Piruuttani kysyisin miten palstalla mielipiteet jakautuvat plasman ja LCD:n välillä; kumpi parempi? Äänestäkää omaa suosikkia - joko perusteluin, tai ilman. Niitä perusteluita on varmasti täällä jo kuultu, joten ilmankin riittää.
Plasma elokuvakäytössä ja LCD ns. yleiskäytössä - toivottavasti molemmat näyttötekniikat kuitenkin kuolevat pian ja saadaan joku todella yleiskäyttöinen tekniikka jolla ei ole merkittäviä heikkouksia (OLED tms.). Plasmalla taitaa kuitenkin edelleen saama samalla rahalla isomman ja varsinkin paremman kuvan kuin LCD:llä, tämän asian kääntäminen päälaelleen vaatisi halpoja ja hyviä local dimming LCD-televisioita - suuria, kohtuuhintaisia ja kohtuullisen paskoja LCD-ruutujahan saa toki jo... Eteenpäin on tänäkin vuonna menty, mutta todella harmillisen hitaasti. Pioneerin kuolema plasmapuolella ja LCD-valmistajien keskittyminen televisioiden ohuuteen on tehnyt kuvanlaadun paranemiselle hallaa. Selkeää voittajaa ei ole.
Täytyy kuitenkin noihin perusteluihin vähän ottaa kiinni. Itse noviisina ymmärsin, että LCD olisi parempi/tarkempi nimenomaan käytettäessä laadukasta kuvanlähdettä (esim. bluray), kun taas plasma olisi parempi ns. yleiskäytössä. Eli mihin tarkemmin perustuu nämä lausunnot? En yritä haastaa sinua, vaan ymmärtää asiaa (töllön hankinta käsillä). Itse olisin antanut ääneni plasmalle ihan siitä syystä, että kaupoissa ja tutuilla katsellessa olen havainnut perus-töllönkatselussa plasman kuvan miellyttävän omaa silmääni enemmän. Rakeisuutta ei näy läheltäkään ja kuva näyttää mukavan "pehmeältä", mikä on miellyttänyt itseäni. HD-tai bluray-kuvaa en ole päässyt katsomaan lainkaan ja lukemani perusteella juuri näissä olisivatkin LCD:n vahvuudet. Plasma kuitenkin tähän astisen perusteella oma valintani. Alunperin oli ajatus katsoa vain silkalla äänestyksellä miten porukan mielipiteet jakautuvat, mutta meneehän se väkisinkin "vääntämiseksi"...
LCD:n valovuodot ja pilvet eivät katoa laadukkaalla kuvalähteellä. Myöskään harmaa musta ei johdu huonosta kuvalähteestä. Plasmoissa on sitten sirinät, välkkymiset, kuvan kiinni palaminen jne jne. Kuvanlaadultaan 1,5 keuron plasmalle pärjäävän LCD:n saa 3 keurolla - siis noin suunnilleen. Perus edge-LED telkut ovat kamalinta, mitä tv-valmistajat ovat kauppoihin saaneet pitkään aikaan. Aikansa foorumeita lueskeltuaan oppii korkeintaan sen, että kaikki myynnissä olevat tv:t ovat susia. Silti vaihdoin taannoin plasmaan ja takaisin LCD:een en ole menossa.
Siirryin kuvaputkitelkkarista lcd-telkkariin pari viikkoa sitten. Enkä ole vielä katunut. Siirtymä sujui paljon paremmin kuin odotin. Kavereiden ja sukulaisten luona vieraillessani olen monesti hämmästellyt huonoa kuvaa, jossa tavallinen sd-lähetys näyttää pahasti mössöltä. Siksipä sinnittelin 32"-kuvaputken kanssa, koska siinä oli mielestäni parempi televisiokuva kuin missään näkemässäni litteässä tv:ssä. Vaimon veljellä on ollut jo vuosia 50" plasma. Siinä on hyvä kuva, mutta katseluetäisyyskin on melko iso. Kuva on kuitenkin ollut miellyttävä katsoa. Sähkönkulutus toki on hirvittänyt. Tuossakin lapsiperheessä tv aina auki... Päädyin hankkimaan itselleni edullisen ccfl-taustavalaistun Sonyn 40" mallin. Ruutu on matta ja tavallinen sd-tv kuva on odotettua parempi. Katseluetäisyydeltä, 2,5 metrin päästä ei näe kuvassa mitään vikaa. Mustan tasosta on täällä jauhettu moneen kertaan. Voin olla puusilmä, mutta mustan tasoakaan en voi millään moittia. Ja teräväpiirtokuva on ihan huippu. XBOX360:n kuva parani vanhaan verraten huikeasti. Näihin vähäisiin omiin kokemuksiin perustuen näyttää siltä, että kuvan laatu on lcd-televisioissa parantunut oleellisesti viimeisten vuosien aikana.
Kaikissa maailman LCD-televisioissa ei ole pilveilyä (Clouding), sitä nyt oletan sinun tarkoittaneen. Eli epätasaista taustavaloa (pilvenmuotoisia valoläiskiä, valoviuhkat nurkissa tms.). Valitettavan monissa LCD:issä toki on, mikä ei useimpia valoisassa olohuoneessa katsojia juurikaan tunnu kiinnostavan. Henk.koht. kyllä pidän potentiaalista pilveilyä LCD-tekniikan pääongelmana, koska haluan katsoa leffat mahdollisimman hämärässä. Omassa LCD:ssäni ei onneksi ole pilveilyä, valoviuhkoja tms. kauheaa, osin kiitos Local Dimming:n (joka sekään ei ole 100 %:n varma tae pilveilemättömyydestä). Osakiitos kuulunee myös onnistuneelle laaduntarkkailulle ja kait hyvälle tuurillekin. Sillä myös Sony X4500:sta olen kuullut rutistavan valovuodoista. Itse ostin hajonneen CRT:n jälkeen plasman (Panasonic PX70) ja sitten myöhemmin malli-iältään reilun vuoden verran tuoreemman LCD:n (em. Sony). Jolloin mustan taso hämärässä katseltaessa parani olennaisesti ja muutenkin kuvan laatu on pääosin selvästi parempi, tarkempi ja kohinattomampi. Pointtini: kaikki ei ole aina niin mustavalkoista ja ehdotonta, kuin em. teksteistä voisi päätellä. Tärkeämpää onkin perehtyä tiettyyn tv-malliin, eikä vain siihen, että onko se plasma vaiko ei. Toki tietyt asiat edelleen yleisesti ottaen pätevät, ainakin jossain määrin. Eli plasmat kyllä edelleenkin syövät enemmän sähköä ja niissä näkyy liian läheltä katsottaessa kuvan plasmakohina, usein äänekäs pörinäkin on riesana suurta virtaa vaativissa tilanteissa (vaan kylläpä LCD-televisiotkin joskus sirisevät, vinkuvat, surisevat tms.). Mustan tason suhteen tilanne on tasoittunut siinä määrin, että osa upouusistakin plasmoista on nykyään huonompia kuin hyvät LCD-mallit. Tai sitten plasma on kyllä uutena parempi, mutta käytön myötä mustan taso huononeekin merkittävästi (jopa jo satojen käyttötuntien kuluessa). Plasmoissa ei ole taustavaloa, eikä siten myöskään ongelmia sen tasaisuuden suhteen. Itse en nyt uskaltaisi ostaa LCD-televisiota ilman Gigantin tyylistä täyttä palautusoikeutta, juurikin pilveilypelon vuoksi. Plasmojen kuva ei koskaan ole yhtä terävä läheltä katsottaessa, kuin LCD:issä. Mitattu liiketoisto on usein - ei siis aina - parempi kuin LCD:issä, mutta käytännössä osa pitää plasmaa epämiellyttävämpänä esim. fosforiviiveiden vuoksi (se ilmiö tosin haitanneee vain pientä osaa katsojista). Itsekin olen pistänyt merkille plasmojen vilkkumisen etenkin kirkkaan valkoisella kuvalla, mutta sitäkään kaikki eivät huomaa. Jne. jne. jne. Eli ei siis ole sitä yhtä ja parasta tekniikkaa. On vain tv-malleja, jotka ovat jollekin käyttäjälle se paras kompromissi, tai ainakin se vähiten huonoin vaihtoehto. Ehkä OLED aikanaan muuttaa tämän, ehkä ei. Ainakin teoriassa se kyllä olisi mahtava korvaaja, mikäli hinta, kestoikä, sähkönkulutus ja luotettavuus vain ovat asiallisella tasolla (toistaiseksi on vain pikkuruisia ja kalliita erikoismalleja tarjolla).
Pari vuotta sitten oli sama kysymys huulilla ja silloin päädyin PAnan PX80..jotain plasmaan ja hyvin on pelittänyt. Käyttö on lähes pelkkää telkkaria ja joskus Wiitä. Nyt pitäisi kakkostelkka päivittää ja kävin kaupoissa katsomassa. Mielestäni tilanne ei ole muuttunut; plasma on edelleen kuvaltaan omaa (parempaa) luokkaansa. Kuvassa on enemmän sävyja ja syvyyttä. LCD-näytöissä kuva jotenkin latistuu näytön pintaan ja jää korostetun kaksiulotteiseksi. Huono puoli on vaan se, että plasmasta kannattaisi melkein ottaa se 42" tai suurempi, mutta kun se on vähän iso aiotulle paikalle, joten saa nähdä tuleeko toinen LCD vanhan tilalle.
Yleistät nyt liikaa, siihen yritin edelläkin tarttua. Eli on olemassa kuvaltaan parempia LCD-televisioita, kuin tuo omistamasi pansun PX80 tai kesällä -07 ostamani yhtä vuosimallia vanhempi PX70. Em. LCD-töllöni on noita molempia parempi (sh tosin oli epäreilusti moninkertainen, mutta toisaalta ostin sen poistuvana mallina suhteellisen huokealla). Molemmissa em. tekniikoissa on moninaisia puutteita, mutta mallikohtaisiakin eroja on edelleen varsin paljon molempien leirien sisällä. Siksi monet ominaisuudet menevätkin nykyään limittäin, eli osa LCD:istä on esim. mustan tason suhteen nykyään parempia, kuin osa plasmoista jne. Toki jotkut tietyt jutut ovat edelleen tiukasti perustekniikasta johtuvia (plasmakohina, plasmapörinä, LCD-panelin pilveily...). Väritoistoon vaikuttaa monikin asia (esim. mustan taso), sitä ei siis voi vain yhden lyhenteen perusteella päätellä. Toivottavasti OLED yleistyisi pian järjelliseen hintaan ja suuremmissakin kokoluokissa.
Hinta/laatu/koko suhde taitaa vain tällä hetkellä olla ylivoimainen plasmalla. Lg:n 50" plasmaa saa suomestakin alle 800e ja 60" 1500e
Koko/hinta -suhde on edelleen plasmoille usein varsin edullinen. Laatu on jo vaikeampi asia, se kun riippuu omista silmistä (fosforiviive, vilkkuminen, liiketoisto), tottumuksista, katseluetäisyydestä (plasmakohina) ja katselukulmasta (LCD) yms. asioista. Toisaalta yleisesti ottaen verrokkina tulisi käyttää halvimpia eli kuvaltaan kehnoimpia LCD-televisioita, eikä niitä kalliita huippumalleja. Eli niissä vastaavanhintaisissa LCD-televisioissa ei yleensä ole sitä hienointa tekniikkaa ja parhaita paneleita, joihin LCD:n puolustajat usein kuitenkin vetoavat. Tosin kalliiden huippumallien hinnat tosin tippuvat suhteellisen nopeasti, eli allekin vuodessa huippumallin saattaa joskus romahtaa. Omankin 46" LCD:n Suomen suositushinta oli uutena naurettavan korkea (4 590 , tosin myyntihinta melko pian alle neljä tonnia). Mutta ostohetkellä - n. vuosi julkistamisensa jälkeen - suhteellisen huokea, eli halvempi kuin vastaavankokoisissa uusissa laatuplasmoissa (1 668 joulukuussa -09). Eli televisioiden huippumallit ovat siis varsin kehnoja sijoituskohteita. Piakkoin tuon töllöni arvo lienee jo puolittunut ostohintaansakin nähden, mutta vastaavanhintaisen uuden plasmamallin arvo olisi tod.näk. tippunut vieläkin enemmän (virrankulutus tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, LED-tekniikka on muotia jne.). Seuraava töllöni voi kyllä aivan olla LCD tai plasmakin, eli en kuulu kumpaankaan "leiriin". Toivottavasti kuitenkin on OLED, sillä LCD ja plasma ovat molemmat monessakin suhteessa ongelmallisia tekniikoita. Moinen tosin edellyttää sitä, että OLED murtautuu massamarkkinoille suhteellisen pian ja että pystyn sinnittelemään töllöni kanssa vielä parisen vuotta (ja että se kestää sen ajan). Seuraava töllöni ei ainakaan pienempi tule olemaan kuin nykyinen 46". Toisaalta, en viitsisi useita tuhansia televisiosta maksaa, mikäli sen kuva ei ole lähes täydellinen (missään nykytöllössä ei ole) ja takuu useita vuosia (5v joskus onnistuu, kuluttajansuoja pitänee likimain paria vuotta joka tapauksessa käytännön miniminä). Joku 1 500 vaikkapa 55" töllöstä sen sijaan ei enää tuntuisi hirmuisen pahalta, vaikka kolmenkin vuoden välein päivittäisi. No, eipä se tosin taloudellisessa mielessä (kuluttajan näkövinkkelistä) tai ekologisestikaan mielekästä olisi. Vaan harvemminpa hifi- ja kotiteatterihankinnat sellaista tarkastelua kestävät...
Tuo arvioni perustuu täysin subjektiiviseen kokemukseen parin kaupan valikoimista. Jotenkin sitä vain vilkuilee hintalappuja, joissa tässä tapauksessa ei saa olla kuin kolme numeroa ennen pilkkua, ja sitten sitä löytääkin itsensä plasman edestä kun rivistön paras kuva houkuttaa. En ole tässä asiassa tekniikkafriikki, enkä tietoisesti hae erityisiä vikoja tai hyviä puoliakaan, vaan luon mielikuvani kokonaisuuden pohjalta. Varmasti kaikissa on säädöt pielessä ja lcd kärsii siitä ehkä enemmän, mutta silti nuo kaksi aikaisemmin mainitsemaa asiaa ovat ne, jotka aina vaan nousevat voimakkaimmin mieleen tässä vertailussani. Joten olen oikeassa , mutta niin ovat hekin jotka ovat eri mieltä samoista lähtökohdista. Tekniikkojen välisiin paremmuusvertailuihin en osaa ottaa kantaa. ---
Vanhemmille kun katsoin televisiota alkoi hiukan nuo plasmat houkuttamaan. Ainakin Mikrobiitissä näemmä yleistettiin taas että plasmat eivät sovi pc:n kuvanlähteeksi, mutta jos plasma on 1080p ruudulla, niin eikai siinä silloin tule ongelmaa resoluution kanssa? Vai tarkoitettiinko siinä lähinnä tuota plasman vähemmän terävää kuvaa... 700-800 euroa ei olisi kyllä paha esimerkiksi tuosta LG:n 50" 1080p plasmasta, tosin jos hiukan on valmis tinkimään koosta niin Gigantista näyttäisi saavan 46" Samsungin LCD:n 799 euroon.