Pienten sekalaisten kysymysten ketju.

Erittäin hyvä vaihtoehto :thumbsup:

 

Onko olemassa jotain RSS-feediä Suomen TV-kanaville? Keskitettyä tai erikseen esim. pääkanavat, Viasat/TV1000, Showtime..

 

http://telkussa.fi/

äh, ei se näytäkkään kuin suosikeista RSS feedinä

 

Eli reggaamisen jälkeen voit hakea omia suosikkikanavia RSS:llä, vai..?

 

Eiku pitäis sittenki näemmä saada kaikki feedinä ja reggaamisen varmaan kaipaa, sen enempää en tuosta tiedä.

http://tokavuh.com/Products/Telkussa/

 

Mutta miksei toi VLC sitten osaa tuottaa minulle ääniä täältä ladatuista pätkistä.

Koneella olevat perus-wmv-fileistä kyllä äänet kuuluvat kuulokkeistani, mutta noista HD-pätkistä ei kuulu mitään.

Muilla softilla (mp classic, SBplayer jne) kuuluu myös äänet.

 

Juottaminen estää melko hyvin katkenneiden johdinsäikeiden irtoamisen ja siten päätymisen sinne minne ne eivät kuulu.
Kuitenkin muistaakseni johdon pään juottaminen pitkältä matkalta ruuviliitokseen laitettaessa ei ole kuitenkaan suositeltavaa koska jos virta liitoksessa on suuri, liitoksen kontaktiresistanssin lämmetessä tinamöhkäleen käyttäytyminen on muistaakseni lämpölaajenemisen (kuten myös lämmön- ja sähkönjohtokyvyn) osalta erilaista kuin kuparisäikeiden ja vaarana on että liitos alkaa lämmetessään huonontua enemmän kuin ilman tinausta jolloin resistanssi kasvaa edelleen. Ruuviliitos on siis johdin ruuvin kohdalta tinattuna epäluotettavampi. Lisäksi jäykempi tinattu liitos voi vääntää liitoksen mekaanisesti väljäksi mikäli johtimia liikutellaan.

 

VLC Playeriä en itse käytä, joten en tiedä miksi se hukkaa äänet, ja miten se korjataan. ZoomPlayerin kansaa kyllä on koettu monituiset karvaiset hetket ja taisteltu ne voiton puolelle hiellä ja tuskalla.

______________________________________


Ruuvi- tai muu jousikuormitteinen liitos on tosiaan parempi ilman tinaa, liitos pysyy elastisena ja "ilmaraot" kuparikarvojen väleissä litistyvät pieneksi, enemmän kuparia koskee kupariin ja johtaa sähköä poikittain. Tarpeeksi kovaa kun litistää, saadaan käytännössä umpikuparinen tilanne.

Vähän sama ilmiö kuin pesusienellä, se litistyy helposti ja ilmaraot poistuvat. Jos pesusieni uitetaan perunamuusivellissä, ja annetaan sen kovettua, syntyy hauras klöntti, joka painetta saatuaan murtuu, lohkeilee ja alkaa varisuttaa pottujauhoa ympärilleen (Felix, suosittelen), ja ilmarakoja silti jää, tai irtonaisena pölisevää pottupulveria huokosissa.

Ylimenovastus siis kasvaa kun juotettua liitosta aletaan murtaa lyttyyn, käy tasan päinvastoin kuin halutaan käyvän.



Minä teen niin, että kuorin piuhojen päästä monta senttiä muovia pois, kierrän kuparin spiraalille kuten täytyy, sitten juotan nopeasti tehokkaalla kolvilla johtimen pään täyteen juotostinaa. Se leviää runsaan sentin matkalle johtimeen, sinnekin minne ei pitäisi.

Jäähtyneestä tinauksesta katson, missä kohtaa alkaa "joustava kuparialue", ristin sen joustavan alueen hyötyalueeksi, joka lopputilantessa puristetaan ruuviliittimeen kiinni, siis elastisena pysyvä alue.

Kiinteäksi jämähtänyt päätyalue leikataan 5...10 mm pitkäksi (0...5 mm ei kestä, se halkeaa helposti). Tai ainakin 2...3 kertaa kaapelin halkaisijan verran täytyy kovettunutta pituutta jättää jäljelle. Saadaan siisti pääty.

Miniporalla tai kulmahiomakoneella katkaisu tapahtuu, jos kaapeli on oikein paksua (sentti tai enemmän). Terävällä LEIKKAAVALLA saksimaisella pihdillä, jos kaapeli on alle sentin paksu. Juu, saksipihtejä saa jopa 3 cm paksun kaapelin katkaisuun, mutta sentin paksu vielä menee siististi katki ilman hikoilua. Tyssäävät pihdit ovat kiellettyjä tässä operatiossa.

Päätyä voi vielä miniporalla ja hiomarullalla pyöristellä, ettei ole liian teräviä särmiä. Myötäkarvaan; työstöterä ei saa edetä kaapelia kohti vaan kaapelista kohti päätyä.

Lopuksi kova pääty kastellaan epoksiin tai kuumaliimaan tai asennetaan päähän liimallinen kutisteletkunpätkä. Koska lopputilanteessa ruuviliittimen läpi työntyy 5...10 mm ylimääräistä metallia, ja se pitää saattaa sähköä johtamattomaan muotoon.

Tällainen kaapelinpää säilyy siistinä ainakin 10 vuotta, ja se päässä oleva eristeaine voi olla punaista tai mustaa, indikoiden samalla polariteettia. Oikein siistiä, kestävää, hyödyllistä ja niin edelleen.

Joustava alue siis pysyy joustavana ikuisesti (kunnes hapettunut ja rusentunut kaapeli lopulta kuitenkin uusitaan), ja päädyn karvat eivät irtoile.

Kannattaa ennen tinaamista muotoilla kupari sellaiseen perusmuotoon, johon se tulee asettumaan loppukäytön aikana. Eli pyöreäreikäiseen liittimeen pantava kaapeli juotetaan pyöreäprofiiliseksi, litteään "prikkojen alle" jäävään litistykseen menevä kaapeli juotetaan litteämuotoiseksi.

 

Helpompi ja rumempi kikka tulee tässä, toimii, mutta näyttää pirun hassulta:

Viilletään kaapelin suojamuovi poikki (varotaan osumasta kuparisäikeisiin) 15 cm kaapelin päästä. Vedetään päähän jäänyttä muovikuorta ulospäin. Niin, että kuparia paljastuu näkyville 10...15 mm leveä alue. Se alue menee ruuviliitimeen.

Samalla kaapelin päähän saatin 10...15 mm verran pelkkää muovia, eli sieltä ei oikosulkuja synny, vakka piuhan pää osuisi minne hyvänsä.

Näyttää hassulta, kun piuha tavallaan matkaa ruuviliittimen läpi ja jää retkottamaan jonnekin. Asennusvirheeltä tämä näyttää, mutta toimii.



Joku älykkö nyt ajattelee siistiä eli modata menetelmää hellasärövapaammaksi, ja viiltää sen viillon 5 cm päähän. Hän sitten savun hälvettyä oppii, että mutkille taipuileva kaapeli löystyi itsekseen ja se lyhyt 5 cm pitkä suojamuovi lipesi irti kaapelin päästä, koska kitka-alue oli vain 3 cm luokkaa, ja se ei riitä pitämään muovia kiinni kuparissa. Mutta 13 cm matka jo riittää.

 

No mitenkäs se viimeinen Harry Potter-kirja sitten loppuu? Saa laittaa spoiler-tägeihin.

 

Uskalla itse katsoa, mutta plazaltakin löytyi siihen viittaavaa aineistoa. Jos ei tuo spoileri spoilaa tarpeeksi, niin spoilatkaa joku toinen tuo loppu.

 

Sen verran tiedän lopusta, että Harry

Spoiler

ei kuole.

 

Loppuratkaisu:

Spoiler

Kalkaros kuolee, mutta viime hetkillä ehtii antaa harrylle muistot joista saadaan selville että kalkaros ja lily olivat parhaita ystäviä, kalkaroksella ja dumbledorella oli sopimus dumbledoren tappamisesta ja että harry oli itse seitsemäs hirnyrkki/horcrux(eikä voldemort tiennyt tätä). Voldemort "tappaa" Harryn, mutta tuhoaakin vain oman sielunpalasensa Harrysta. Kun Voldemort saa selville että Harry on vielä elossa, lähettää tämä toisen tappokirouksen Harrya kohti Dumbledoren vanhalla sauvalla(joka oli yksi Deathly Hallowseista, ilmeisesti joku maailman mahtavin taikasauva). Sauva ei kuitenkaan palvele kunnolla kuin sen todellista herraa, joka on Harry, ja Voldemortin tappokirous peilautuukin takaisin kun Harry lähettää jonkun estotaian ja Voldemort kukistuu.

Lopussa on 19 vuoden päähän sijoittuva epilogi jossa selviää että Harry ja Ginny ovat menneet naimisiin ja heillä on kolme lasta: James, Lily ja Albus Severus. Myös Ron ja Hermione ovat naimisissa ja heillä on kaksi lasta, Rose ja Hugo. Nevillestä on tullut Tylypahkan yrttitiedon opettaja. Dracollakin on poika jonka nimi on Scorpius.

Kuolemat ja kaikki muukin tarpeellinen löytyy wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Harry_Potter_and_the_Deathly_Hallows

 

Muistaako kukaan otsikon nimistä radio-ohjelmaa, joka tuli Radiomafiassa joskus 90-luvun alussa? Ohjelmaan sai soittaa, ja suorassa lähetyksessä asiantuntija vastasi hifiin liittyviin kysymyksiin. Stereotohtori taisi tulla viikottain ja kesti tunnin. Itse muistan kuunnelleeni ohjelmaa tuolloin varhaisteininä suurella mielenkiinnolla. Jutut mystisistä sohvapöydän kokoisista subwoofereista ja akustiikasta olivat todella kiehtovia. Ihmetellen kuuntelin mm. erään soittajan suunnitelmia asentaa kannettava cd-soitin autoon, tuohon aikaan cd-soittimet ylipäätään olivat vielä harvinaisia.

Olisi hauska tietää kuka oli tuo ohjelman asiantuntija, kenties joku edesmenneen Hifi-lehden tai nykyisen Hifimaailman toimittajista? Ehkäpä tuo sama "stereotohtori" kirjoittelee nykyään Plazallekin?

 

Voimakas mielikuva, että oli edesmenneen Gösta Sundqvistin tuotoksia. Voin olla väärässäkin.

 

Taidat tarkoittaa Göstan mainiota Stereogramofoni nimistä ohjelmaa, joka pyöri aikoinaan Mafialla:

Tuosta Stereotohtorista ei ole hajuakaan.

 

Ehkä hiukan myöhään tulee vastattua tähän, mutta näillä lomasäillä on taas aikaa hiukan laskeskella

Karkean approksimaation voi usein tällaisessa optimointitehtävässä tehdä energiataseen kautta:

Maitotölkki painaa noin 20 g. Jos olettaa, että tölkin energiatiheys on sama kuin puun, niin tölkkiä polttamalla vapautetaan 300 kJ energiaa.

Tällä energiamäärällä pystyy m.m.

- Lämmittämään litran vettä n. 70 astetta.
- Pumppaamaan 1000 litraa vettä 30 m syvästä porakaivosta.
- Ajamaan autolla noin 100 metriä.

(En ole tässä laskenut häviöitä mukaan, eli ihan noihin lukuihin ei käytännössä päästä, mutta suurusluokan pystyy noista näkemään.)

Lisäksi: Litra vettä maksaa Helsingissä 0.2 senttiä (vesi+jätevesimaksu), eli kylmällä vesijohtovedellä puhdistminen ei myöskään käy kailliiksi.

Eli näitä lukuja tarkastamalla voi päätellä että kyllä kannattaa, kunhan ei käytä kuumaa vettä (enemmän kuin tilkan) puhdistamiseen, eikä lähde erikseen autolla viemään pieniä pahvimääriä vastaanottopisteeseen.

(Vielä) nykyään maitotölkit taitavat joutua kierrätykseen, eikä energiatuotantoon. En osaa sanoa onko siinä järkeä vai ei. Kaatopikalla niistä muodostuu kuitenkin täysin hyödytöntä ja ongelmallista jätettä, jota mielestäni kannattaa kaikin tavoin välttää.

 

Jos esim. kehitysvammaisten pitäisi olla tasa-arvoisia muiden ihmisten kanssa, miksi heille ei saisi nauraa kuten enemmistölle? Sehän muuten korostaa vähemmistön erilaisuutta.

 

No eikös tässä ole pointtina juurikin tuo kuten enemmistöille. Eli ei siis ole hyväksyttävää nauraa vammaan liittyen, vaan samoille asioille joille nauraisi "enemmistönkin" kohdalla.

 

Tuosta muutama viesti eteenpäin on joitain ajatuksia joita voi aluksi lukea.

Edit: Vammaiset eivät tietenkään ole tasa-arvoisia muiden kanssa, muun väittäminen on hurskastelua. Sivistyneissä yhteiskunnissa vamman aiheuttamaa haittaa kuitenkin pyritään kompensoimaan ja auttamaan vammaista mahdollisimman normaaliin elämään.
Vammaiset ovat erilaisia, se ei riipu siitä, nauretaanko heille vai ei. Erilaisuudella taas ei pitäisi olla mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Minä haluan paljon erilaisuutta, toisia erilaisuus ahdistaa.
Vastaus varsinaiseen kysymykseen on se, että vammaisille nauraminen ei ole yhteiskunnassa sallittua, varsinkaan kehitysvammaisille. Ympäristö paheksuu kehitysvammaisille nauramista joten naurajan oma etu pakottaa olemaan nauramatta. Jos naurajan viiteryhmä sallii tai suosii vammaisen pilkkaamista ja hänelle nauramista, silloin tietenkin niin tehdään. Poikkeuksia on toki olemassa.