Pieniä asioita, jotka pitäisi kieltää

Mene hiihtoputkeen hiihtämään

 

Tuo on kyllä ihan oikeasti hyvä ehdotus. Käsittääkseni jonnekin Helsinkin avattiin upea halli, jossa voi mm. hiihtää. Kulkeminen ilman omaa autoa on vaan vähän hankalaa, eikä ajatus vuorobussissa suksien kanssa kulkemisesta oikein houkuta (luultavasti vielä pari vaihtoa). Jos oma auto olisi, taatusti kävisin ainakin testaamassa.

 

Ylläs-halli, ei ole kyllä tullut käytyä.

 

Näitä on kolmea tyyppiä:
1. - menevät ohi heti kun tilaisuus tulee, suht ok porukkaa, jotkut jättävät jopa jonkinmoisen turvavälin jos eivät heti ohi pääse. Ja merkistä nämä ampaisevat saman tien.

2. - nysväävät perässä kilometrikaupalla mutta eivät ole ohittamassa. Kun näytät vilkulla merkkiä, että olet tulevassa ohituksessa mukana, niin pelästyvät/hätääntyvät tai mitä lie, painavat kotvasen mietittyään jarrua ja ehkä samalla vispaavat rattia kun tekevät päätöstä siitä mennäkö ohi vai mitä hittoa pitäisi tehdä. Useimmiten ymmärtävät tämän jälkeen jättää ainakin jonkinmoisen välin. Jotkut tosin lähtevät ohittamaan kun se sopiva ohitusrako jo tärvääntyi tuohon miettimiseen ym. touhuun. Tässä onkin sitten vaaran paikka. Monella näistä usein tämän jälkeen jotakin napsahtaa, menevät ääliömäisessä paikassa ohi, alkavat revittää ja ohitella järjettömästi edessä oleviakin. Siihen saakka olivat kuitenkin ajelleet hyvinkin pitkään iisisti.

3. - se pahin porukka johon ei tehoa minkäänlainen merkin näyttäminen tai edes vauhdin turvallinen hidastaminen. Ainoa mahdollisuus on väistää linja-autopysäkille tmv. sopivassa paikassa. Tällä jengillä sitten päät usein pyörivät, kenties miettivät että "mitäs v*ttua tässä oikein tapahtui", hidastavat vauhtia jopa rajoituksen alle kotvaseksi kunnes osalla kakkosporukan tapaan jotakin napsahtaa ja aloittavat kaahauksen. Liekö siellä koettu, että meni tuo väistö kettuilun puolelle.

Itse ajattelen, että nämä perässäroikkujat ovat autoilullisesti osaamattomia, kun ei tämmöistä peruasiaa turvallisuudesta hallita. Tietämättömyydestä ei voi olla kyse, ajattelemattomuudesta todennäköisesti eniten mutta valitettavasti suoranaisesta tyhmyydestäkin ehkä myös. Tai joissakin tapauksissa ehkä näistä kaikista.

Aikoinaan muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa oli kyselty autoilijoilta, mikä liikenteessä eniten kyrsii. Suuri osa (hämärä muistikuva jostakin 60%) autoilijoista oli sitä mieltä, että liian lyhyet turvavälit ovat suurin ongelma. Tuota on kyllä vaikea uskoa, kun seuraa, millaisia välejä liikenteessä pidetään. Tai sitten minä osun autoilemaan aina sen 40% kanssa joka ei välitä asiasta hittojakaan . Tai sitten on kyse siitä, että se omassa perässä roikkuja kyllä kyrsii mutta oma etäisyys edelläajavaan ei olekaan enää mikään ongelma. Ehkä riittävän etäisyyden arviointi tuottaa hankaluuksia.

Nyt kun rapakelit tulivat, niin entistä enempi ihmetyttää tuo perässä roikkuminen. Lasinpesunestettä kuluu, lasinpyyhkijät kuluu, tuulilasi kuluu, auto paskaantuu konehuonetta myöten, stressitasot on koholla kun tarttee pelätä että junttaa etummaisen hidastaessa tämän perään, bensaa kuluu uudelleen kiihdyteltäessä jne. Riittävän välin kun pitää niin esim. noita edellä mainittuja pesutoimia ei juuri tartte tehdä kuin vastaantulevien roiskeitten vuoksi (juu, kehäkolmosella aamuruuhkassa ei toimi, pääsääntöisesti muualla kyllä). Ja jos edelläajava/jono hidastaa, niin riittävän välin ansiosta ei useimmiten tarvitse kuin nostaa jalka kaasulta niin homma ehtii jo edessä helpottaa.

Joskus mietin, että miettiikö kukaan kanssa-autoilijoista, miksi jätän edelliseen niin reilun välin. Joku taitaa joskus miettiä kun perässäni hetken aikaa hinkattuaan jättää itse reilun välin. Tapahtuu vain valitettavan harvoin.

 

Turvavälin suhteen tuo universaali sääntö tuntuu olevan, että jos edessä olevan edestä löytyy tilaa oman auton pituus + 10%, niin silloin ohittaminen on käytännössä pakollista. Koska minkä muun takia kukaan jättäisi edessä ajavaan yli 5m väliä, ellei sitten nimenomaan ilmaistaakseen takanaan ajaville että hänet saa ja pitää ohittaa... :OI

Nojuu, näistä liikennehommista vois taas purnata vaikka maailman tappiin.

 

Jos ne perässä tulevat luulevat, että se reilun turvavälin jättävä on se "tulppa" josta ne muut ovat jo ohi päässeet ?

 

Lumi vain haittaa leffojen katselua, kun on hankalasti pimennettävä huone.
Ja kaikki lämpötilat alle +22 ovat liian vähän. Inhimillinen ilma on sellainen, kun ei tarvitse sisältä ulos mennessä lisästä vaatteita, kaikki muu on persiistä.

 

Aha. Onnea valitsemallasi tiellä vaan.

 

Tästähän siinä varmastikin pitkälti on kyse kuten em. tekstissä lopussa asiaa sivusinkin. Ihmiset ovat niin hätäisiä ettei yhtään voi tsekata tilannetta ja mahdollisesti todeta, että välinpitäjä meneekin samaa vauhtia kuin muukin jono. Ja jos tuon vielä hoksaisikin niin lähestulkoon ylitsepääsemätön vaikeus on jättää itse riittävä turvaväli välinpitäjään. Ja jos tämäkin vielä onnistuu, niin se väli kutistuu olemattomaksi viimeistään silloin kun hoksaajan perään tulee joku painostamaan.

 

Ruuhkattomassa maantieliikenteessä voi tietenkin välin pitää ihan mielensä mukaisena, mutta heti jos ajetaan "ruuhkapisteestä" tai liikennevaloista läpi niin ylipitkiä välejä pitävät ovat ihan oikeasti tulpanaiheuttajia, vaikka ajavatkin samalla nopeudella kuin muut.

Tämä perustuu siihen helppoon sääntöön, että tien läpäisykyky (autoja/tunti) on autojen keskinopeus (km/h) jaettuna autojen keskimääräisellä etäisyydellä (km). Eli jos etäisyydet ovat ylipitkiä niin tieosuudesta/valosta pääsee vähemmän autoja läpi aikayksikössä ja taaksejäävä liikenne ruuhkantuu.

Erityisesti minua ärsyttää niitä, jotka ajavat hissukseen hiljaa kohti vihreitä valoja, jättäen hitaassa vauhdissa piiitkän välin, ja sitten kaasuttavat viime hetkellä keltaisista läpi, jättäen 3-4 ylimääräistä autoa odottamaan seuraavaa vihreää.

 

Turvaväleistä tulikin mieleeni reilu vuoden takainen tapaus.
Turku-Helsinki vanhaa tietä.

Ajelin normaalia nopeusrajoitus + 10km/h (mittarin mukaan) vauhtia.
Muuta liikennettä ei juuri ollut. Kunnes taustapeiliin ilmestyi musta citymaasturi.

Turvaväliksi takana tullut kuski päätti jättää noin 2 metriä. Siinä jonkin aikaa ajeltiin, kunnes oma hermo alkoi mennä. Kiihdytin hetkeksi reiluun ylinopeuteen ja turvaväli kasvoi pariin sataan metriin.

Luonnollisesti citymaasturi saavutti hiljalleen kun palasin normaalivauhtiin ja hetken kuluttua turvaväliä oli taas se 2m.

Muutamia minuutteja jaksoin tätä taas. Sitten alon hidastaa vauhtia. Viimein hiukan alle 50 km/h nopeudessa takana tullut päätti ohittaa torvi pohjassa.
Tietysti kostoksi olisi pitänyt seurata kuskia vastaavalla turvavälillä, mutta leppoisana miehenä palasin normaaliin matkantekoon.

Puolustukseksi sanottakoon että citymaasturikuskilla oli koko ajan kännykkä korvalla joka varmasti vaikeutti ohitukseen lähtöä, vaikka muuta liikennettä ei juuri ollutkaan.

 

Epäilemättä tuo matematiikka pitää paikkansa joissakin tilanteissa. Mulla aamuruuhkainen työmatka sisältää 15 km liikennevalotietä (valoja 11 kpl) + 50 km maantietä.

Itse passaan nopeuden liikennevirran mukaan väliä pitäen. Käytännössä joka aamu toistuu tilanne, jossa porukka (tutut autot aamusta toiseen) paahtaa ohitse vain päästäkseen liikennevaloihin seisomaan. Liikenne nytkähtää eteenpäin sopivasti kun saavutan jonon pään. Ja taas pannaan lämä tiskiin, seuraavissa valoissa loistavat taas jarruvalot jne. Em. toistuu käytännössä joka liikennevalovälillä. Itse pääsen valoista useimmiten painamatta jarrua kertaakaan. Tämä toimii ainakin pääväylillä joissa on valoissa vihreä aalto. Kukaan ei jää valoihin sen takia, että pidän väliä. Se rako kuitenkin kuroutuu kiinni valovälillä. Tässä avittaa tietysti myös reitin tuttuus (tuttu se on muillekin, ihmetyttää vaan niiden joka-aamuinen paahtaminen...).

Sama pätee myös useimmiten tuolla mainitulla maantiepätkälläkin. Lamasta huolimatta tiellä on rekkoja sen verran, että ne keräävät jengin tehokkaasti yhteen. Joku revittää ohitse maantienosuuden alkaessa mutta 20 km myöhemmin sama auto peesaa tappituntumalla rekan perässä/jonossa. Tie on vaihteleva ja vastaantulevien vuoksi ohittaminen perustuu pääasiassa idiotismiin.

Sen verran täytyy myöntää, että kun aikoinaan aloitin tuon työmatkan tahkoamisen, tuli harrastettua vastaavaa paahtamista. Parin kolmen kuukauden jälkeen kuitenkin totesin, että tässä ei ole mitään järkeä; saavutettava hyöty on käytännössä mitätön. Sanoisin että suurin hyöty lopettamisesta oli stressihormonien vähenemisen myötä tullut rauhallinen olo .

 

Saman asian kertominen moneen kertaan. Radiouutisista esimerkki:
Kuuluttaja: uutisissa muun muassa N.N mielipide, että 1+1=2.
Uutistenlukija: Hyvää iltaa. N.N on sitä mieltä, että 1+1=2 paikalta raportoi A.A.
A.A: Olen täälla ja juuri saimme kuulla, että N.N on sitä mieltä, että 1+1=2.
N.N: Olen miettinyt ja olen sitä mieltä että 1+1=2

AAARRGH!

 

Vilkkuvien fillarinlyhtyjen myynti pitäisi kieltää.
Vilkkuvia ajovaloja ei tieliikenteessä saa käyttää. Asiasta tietämättömät fillaristit ostavat noita valoja ja luulevat että koska niitä myydään, niitä myös saa käyttää.
Vilkkuvat valot häiritsevät suuresti pimeällä. Joskus en näe mihin suuntaan pyöräilijä oikeasti on menossa. Etenkin jos vilkkuvia pyöräilijöitä on useampia.
Mitä jos kaikki autotkin ajelisivat ympäriinsä vilkkuvin ajovaloin. Mahtaisiko olla mukavaa? Lisäjännitystä saisi jos esim. vasen ja oikea ajovalo vieläpä vilkkuisivat eri tahtiin.

 

RCA-liittimet

 

Ehdottomasti samaa mieltä! Vilkkuvasta valosta on oikeasti todella hankalaa selville, mistä mihin suuntaan ja millä nopeudella kohde on liikkumassa.

Pahimpia ovat ne, jotka asentavat vilkkuvan punaisen valon pyörän eteen. Mitä näiden ihmisten päässä oikein liikkuu? Oma turvallisuus ei vissiin ole päällimmäisenä mielessä... :hitme:

 

Miksi? Minä kieltäisin miniplugit ennemmin ja vaihtaisin digitaaliseen miniliittimeen (onko sellaista?).

 

Otaksuisin syyn olevan siinä että RCA tuppaa kytkeä signaalipiuhan ennen maata jolloin kytkettävä laita saattaa vioittua.

 

KAUPALLISET vilkkuvat valot ovat huonoja. ITSE TEHDYT taas hyviä.

1) Huono kaupallinen vakioledillinen ei valaise mitään, eikä muutkaan liikkujat/seisojat sitä ajoissa ehdi nähdä. Usein meinaan ajaa (=polkea) niiden päälle kun tulevat vastaan. Ja koska vilkuntataajuuskin on vääränlainen (liian pitkäkestoisesti pimeää aikaa valohetkien välissä), ei niitä tuikkuja ehdi nähdä kuin vasta muutaman metrin päästä, jolloin voi olla myöhäistä väistää. Eikä edes tiedä mihin suuntaan väistää, koska edellisestä vilkahduksesta on niin kauan, ettei aivo kykene päättelemään kohteen asemaa. Hyvä puoli näissä on se, ettei tällaisen valon käyttäjä itse huomaa valoaan ollenkaan, eli se häiritsee itseä yhtä paljon kuin viipale meetvurstia teipattuna stongan keskelle.

2) Huono kaupallinen teholedillinen valaisee jo paremmin, se luo maahan pyöreän läiskän, josta pystyy osittain päättelemään ajokin kulkusuunnan, kun sitä maaläiskää vertaa itse valaisimen sijaintiin. Mutta vilkuntataajuus on edelleen vääränlainen, liian hidas. Ja koska valo nyt on kovin kirkas, tällainen lamppu mahdollisesti häikäisee sekä vastaantulijat että itse kuskin. Tai aiheuttaa epilepsiaa. Parempi tämäkin tietysti kuin pimeänä ajaminen, mutta kun tällaisia tyyppejä ajaa vastaan, joudun "katsomaan muualle" etten häikäistyisi. Muualle tuijottaminen lisää kolaririskiä.

3-99999999999) voisin luennoida 300 tuntia putkeen kaupallisten ledilamppujen huonoista puolista, vaan en jaksa. Laadin todisteraportin aiheesta samalla kun saan oman kunnon lamppuni kuvattua, silloin idiootitkin tajuavat mitä eroa on hyvällä ja huonolla lampulla. Kuningaskuluttajassa juuri oli järjettömän surkeat fillarilamput testissä, halogeeni- ja lediversioita. Täysin kelvottomia, ja vielä maksoivat monta kymppiä! Vastaavan eli paljon paremman rakentaa halvemmalla. 18650-akku maksaa muutaman euron, kuten maksaa muutaman sadan lumenin teholedi. Parin euron (ovaali)kollimaattori ledin päälle. Jeesusteippiä tai halpa fillarilamppu tee-itse-lampun rungoksi ja kiinnittämiseen. Yhteensä 10 euroa rahaa palaa niin on synnytetty huomattavasti parempi valohökötys kuin testissä olleet kalliit rähjät. Okei, 18650-laturikin maksaa noin 7 euroa, mutta jos ennestään omistaa litium-akkulaturin, se riittää.



Kunnollinen vilkkuva ledilamppu on sellainen, että siinä on pohjalla keskitehoinen valo jatkuvasti. Ei vakioleditehoinen, eikä teholeditehoinen, vaan jostain puolivälistä. Riittävän kirkas, jotta se luo valokuvion maahan, mutta riittävän himmeä, ettei se häikäise vastaantulijoita. Kenties 50-300 lumenin hujakoilla pyöritään, eli 1...5 wattia ledeihin ajetaan, toki valokuvion laajuudesta riippuen. Tämän pohjavalon voi tuottaa joko vakioledeillä, iso klusteri, tai yhdellä-kahdella teholedillä.

Pohjavalon LISÄKSI on vilkkuva ledivalo. Se tehdään teholedeillä, ja vilkunnan taajuus on nopea, suunnilleen 5 vilkahdusta sekunnissa, ja mieluiten säädettävätaajuinen (3...15 Hz), että voi kokeilemalla hakea parhaan taajuuden. Valopulssien kestoaika on lyhyt. Stroboskooppimainen. Niin lyhyt, ettei silmä ehdi häikäistyä. Mutta että kirkkaan välähdyksen silti huomaa. Kuin salamavalon välähdys, mutta ei tietenkään niin kirkas. Mieluiten säädettävä kirkkaan valon kestoaika näissä pulsseissa, että voi hakea parhaalta vaikuttavan efektin. Lumenimäärä voi olla rajattoman suuri, kunhan ei aiheuteta häikäisyä muille. Teholedien jäähdytys määrää kuinka pahasti ledejä saa ylikellottaa. Teholedistä voi hetkellisesti kiskoa tuplakirkkauden, kunhan ledi saa sitten levätä, eli keskimääräinen tehonkäyttö pidetään kurissa.



Tämä siis vilkkuvista ledilampuista. Varsinaiset oikeasti tietä valaisevat kunnon lähivalot (ei häikäise vastaantulijoita) sekä kaukovalot (häikäisee vastaantulijat) ovat asia erikseen. Kaikki kolme (vilkku-huomiovalo + lähivalo + kaukovalo) voi rakentaa samaan valaisimeen jos haluaa, tai tehdä kolme erillistä lamppua.

Minä olen ainoa, joka suunnittelee ja rakentaa ledi-lähivaloja. Muut ledilamppu-itserakentajat tekevät pelkkiä kaukovaloja, vaikka luulisivat tekevänsä valokeilaltaan suunnattuja lamppuja. Siksi tarkoituksella rakennan opetusvalon itselleni. Eli kun vastaani tulee ledilamppuilija ylikirkkaine häikäisyvaloineen, minä hieman opetan häntä miten kunnon häikäisyvalo toimii. Eli kytken lähivaloni rinnalle oman kaukovaloni hetken ajaksi. Takaan, että mäntti ottaa opiksi sitten kun hänen näkökykynsä palailee muutaman minuutin kuluttua ja hän nousee ylös ojasta tai pursuaa rekan renkaan alta tahnana.

Jos et osaa rakentaa häikäisemättömiä lamppuja, näpit irti teholedeistä. Käytä vähätehoisia vakioledilamppuja, joita saa kaupasta muutamalla eurolla. Ei autoihinkaan saa asentaa itse rakennettuja häikäisyvekottimia.

Yksikään kaupallinen ledikollimaattori tai lediheijastin ei ole tarkoitettu lähivalokäyttöön. Jokainen niistä on "taskulamppuun suunniteltu", eli valokuvio tuottaa kirkkaan keskispotin ympärille reilusti hajavaloa, ja tämä hajavalo edelleen häikäisee pahasti vastaantulijat. Vaikkei hajavalo tietä valaisisi riittävästi, ollakseen hyödyksi itse lampun käyttäjälle. Taskulampussa sitä kirkasta hajavaloa halutaankin, mutta ajoneuvovalaisimessa ei; se vain häikäisee muut eikä valaise tietä.

Hallitusta hajavalosta on erinomainen hyöty liikennemerkkien ja heijastimien näkemiseen, mutta siihen riittää pienikin valovoima. Hajavaloa saa olla, mutta sen pitää olla niin himmeää, ettei se häikäise muita. Tyypillinen ledi tai ledi+kollimaattori tuottaa sopivaa hajavaloa silloin kun ledin teho pidetään maltillisena, watin hujakoilla, enintään muutamassa watissa. Missään tapauksessa ei saa käyttää jotain >700 lumenin erikoislediä eli 11...50 watin monisirulediä, koska sen lähettämä suora hajavalo häikäisee pahasti yksinään, oli kollimaattoria/heijastinta tai ei.

Pahimmat idiootit asentavat kypäräänsä suunnistajan valoja tai tuhansien lumenien kaukovaloja ja häikäisevät kaikki, minne päin katsovat.

Kypärälamput ja muut ei-lähivalot sopivat vain autioille metsäpoluille, eivät sovellu kaupunkiajoon. Aina kun tiellä on vastaantulija, pitää vaihtaa lähivaloille ajoissa. Autokoulussakin asia opetetaan.

.

 

Kyllä, ja on vielä balansoimaton.