Juice oli hieno mies ja teki paljon hyviä biisejä, mutta valitettavasti tämä rasittava possurallatus ei kuulu niihin. No, kyllähän tuo kerran vuoteen menee. ** Pistetääs vaikka tuommoinen makupala seuraavaksi... Dreamtale - Lady of a Thousand Lakes
Niin, kovin paljon en ole eläissäni tämäntyyppistä "fantasiaelokuva" -hevimusiikkia kuunnellut (tai-miksi-tämänkaltaista nyt kuvailisi, fantasiateema tulee aina väkisinkin mieleen). Näissäkin on omat hetkensä. Kovin paljon erilaisia melodioita ja soittimia aina läsnä, mutta kuitenkin perinteinen hevivoittoinen teema tulee loistavasti esiin. Ei välttämättä omaa tyyliäni, mutta arvostan. *** / ***** Jahas, koitetaan uppoaako tyylivaihdos: Skream - Nefariousa (Scion AV) (alku on sangen pitkäveteinen, kärsimättömät kelatkaa noin 1min paikkeille...)
No ei se minuun nyt niin uponnut. Ajattelin jo jättää sittenkin jonkun toisen arvioitavaksi, mutta kuuntelin kuitenkin loppuun. Sellaista jännää instrumentaalista konemusaahan se oli. En niin ymmärrä tuollaisen päälle, noin kahden pisteen verran sain tuosta iloa irti, eli 2/5. Björkin toinen levy alkoi kolisemaan yhtäkkiä kovaa, laitetaanpa siis siltä: Björk - Enjoy
Tuollaisesta vienosti jumittavasta kulkemisesta juuri pidän, hyvää kamaa 4/5. Koneistetaan vielä lisää. Tuossa niin nätti biisi, että johan alkaa siirappi valua kun tuota kuuntelee Mosaik - Leandi.
Pari edellä jo arvosteltua kappaletta: Spoiler Tämän Liekinheitin jo arvostelikin, tässä oma näkemykseni. Juuri tälläiset kappaleet ovat se syy, miksi sana konemusiikki saa odottamaan jotain tylsää, rasittavaa ja epämusikaalistakin. Tälläinen minun makuni nyt vain on. Minuutin kohdalla oli vielä positiivisia odotuksia jostain mielenkiintoisesta teknopläjäyksestä, mutta 1½ minuutin kohdalla toivo rupesi nopeasti hiipumaan. Tosin jossain leffan vastenmieliseksi tarkoitetussa kohtauksessa tämäkin voisi toimia hyvin. Mutta ei kuitenkaan tuon videon kanssa, eikä irrallisena kappaleena kuunnellen. Joten en voi antaa tämän enempää: 0,5 / 5. Tämän Samppa jo arvostelikin, tässä oma näkemykseni. Björkiä ei voi ainakaan persoonallisuuden ja rohkeuden puutteesta moittia. Omaan makuuni kuitenkin useimmiten liian outoa, enkä hänen äänensä ja laulutyyliinsäkään ole oikein tykästynyt. Jollekin toiselle kappaleelle antaisin paremmat pointsit, mutta tälle ei heru tämän enempää: 1+ / 5. Jostain syystä tämä kappale latautuu järkyttävän hitaasti, vaikka muuten juutuupi tuntuukin toimivan normaalisti. Taustalle kun jätti n. 10 minuutiksi minuutiksi latautumaan, niin sen jälkeen kyllä soi normaalisti ja äänenlaatukin on hyvä. Syntikasta tulivat jostain syystä lievästi 80-luvun loppupuoliskon Van Halenin syntikkavoittoiset kappaleet mieleen, liekö sitten jossain kohdin hieman samantapainen rytmi ja jokunen nuottikin. Tai sitten johtuu vain siitä, että niin vähän tulee syntikkapitoista musiikkia kuunneltua. Eihän noita kappaleita toki mitenkään toisiinsa voi sekoittaa. Kappaleena ei mikään huono, muttei oikein sykähdytäkään. Perusjutun päälle tuleva "pimputus" on välillä turhan lähellä ärsyttävyyden rajaa, ainakin näin kuulokkeilla kuunnellessa ja konemusiikkiin tottumattomana. Myös tuo bassorumpu on ainakin omaan makuuni jotenkin muusta kappaleesta irrallinen jumpsahtelu ja siten lievästi ärsyttävä. Siirappia en tästä löydä. Mitä se siirappi kenellekin nyt sitten tarkoittaakaan. Vaikkei yksinään oikein kannakaan, niin voisi kuitenkin sopia erinomaisesti johonkin leffan kohtaukseen taustamusiikiksi. Aloittava syntikkariffi - tai miksi näitä konemaailmassa kutsutaankaan - on kyllä hyvä ja saa odottamaan jopa kiitettävän hyvää kappaletta. Joka sitten jää tulematta. Eli muutoin jäädään liiaksi geneerisen taustamusiikin ja peruspimputuksen puolelle. Siis näin yksittäisenä musiikkikappaleena, ilman mitään tukevaa videota tms. oheisjuttua. Siitä näkövinkkelistä perinteinen "ihan hyvä". Joten laitetaan vaikka 2½ / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Sitten genre vaihtuu, mutta kuitenkin edelleen rauhallista ja kevyttä. Ja kenties hieman siirappistakin, mutta ainakin minun mielestäni positiivisessa merkityksessä. Ana Torroja: Una canción de amor. Kyseessä on siis edesmenneen Mecano -trion vokalisti soolourallaan. Varsinkin tämän kasarihitin, tai jonkun sen lukuisista covereista jokainen meistä lienee joskus kuullut, mitä Mecanon kappaleisiin tulee. Vaikka itse bändistä suhteellisen harva suomalainen lienee koskaan kuullut. Tärkeää kun täkäläisellä musiikkimarkkinalla tuntuu olevan, että lauletaan joko suomeksi tai englanniksi. Vasta sitten katsotaan, että miten lauletaan. Jos katsotaan.
Ihan kaunista laulua erittäin kauniilla äänellä, harmi vaan kun siitä ei ymmärrä mitään. Tällainen musiikki ei eksy minun soittimeen oikeastaan koskaan mutta mukavan oloinen kappalehan tuo oli. Ja tuon kasari hitin muistinkin hyvin. Mutta olisikohan se juurikin tuo kielimuuri syynä miksi esim. espanjanksi tahi italiaksi laulettu musiikki ei kotimaisissa soittimissa pyöri? Itseltäni kuitenkin löytyy hyllystä joitakuita kreikkalaisia, portugalilaisia, espanjalaisia, ranskalaisia ja jopa yksi kroatian kielellä laulettu levy, niin ja tietysti useita venäjän kielisiä. Mitä sitten kyseiseen kappaleeseen tulee niin, aika mitään sanomatonta mutta kaunista soitantaa ja laulajan äänestä tosiaankin yksi ylimääräinen piste, 2/5. ----------------------------------------------- Ja nyt pysytään "tavallaan" samassa genressä, mutta lauletaan kielellä jonka minäkin ymmärrän: Saga - Ode To A Dying People
Arvostelussasi hieman ihmetyttää, että joku voi olla samanaikaisesti kaunista ja mitäänsanomatonta. Mutta sitten tuohon kappaleeseen. Ehkä olen hieman poikkeus, mutta itselleni musiikissa on kuitenkin yleensä tärkeintä itse musiikki, vasta sitten mahdolliset lyriikat. Jos sittenkään. Blogit, kirjat ja dokumentit sitten erikseen, niissä se teksti on tietenkin olennaista. Tässä tapauksessa musiikki on jo tuhanteen kertaan kuultua, hieman tylsää ja laahaavaakin. Eli mitään uutta tai persoonallista otetta ei ole soitossa, sovituksessa tai laulajan äänessäkään. Eli pääasia tuossa kai ovat siis lyriikat. Ja kun näin on, eivät mitkään lyriikat enää auta, ainakaan minun kohdallani. Osaahan tuo nainen kyllä laulaa, eikä tämä ole lähellekään kauheimpia kappaleita, mitä täällä on esitelty. Puhtaasti musiikkina ei kuitenkaan irtoa enempää kuin 1½ / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Nyt on koneistettu ja pehmoiltu sen verran, että täytyy välillä vähän isommin vaihtaa genreä. Ei örinäksi kuitenkaan. Paranoid on monien muiden kestohittien tapaan melkoisen puhkisoitettu kappale. Eikä omasta mielestäni edes ko. bändin parhaita. Parempi ja "sabathimpi", joskaan ei suurten massojen hyvin tuntema, on vaikkapa Black Sabbath: Into the Void. Kolmannelta albumilta Master of Reality (1971), jolla on muitakin Sabbath-suosikkejani, kuten After Forever. Juuri ennen tätä albumia kitaristi Tony Iommi menetti onnettomuudessa oikean käden sormenpäänsä, mikä vasurikitaristille oli katastrofi. Hän kuitenkin teki muovista uudet ja päällysti ne nahalla. Ja jatkoi soittamista, joskin erikoisohuilla kielillä ja alemmalla vireellä. Ainakin tässä kappaleessa E -> C#/Db. Eli insinöörimäisemmin ilmaisten kitaran alin perustaajuus laski ~82 Hz:stä ~69 Hz:iin. Esim. heti kohdassa 0:40 se on helppo huomata. Usein rankkojen aiheiden ja usein myös alemman vireen, sekä myöskin soittotyylin ja raskaiden riffien perusteella on helppo ymmärtää, miksi juuri tätä yhtyettä niin usein pidetään metallimusiikin esi-isänä. Monella nykyajan metallipäällä olisikin paljon opittavaa tuolta albumilta ja koko yhtyeeltäkin, jotteivat niin usein sortuisi siihen tylsään yhden nuotin pikasahaukseen.
Ei ihan minun suosikkejani bändiltä, mutta taattua Sapattia ja ansaitsee... pistetään nyt 4½/5. Sen verran legendaarista matskua. Iommin riffit, Ozzyn the one and only ääni ja ah, niin ihanan karheat soundit. Levykään ei ole suosikkini, mahtava toki kuitenkin. Eli toimii aika helevatan hyvin. Huomiona vielä, että Danzigin kolmannella yksi riffi on hyvin samanlainen kuin tässä se puolentoista minuutin kohdalla alkava... Onkin muuten edelleen boksilla katsomattomana se Teemalta tullut ohjelma Paranoidin tekemisestä, damn! Vaihdetaan synkistelystä johonkin aivan muuhun, vaikka tuohon Viileriin. Mukava ja nätti tyttö, julkaisee pian toisen, nyt suomenkielisen levynsä. Tämä kappalehan on ainakin musiikin osalta Suomen listaykkösen eli Chisun käsialaa. Kristiina Wheeler - Sunny Day Hieno tyyli muuten laittaa infoa biisistä messiin, Groke. :thumbsup:
No jos Chisu rupeais joskus tekemään englanninkielistä musiikkia, niin se varmaan kuulostais tältä... Plussaa pikkareista! ***½ Chisu on varmaankin uinut joskut Bodominjärvellä, joten sen kunniaksi... Children of Bodom - Lake Bodom
Pakko antaa jo pelkästään nostalgiapisteitä 4,5/5. Porin Moe's Musicin löytöjä aikoinaan ja erinomainen (samalla myös bändin paras) albumi, missä pikkuvirheet ovat vain plussaa. Ameriikan "modernia metallia" voisi laittaa seuraavaksi: Baroness - The Gnashing. E: Biisin vaihto
Ihan kohtuullisesti toimi meikäläiselle, voisin jopa kuunnella jonkin toisenkin biisin bändin tuotannosta. 3/5 RebelHead - Chaos/Mayhem http://www.youtube.com/watch?v=XQ7nnPgFJLw
Mitähän tästä sanos. Ei pahimmasta päästä, mutta ei oikein uppoa meikäläiselle. Sanotaanko, että kuunnella voi, mutta en levyä ostaisi. 2/5 saa tämä pläjäys. Sitten aivan toista ihanuutta. Uutta Anneke van Giersbergeniä. http://www.youtube.com/watch?v=b2FPxUROlPA
Hah! Piisi oli kylla kaikessa keskinkertaisuudessaankin keskinkertainen, näitä on tusinassa 14. Mutta videohan oli kyllä minun makuuni!! 4/5. Kukas milffi tää on? Ihan nätti ääni tädillä, mutta vähän selvästikkin häpeili tuota "alastomuuttaan", alussa ainakin muutamia todella ujoja katseita. Selvästikkin piti suurimman osan aikaa rinnoistaan kiinni, eikä uskaltanut heilua niin paljon kuin olisi tehnyt mieli, ettei vaan lipsahtaisi. Ja kappale..., niin olikos tässä joku musiikkikin...? Nooh parempaa kyllä kun tuo perushuttu mitä medioissa pääosin soi, mutta kuitenkin minulle sellaista, ei mitään tunteita herättävää taustamusiikkia. Videolle 1 ja kappaleelle 1 eli 2/5. ---------------------------------- Ja pysytääs sitten näissä rauhallisissa ja kauniisti lauletuissa lauluissa: Satanic Warmaster - Blessed be the Grim Arts
Muiden jo arvostelemia kappaleita: Spoiler Ihan laadukasta retroilua, josta tuli ensimmäiseksi Amy Whinehousen mieleen. Erityisesti gougougou- nounounou-kohdissa. Mitään uutta tai omaa ei tässäkään oikein tainnut olla, mutta eipä myöskään mitään kovin ärsyttävääkään. Mitä nyt ne meikit videolla keräävät huomiota ehkä hieman toisessa mielessä, kuin on ollut tarkoitus. Vai oliko tarkoituskin näyttää suhmuralta, se jäi hieman epäselväksi. Wheeler osaa kyllä laulaa ihan hyvin, joskin jotkut maneerit kuulostavat opetelluilta jutuilta, eivätkä niinkään siltä luontaiselta, omalta laulutyyliltä. Taustabändikin hoitaa työnsä asiallisesti. Mutta ei kolahda, eikä oikein jää mieleen. Joten laitetaan vaikka 2,5 / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - En ole Laihon laulusta koskaan pitänyt, vaikka se ei varsinaista örinää olekaan. En kuitenkaan edelleenkään jaksa sitä kuunnella, vaikka on useita vuosia ollut aikaa totuttautua. Toisaalta moinen tyyli kait lienee "pakollinen" maneeri tässä genressä. Kitaristinakaan hän ei suosikkeihini kuulu, mutta olen kyllä useita kivojakin riffejä ja soolonpätkiä häneltä kuullut. Ja on varmastikikin genrensä kärkipäässä. Itse kappale on liiaksi perussahausta, josta ei jää mitään mieleen. Syntikan olisin jättänyt tästä biisistä pois. Moniin edeltäviin perusörinöihin verrattuna tässä on kuitenkin reipasta menoa ja hirmuisen paljon enemmän teknistä osaamistakin. Jos laulu jätettäisiin pois, antaisin paremmat pointsit. Mutta tälläisenään kokonaisuudelle irtoaa minun maullani vain 1,5 / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Yritystä tuntuu kyllä olevan, mutta kuitenkin tuli taas se hajuvettä lihapulliin fiilis. Alun retroilu sai korvat hörölle, mutta minuutin kohdalla homma kävi tylsäksi. Kunnes puolentoistaminuutin kohdalla toivo taas heräsi lähes Sabbath-maisen muutoksen kohdalla. Kohdasta n. 2½ minuuttia ja siitä eteenpäin meno onkin jo varsin tylsää. Eli melkoinen sekametelisoppa. Laulu on hieman kuin perinteisestä punkista/punkrockista, ja lisäksi vielä varsin kehnoa sellaista. Nykymetallista tutuilla alavireisillä kitaroilla soitetaan enimmäkseen jotain ei-metallista ja enemmänkin rollarien kuin Metallican soundeilla jne. Jälleen kerran yksi todiste siitä, että pelkkä muodikkaan matala vire ja monen asian sotkeminen yhteen biisiin ei selvästikään vielä riitä hyvän biisin synnyttämiseen. En toki sitä väitä, etteikö niinkin voitaisi joskus onnistua. Alkupuoliskolle, eli ~2½ minuuttiin saakka joku 2½ / 5 tuntuisi sopivalta numerolta. Parille sen pätkälle antaisin vielä reilusti paremman arvosanan. Mutta kokonaisuudelle ei lopun pettymyksen ja surkean vokalistin jälkeen heltiä enempää kuin 1,5 / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Tässähän onkin menoa ja ihan oikea kappale taustalla. Parin minuutin kohdalla meno lässähtää turhan pitkäksi ajaksi. Kertsi kyllä sen jälkeenkin toimii taas hyvin. Rytmikitarointi oli positiivinen yllätys, sen tyypillisen alavireisen perussahauksen sijaan. Vokalistikaan ei jostain syystä niin pahasti töki, kuin vaikkapa em. Bodomin Laiho. Mutta en silti varmaan kovin montaa montaa biisiä tätäkään vokalistia jaksaisi. Normaalistihan taidetaan heittää pelleilyksi vasta kun on olemassa täyspaska biisi, jota ei muutoin kehdata julkaista. Mutta nyt olisi siis ollut mielestäni parempi ilman pieruhuumoria. Tosin CD:llä noita pieruja sun muita välihöpötyksiä ei varmaan olekaan? Silloin antaisin paremman arvosanan. Plussaa tavallista realistisemmasta... tai ainakin itse-ironisemmasta tosimetallistin elämän kuvaamisesta. Eli hieman toista, kuin mitä mitä hippop -videoilla tuppaa näkemään. Siis niillä, joissa jälkeenjääneeltä imppaajalta vaikuttava poika vain heiluttaa käsiään pissisten ympärillä ja puhuu sekavia kehnon biitin päälle. Vaan eipä tuokaan video riemunkiljahduksia sentään aiheuttanut. Kohellusvideoitakin on jo aikas monta vuosien varrella tehty. Se varsinainen biisin aloitus sai odottamaan vähintään kolmosella alkavaa arvosanaa. Mutta koko teokselle en kuitenkaan yhtä paljoa lämpene. Kaikkine pieruineen ja välihöpötyksineen, ihan vain musiikkina 2+ / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Tulin luntanneeksi, että tämä "milffi" on näköjään 38 v., eli nykystandardeilla poppariksi wanha (ei siis minun mielestäni, varsinkaan kun olen puoli vuotta häntä vanhempi). Joka tapauksessa kaunista katsottavaa näin heteromiehenä, mutta alkusekunteja lukuunottamatta liian teennäinen elehtiminen ja enemmänkin teinipoppareilta odotettavissa olevat söpöstely-maneerit hieman tökkivät. Jos olisin homomies tai heteronainen, niin silloin kenties suurestikin. Mutta nyt päästän huomautuksella. Mieluummin kuitenkin joko ilman moisia, tai sitten söpöstellään aidommin/uskottavammin. Jos oletettu tissien pitely haittaa suoritusta, niin silloin varmaankin kannattaisi harkita sopivampaa vaatetusta. Kun kerran yhtään mitään ei edes meinaa näkyä. Mieluummin tarvittaessa toppi, pyyhe tms. päälle tai vaihtoehtoisesti tissit näkyviin, vaikka blurrattuina. Ja vähemmän noita ilmeisen harjoiteltuja ilmeitä, niin videokin olisi oikein hyvä. Toki van Giersbergeniä aina mieluummin katselee kuin em. metallimörköjä. Lauluääni on pikkuisen ohut ja pikkuisen persoonatonkin (tosin välillä Bic Runga tuli mieleen). Varsin kivankuuloista kuitenkin, eikä sorruta moniin yleisiin kikkailuihin. Toimivaa, mutta vähän sellaista varman päälle poppia. Eli itse musiikki ei onnistunut ärsyttämään, mutta eipä toisaalta tee mieli suuremmin kehuakaan. Ilman videota uudestaan kuunnellessa tulikin keskityttyä musiikkiin ja ihan toimivaahan se on. Taaskin on vaikea antaa numeroa, mutta laitetaan pelkästä musiikista vaikkapa 3- / 5. Jess, vihdoinkin hissimusiikkia myös satanisteille! Noh, asiaan. Ensin minuutti pelkkää urkuhimmailua (olin 99 % varma, että se on vain ylipitkäksi venytetty intro). Sitten joku Star Warsin Keisaria imitoiva höpisee taustalla yksikseen. Eikä oikein jaksanut kiinnostaa, että mitä höpisee. No, pian varmaankin tapahtuu jotain? Vaan eipä tapahtunut enää mitään muuta. Musiikin tulisi herättää tunteita. Ja siinä tämä kappale toki onnistuu. Ne tunteet vain valitettavasti ovat ikävystyminen, väsyminen ja tylsistyminen. Toisaalta, tämähän ei ollutkaan sitä tyypillistä, eli kuuntelukelvottoman epämusikaalista tusinaörinää, jota nimen perusteella odotin. Ja joitain kristittyjä varmaan tänäkin päivänä tuollainen kauhistuttaa, mikä lienee toivottua. Mutta omalla kohdallani homma jäi nyt täysin musiikin varaan. Urkukurssi I:llä ei kyllä paljon pointseja irtoa. Toisaalta, jossain sopivassa seurassa voisi sopia vaikkapa "joulumusiikiksi". Siis ihan vain yksittäisenä läppänä, kun aidosti uskovainen ja sydänvikainen mummo tms. henkilö ei ole paikalla. Mutta eihän tätä varsinaisena musiikkina jaksa kuunnella. Musiikkiesityksenä ja näin joulusesongin ulkopuolella: 1 / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Eric Idle (Monty Pythonista): Always Look on the Bright Side of Life. Todennäköisesti turha spoiler-varoitus: tuo video on itse asiassa loppu eräästä varsin tunnetusta leffasta, joka pätkän lopussakin mainitaan, mikäli joku sitä nyt ei muuten tiedä. Eli tästä leffasta. Kyseessä on varmastikin tunnetuin ja pidetyin Idlen kappaleista. Toimii musiikillisestikin, joten oli siksi Idleltä/Monty Pythonilta varsin ilmeinen valinta. "Life's a piece of shit, When you look at it... Tidi, tidi, tidi-tidi-tidi..." Muutama bonusbiisi kaupan päälle. Niistä tuo ensimmäinen radiosensuurista vinoilu - sekin on tehty yli 30 vuotta sitten - ei taida olla yhtä tunnettu kuin nuo muut. Ainakaan itselleni ei ollut vanhastaan tuttu: Spoiler * I Bet They Won't Play This Song On The Radio * Sit On My Face * Lumberjack Song
Ihmettelin - ns. normaaleilla lisukkeilla varustetulla Firefoxillani - että mikähän ihme Baphomet:n viestissä on vikana, kun se näkyy muita kapeampana. Kunnes kirjoitin omani, joka nyt oli se kapeana näkyvä. Syyllinen paljastui IE:llä kokeillessani. Eli nykyään ketjun viimeisen viestin sisälle ujutettu esikatselussa näkymätön pakkomainos, joka vie tilaa pois käyttäjän tekstiltä! Toivottavasti vain väliaikainen bugi. Mainitsin siitä varuiksi bugi-ketjussa.
Eikös tuo kapeus-ilmiö ole ollut jo jonkun aikaa. Ja nyt on tullut tuo näkyväkin mainos ketjun viimeiseen viestiin. Tekeekö joku oikeasti dvdplazalla rahaa?
Aivan lunkki biisi. Eipä tähän voi oikein muuta sanoa 3/5 Sitten hieman kitarataiturointia: Jon Gomm - Passionflower
No, olihan siinä aivan huikeeta instrumentin hallintaa ja kuulostikin pirun hyvälle. Tätä lisää... :thumbsup: ***** Sitten pistetään video, mikä on kerännyt viikossa ällistyttävät 2500000 katselukertaa ja varmaan saman verran kommentteja... Robin - Frontside Ollie