Sitä en toki epäile, mutta Waters oli kuitenkin bändin sielu, henkinen ja taiteellinen johtaja. Jotain puuttuu, kun hän ei ole mukana.
Nojaa. Eipä tuosta juuri puutu mitään. Guy Pratt on Watersia parempi basisti. Tietysti Rogerin lauluääntä voi kaivata, jos siitä tykkää.
No joo, varmaan joku olisi Beatlesissakin (jonkun mielestä) voinut soittaa paremmin kuin John Lennon, jos bändi olisi kasattu uudelleen hänen murhansa jälkeen, mutta ........
Kyse nyt vaan oli tästä yhdestä konsertista. Sikälihän Waters on erittäin läsnä, koska siinä soitetaan hänen kappaleitaan.
Vähän ollaan tynnyrissä oltu viimeiset 20 vuotta, eh? Mutta kuten mainittu, Live toimii Watersin poissaolosta huolimatta helvetin hyvin, vaikka alkupään Division Bell kappaleet ovatkin suurimmaksi osaksi kovin keskinkertaista kamaa. Toivottavasti joku The Wall taltioinneista saapuu jossain vaiheessa DVD:lle.
Bändin "sielu" poistui (poistettiin ) rivistä jo vuonna 1968. Gilmour oli muuten kutsunut Roger Watersin esittämään TDSOTM:a Earls Courtin konsertteihin, mutta Waters vastasi kutsuun kohteliaasti kieltäytyen tyyliin: "vedä käteen"! Ja tämä tarina on tosi.
Sydin elämästä ja ikävästä sekoamisesta: http://www.sydbarrett.net/subpages/articles/wish_you_were_here_mojo.htm
Syd Barrett oli bändin aivot ja sielu. Barretin "lähdön" jälkeen Pink Floyd haki itseään musiikillisesti pitkään. Vasta Meddlellä 1971 alkoi uusi suunta löytyä... pitkälti Watersin otettua ohjat käsiinsä. Gilmourin johtama Pink Floyd oli vain rahaa takova jukeboksi superefektein höystettynä. Momentary Lapse ja Division Mell ovat keskinkertaista aor-musiikkia. Progea aikuiseen makuun Vaikka onhan kummallakin albumilla hetkensä (mm. High Hopes, Sorrow). Pink Floyd olikin vuoden 1994 Division Bell-kiertueella yllättävän kovassa vedossa. Vaikkei Gilmour juokse ympäri lavaa kitaransa kanssa, homma toimi musiikillisesti. Ullevilla bändi kunnioitti Barrettia aloittamalla konsertin Astronomy Dominella. Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: kyllä P.U.L.S.E. toimii loistavasti ilman Watersia. Keskiverto konsertissa kävijä ei tunnista Floydin ukkoja siviilissä, tai tiedä heidän nimiään.
Pulsella DSotM on kieltämättä enemmän edukseen, kuin Division Bell, mutta joka tapauksessa, keskinkertaisuutta ei mielestäni tuosta paketista löydy. Kirjoitin jo pitkän pätkän "Waters vs. Gilmour" väännöstä, mutta pyyhin sen sittenkin pois. Suotta tuosta tehdään mitään vastakkainasettelua. Taiteessa pitäisi puhtaasti pyrkiä ymmärtämään mielummin kuin kilpailuttamaan... Eri lajinsa on kullakin taiteilijalla. Pink Floydin historia on pullollaan erinomaista musiikkia ja erilaista musiikkia. Esim tämän "uuden PF:n" ilmaisuvoima on hieman toisaalla, kuin esim Watersin, taikka Barrettin aikaisissa tekeleissä, soh vat? Tällaiset kommentit ovat kärjistämistä, ja siitä syystä absoluuttisesti ottaen epätosia.
Sitä vartenhan näitä keskustelupalstoja on, että jokainen voi mielipiteitään esitellä. Sieltä voi sitten poimia hyödyllistä tietoa ja vinkkejä. Voi olla samaa mieltä tai erimieltä. On tuolle Watersin johtajuudelle kyllä paljon faktojakin. Mm. sävellystyön muodossa. Lähes kaikille bändeille kehittyy ajan myötä johtohahmo, jos sitä ei ole jo alunperin.
Niinpä. Nuoremmat, jotka eivät muista Watersin aikakautta, tuntuvat nielevän Gilmourin johtajuuden paremmin kuin ne, jotka muistavat Watersin valtakauden... Itse olen jo sen ikäinen, että muistan kouluajoilta tuon "Another Brick In The Wall pt2 vyörytyksen" radiosta. Barretista minulla ei ollut hajuakaan... Take It Back? Tarkoitus ei ole millään muotoa aliarvioida Pink Floydin tuotantoa, olen hardcore fani, joka on ostanut kaikki levyt vähintään kahteen kertaan (LP, CD) ja esim TDSOTM on SACD:ä, 30 vuotisjuhlapainoksena jne, jne... P.U.L.S.E. on Gilmourin ajan huipentuma.
Myönnettäköön, että sinulla on pointti tuossa. Tosin mielestäni keskinkertaista tavaraa tuokin kevyen tyylikäs suupala on vain Pink Floydiksi. Mainittakoon nyt kuitenkin pikkutekstin turvin, että alkujaan myös mielsin PF:n nimenomaan Watersin bändiksi, mutta sittemmin olen vetäytynyt moisesta johtajuusajattelusta ed. postissani mainituin perustein.:thumbsup:
Hmm, melkein pitää järjestää kilpailu hc-maisimmasta fanista! Mites Barretin levyt ja muiden soololevyt
No en kyllä usko että Pink Floydista olisi tullut sitä, mitä siitä tuli, jos Syd Barret olisi pysynyt bändissä. Ensimmäinen Floydin levy, The piper at the gates of dawn ei ainakaan itselleni oikein ole pudonnut.
Ei mene ihan putkeen. Julkaisupäivää siirretään taas. Ensin se oli 5.12 sitten 12.12 ja nyt 20.12. (amazon.comin mukaan)