisi kuunnella "vapaaehtoisestikin". Komeaa oli muidenkin ukkojen soitto, joten pistetään tälle nyt suunnilleen ansionsa mukaan: 4/5. Seuraava bändi julkaisi ihan äskettäin debyyttinsä, joka (ellen erehdy) valittiinkin heti Soundissa vuoden kotimaiseksi levyksi ja Suessakin irtosi kakkossija. Kyseessä siis "Kakkiksen" T. Bergmanin uusin bändi Pää Kii, joka vaikuttaa kieltämättä lupaavalta... pitänee vain rohkeasti hommata levy. Tämä oli kai avausraita: Pää Kii - Apinoiden planeetalla
Hienosti lytätty yo. viestini rajun ylitulkinnan ja karmean väärinymmäryksen vuoksi... Itsekin olet huomannut, että osanotto on ollut varsin harvojen käsissä. Syitäkin siihen on pohdiskeltu. Esim. eikös vain olekin aidon levyraadin aikaan saamiseksi tod.näk. fiksumpaa laittaa mahdollisimman runsaasti sitä muutakin, kuin edellä mainitsemaani "odotetun kapea-alaista, stereotyyppistä ja yksipuolisesta tarjontaa"? Ja tuo siis oli taas vain yleistä pohdintaani ja ko. asian esillä pitämistä, eikä mikään elitistinen lyttäys. Selvästikin olisi pitänyt muotoilla asia toisin, jotta sitä ei olisi noin ikävästi voinut tulkita. Tuolla "odotetulla" viittasiin siihen, mitä näiltä ketjuilta nyt usein tavataan odottaa. Enivei, aivan varmasti olet itsekin nähnyt ympäri nettiä ketjuja joissa on vain yhtä tai kahta genreä tyrkyllä, lähes pelkästään tietynlaisten nuorten miesten toimesta jne. Se siis johtaa helposti ainakin kaikkien muiden näkövinkkelistä tylsään ja yksipuoliseen ketjuun. Rautalangasta: en ole lytännyt koko ketjua nyt, enkä koskaan aiemminkaan. En ole nostanut omia valintojani muiden yläpuolelle nyt, enkä koskaan aiemminkaan. Suoraviivaisen ronskia sanailua olen kyllä harrastanut, mutta välillä raisukin moitteeni kohdistuu niihin kappaleisiin, ei niihin ihmisiin jotka ko. kappaleita linkittävät. Minunkin laittamani kappale on saanut yhden tähden, enkä siitä yöuniani ole menettänyt. Makuja kun on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, kuten olen aiemmissa viesteissäni jo todennut.
Juu, tuli kieltämättä hiukan kärkkäästi sanottua. Rupes vaan potuttaan, kun on itse ainakin yrittänyt mahdollisimman paljon eriilaista musiikkia eri genreistä soitella, ja sitten joku tulee ja sanoo, että tarjonta on yksipuolista. Itse tosin en enää kauheasti pysty laajentaan, joten toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi osaa tähän ketjuun. Sillähän sitä monipuolisuutta ja tuoreutta raatiin saataisiin... :thumbsup:
Yllämainittu lienee paras viimevuoden aikana julkaistu kotimainen punk-albumi, ja vanhana punkin ystävänä on pakko vaan tykätä. Hyvä biisi, ja ennenkaikkea loistava levy. Pisteitä 4/5 Uudenvuoden humuissa ei voi enää muistaa onko tätä laitettu ennemminkin, mutta jos ei ja vaikka olisikin, niin tässä tulee: Year of The Goat - Dark Lord. Hyvää uuttavuotta, jepjepjep. EDIT: Helvata, ollihan tuo jo laitettu nyt kun osasi etsiä. Laitetaas sitten vaikka tilanteeseen sopivaa Whiskeydickiä kappaleellaan Drunk As Hell.