Ketjun tavoitteena on kehittää mahdollisimman monet (ja toivottavasti samalla monen) tarpeet täyttävä CD-musiikin digitaalinen (tiedostomuotoinen) arkistointimenetelmä. Olen henkilökohtaisesti pitkään pohtinut, tutkinut ja suunnitellut asiaa. Toteutus on vain jäänyt puolitiehen. Nyt muutto lähestyy, enkä halua enää CD-levyjä asuintiloihin, vaan ne joutavat varaston perukoille. Uskon, että monella muullakin on ja on ollut vastaavia tarpeita ja projekteja. Aiemmista keskusteluista löytyi vuosien takaista pohdintaa aiheesta, mutta en löytänyt mitään tuoretta tai "absoluuttista". :thumbsup: Asettamiani speksejä: - häviötön pakkaus - häviöllinen pakkaus kannettaville tms. soittimille - mahdollisimman vähävaivainen rippaaminen - helppo käytettävyys ja laaja tuki toistomenetelmille - järkevä nimeämiskäytäntö - ajallinen kestävyys (menetelmän pitää kestää aikaa jopa vuosikymmeniä) - edelliseen liittyen, mieluiten kertasuoritus eikä tarvetta heti tehdä uudestaan Alla oma suunnitelmani menetelmästä. Kommentoikaa ja kertokaa miten olette itse toteuttanut asian! Musiikin säilytys: Palvelimen kovalevyllä, jolle on pääsy periaatteessa kaikilta kodin medialaitteilta. Käytännössä Linux-palvelin, joka toimii myös samalla (ja ensisijaisesti) MythTV-videotallentimena. Jako Samban kautta. Palvelimessa DVD-asema, jolla rippaaminen tapahtuu. Musiikin rippaaminen tiedostomuotoon: Tapahtuu konsolin kautta komentorivisofta abcde:llä. Softan asetukset ovat erittäin monipuoliset. Varsinaisesti rippaaminen tapahtuu cdparanoialla ja abcde toimii sille frontendinä. Asetuksista voi asettaa mm. tiedostojen nimeämiskäytännön ja ulostuksen esimerkiksi kahteen eri tiedostomuotoon (esim. FLAC ja MP3). Itse aion ripata FLAC-muotoon, joka on häviötön ja vapaa tiedostoformaatti eli tulee kestämään aikaa. Nykyään jo varsin hyvin tuettu myös lähes kaikissa vakavemmissa toisto-ohjelmissa ja -järjestelmissä. Aiemmin pidin ajatuksesta levyn rippaamisesta yhteen tiedostoon, jolloin levykuva pysyy alkuperäistä vastaavana. Nyttemmin olen päätynyt siihen, että toistomenetelmien puutteellisen tuen vuoksi on järkevintä ripata kappalekohtaisiin tiedostoihin. Mieleen tulee äkkiseltään vain Foobar2000, jossa toisto toimii ongelmitta. (Mutta sekään ei tue abcde:llä ripattuja levykuvia.) Kannettavien laitteiden FLAC-tuki on puutteellinen eikä muutenkaan täydelliseen äänenlaatuun ole tarvetta, joten olen miettinyt rippaavani samalla myös MP3-muotoon (esim. LAME -V 0 tai -b 320). MP3 ei ole yhtä tehokas formaatti kuin jotkut muut, mutta on universaalisti tuettu muoto ja riittävällä laadulla äänenlaadullisesti riittävä tarpeisiini. Rippaamisen lopputulokset tallennetaan kahteen eri hakemistoon, esim. /music/lossless/ ja /music/lossy. Rippaamisen voi jatkossa tehdä myös pöytäkoneella jollain vaihtoehtoisella ohjelmalla (Windowsille de facto on pitkään ollut Exact Audio Copy), kun vain pitää huolen, että rippaaminen tapahtuu virheittä. Macille hyvältä näyttää XLD. Ripatut albumit skannataan albumikohtaisella ReplayGainilla, jolloin albumeiden väliset erot tasottuvat ReplayGainia tukevissa toistomenetelmissä. Em. menetelmä ei vaikuta äänenlaatuun. Yksi toistaiseksi aukottomasti ratkaisematon haaste on levyjen kannet. Periaatteessa päällikansi riittää minulle, jotta levyt on toistotilanteessa helpompi erottaa ja ne ovat visuaalisempia. Yksi vaihtoehto on skannaus, mutta se on liian työläs tapa. Tällä hetkellä eri nettilähteet tuntuu mielekkäimmälle vaihtoehdolle (mm. myöhemmin mainittu MPaD tukee kansikuvien hakua eri lähteistä). Harvinaisempien julkaisujen kohdalla joutuu turvautumaan skannaamiseen. Nimeämiskäytäntö: Yksi haastavimpia päätettäviä asioita. Pitää ottaa muiden sivussa huomioon mm. kokoelmalevyt ja klassinen musiikki. Tavoitteena mahdollisimman yleispätevästi toimiva systeemi. Tällä hetkellä oma lähdemateriaalini on lähinnä populäärimusiikkialbumeita yksittäisiltä artisteilta. Itse olen pitkän pohtimisen jälkeen päätynyt muotoon ./Artisti/Artisti [Julkaisuvuosi] Albumin nimi/Artisti [Julkaisuvuosi] Albumin nimi - Kappaleen nro - Kappaleen nimi.tiedostopääte Tuolloin kokoelma järjestyy varastointilevyllä artistijärjestykseen ja artistin julkaisut julkaisuvuosien mukaan. Lisäksi tiedostonimestä näkee suoraan kenen ja miltä levyltä kappale on. Toisto: Serverillä olevaa FLAC-musiikkia toistetaan pääasiallisesti MPD:n (Music Player Daemon) kautta. Kyseessä on palvelu, jota käytännössä käytetään erillisen frontendin kautta. Linuxille ja Windowsille on mm. GMPC (Gnome Music Player Client), iPadille MPaD ja iPhonelle MPoD. Jälkimmäisillä käyttökokemus muistuttaa Sonosta. Clientteja on myös monia muita monille eri alustoille. Nuo ovat vain omia valintojani. Fyysisesti signaali kuljetetaan vahvistimelle joko optista kaapelia tai RCA-kaapeleita pitkin. MPD tukee myös Spotify Premiumia Mopidyn avulla. En ole vielä itse ehtinyt testaamaan, joten toimivuudesta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Olen muutenkin vasta tuore Spotify Premium -kuuntelija, enkä tiedä vielä miten pitkälti kuunteluni tulee jatkossa tapahtumaan Spotifyn kautta. Sinänsä uskon Spotifyn HQ-laadun riittävän omiin tarpeisiini, mutta levyjen omistamisen ajatuksesta on kuitenkin vaikea luopua. Joka tapauksessa todennäköisesti tulen jatkossakin ostamaan niitä julkaisuja, joista erityisesti pidän. Vaikka siis CD-levyjen käyttämistä pidänkin vanhanaikaisena ja vaivalloisena ja sen takia tähän siirtourakkaan haluankin ryhtyä. Jotain siinä fyysisen tuotteen omistamisessa silti on. :hitme:
Tämä on murheistasi vähäisin, koska jos ja kun sinulle tulee kaikki jo FLAC:ksi, niin siitä on helpohko tehdä näitä häviöllisiä versioita yllin kyllin. Toisin sanoen tekisin itse ensin FLACit ja sitten näitä häviöllisiä voi tehdä sitten niistä... Miksi tiedostonnimestä pitäisi nähdä kaikki nämä tiedot? Itse ainakin näkisin, että näin syntyy helpohkosti sellaisia tiedostonnimiä, että niiden pituus on jotain aivan älytöntä ja siitä tulee omat murheensa. Jos vaikka tätä filenamea scrollataan jossain näytöllä, niin voi mennä tovi että selviää kappaleen nimi tms. Myös jossain tiedostojärjestelmissä on rajoituksia tämän suhteen. Nämä tiedot löytyvät kyllä filen ID:stä, josta niitä voi kyllä siirtää tiedostonnimeen ja toisinpäin halutessaan myöhemminkin, jos ID:n tekee kunnolla.
Hyviä pointteja! Tähän pitäisi saada joku mahdollisimman automaattinen ratkaisu aikaiseksi. Muistaakseni Foobar2000:ssa asia hoituu (teoriassa) helposti. En muista törmänneeni muihin soittosoftiin, joissa hoituisi näppärästi. Toisaalta varsinkin jos tykästyn Spotifyhin, niin riittänee, että ne x kpl lempilevyjä on muistissa ja loput soittelee fiiliksen mukaan Spotifystä (josta saa myös offline-moodissa musaa kapulaan). Eihän se kamala vaiva ole jollain softalla konvertoida ns. enemmän käsipelilläkään, mutta olen tässä suhteessa niin laiska, että tiedän että voi alkaa nyppimään pidemmän päälle. Yksi vaihtoehto voisi olla tietenkin jo rippausvaiheessa tehdä omista lempilevyistä myös MP3-versiot ja muista vain FLACit. Koska mä tykkään nähdä kaiken heti. Windows-puolella on joskus tullut törmättyä (ei tässä yhteydessä mutta muuten) liian pitkien nimien ongelmaan. Linux-puolella en koskaan enkä usko, että siellä ongelmaa tuleekaan. Moni toistojärjestelmä myös scrollaa tageja fiksusti eli esim. vain biisinnimeä tai artistia jne. Pääasiallinen pointti tossa mun pitkien nimien systeemissä on se, että jos tiedosto siirretään johonkin muuhun hakemistoon niin heti tietää kenen biisistä on kyse, jos biisin nimi on jotain geneeristä tyyliin "Love you forever".