Ihan hyvää "peruskauraa". Totta on että kyllähän tämmöisiä on tullut nähtyä. Kuitenkin, kun näyttelijät onnistuivat rooleissaan, tarina kulki kivasti eteenpäin ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita riitti, niin en moiti tuotosta kovasti. Varsinkaan kun en ilmeisestikään ole nähnyt "alkuperäisteoksia".Tyylikeinoina käytetyt hidastukset ja "nykimiset" olisi kyllä ehkä voinut jättää vähemmälle. ***½.
Leffan perusidea tuntui niin idioottimaiselle, etten tältä paljon odottanut, mutta hyvät näyttelijät pelastivat paljon! Tony Scottin tyylistä tykkään kyllä, mutta jotenkin hänkin saisi uudistua, on ehkä kuitenkin tyyli jämähtänyt 90-2000-luvulle, 2010-luvulla pitäisi jo keksiä jotain uutta. Vuokraamon DVD:stä sellainen erikoismaininta, että ääniraidoista löytyi englanninkielinen äänikuvaelma-raita eli kertoja kertoo sokeita varten mitä ruudulla tapahtuu! Pelham on siis sokeille toimintajännärien ystäville hyvä valinta, jos englannin kieli on riittävän hyvissä kantimissa. Olen törmännyt äänikuvailu-ääniraitaan vain Postia Pappi Jaakobille-leffassa, taitaa olla kyse melko harvinaisesta ominaisuudesta.
On koko ajan yleistymässä ja hyvä niin. Omasta kokoelmastakin löytyy jo yli 30 Audio Descriptive raidan omaavaa suomijulkaisua.
Alkuperäinen on niin hyvä ettei tätä kyllä uskalla katsoa ettei pilaa hyvää muistoa Veikkaan ettei tässä ole lainkaan sitä veijarimaisuutta mitä alkuperäisestä löytyy. Liekö edes japsituristi kohtausta?
Alkuperäistä en ole nähnyt, tämä sen sijaan oli suht toimiva pätkä. Mitään ikimuistoista, tai omaperäistä ei ollut tarjolla, mutta mikään ei myöskään ärsyttänyt. Alun hidastukset ja "freeze framet" lukuunottamatta.
Pidän tätä parempana kuin alkuperäistä. Alkuperäinen on enemmänkin kevyt ryöstöleffa kun taas Tony Scottin versio on kovaotteinen toimintaelokuva. Scottin versio ottaa kaikki elementtinsä alkuperäisestä, mutta kehittelee niitä paljon pitemmälle. Etenkin Garberin ja Ryderin välisestä neuvottelusuhteesta saadaan paljon paremmat tehot irti uudessa versiossa.
Tony Scott on kyllä niin kova kikkailemaan kuviensa kanssa, että monta kertaa teki mieli huutaa telkkarille "Give me a break", "Get the fuck outta here" yms. asiaankuuluvaa. Hänen visuaalisesta tyylistään tulee mieleen takavuosien Kummeli-sketsien Juha, joka kikkaili jatkuvasti niin paljon töitä tehdessään, että ennemmin tai myöhemmin sattui aina pahasti leukaan. Naurettavuudessaan tuo tyyli on pieninä annoksina kohtuullisen camp-henkistä meininkiä homoeroottisten lentäpoikien seikkailujen tapaan, mutta jos pitäisi kaksoa kaksi Tony Scott -leffaa putkeen, niin :sick: Kyllähän tämä silti ihan katsottava jännäripätkä oli mukiinmenevien näyttelijäsuorituksien ja hyvin kirjoitetun dialogin ansiosta. Pituuttakaan ei ollut liikaa. Toimintaelokuvaksi sitä en silti kutsuisi, koska tarinaa kuljetettiin pitkälti dialogin kautta ja varsinaista toimintaa (en laske teloituksia toiminnaksi) oli vasta melko lailla myöhäisessä vaiheessa. Alkuperäisen muistan hämärästi nähneeni joskus yli 15 vuotta sitten, mutta en heikkojen muistikuvien takia en käy siihen vertailemaan. Ehdottoman kertakäyttöinen tekele tämä toki on, niinkuin suurin osa muustakin Tony Scott -tuotannosta.
Kehitystä on tapahtunut, sillä vuoden 1974 versiossa Spoiler lunnasvaatimus oli $1 000 000, 1998 $5 000 000 ja 2009 $10 000 000.
Meikäläiselle Tony Scottin visuaalinen tyyli toimii erinomaisen hyvin. Kuvat kulkevat lujaa, niin kuin kunnon toimintaelokuvassa pitääkin. Alku-uran tuotannosta ei tosin kovin montaa helmeä löydy, jos ei Revengen lyhyempää ja ytimekkäämpää Director's Cut -versiota lasketa mukaan. Mutta Man on Fire, Enemy of the State, Crimson Tide, Domino ja Pelham ovat tiukkaa tavaraa.
Jos se olisikin vain tiukka tahti ja leikkaukset, mutta ne kikkailut, kuten nykivät kuvat ja muu BS :hitme:
Juu, ihan toimiva perusjännäri hyvillä näyttelijöillä. Tälläiset menee Tonylta vaikka vasurilla silmät sidottuna. Loppu oli kyllä hieman pettymys. Eikä se rosmojen suunnitelmakaan nyt ihan loppuun asti ollu mietitty. ***
Scottin junailuista tämä oli hieman Unstoppablea parempi. Vähemmän yllättäen suurimmat ongelmat löytyivät käsikirjotuksesta. Kaappaus ei ollut kovinkaan uskottava, ja varsinkin Spoiler Travoltan hahmon itsetuhoisuus jotenkin vesitti koko kuvion pointtia. Kamera-ajot, joilla tuolissa paikallaan istumisestakin paisuteltiin mahtavaa spektaakkelia, huvittivat, mutta eipähän tästä Tony Scottin tyylistä tulla jatkossa sitten näkemäänkään kuin vain jäljittelijöiden yritelmiä.
Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Ajattelin että tämä olisi aika väsynyt lämmitelmä näistä terrorismikuvioista, mutta ihan kelpo pläjäys oli ja mielestäni Travoltakin oli hyvässä vireessä, hepun sekopäisyys toi tarvittavan piristyslisän tähän. ***