Joulun heräteostokseksi valikoitui Stefan Ruzowitzkyn tekele Patient Zero (2018). Vaikka elokuva käsittelee vesikauhua, sitä kannattaa välttää kuin ruttoa. Elokuva sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen, jossa suuri osa maailman väestöstä on saanut rabies-tartunnan. Virus on muuntunut, ja sen kantajat muuttuvat hillittömän aggressiivisiksi ja hyökkäävät laumoina terveiden kimppuun. (Liekö näin originellia asetelmaa aiemmin käytetty yhdessäkään elokuvassa?) Joukko siviilejä, sotilaita ja tutkijoita on linnoittautunut ohjustukikohtaan, ja tutkijat etsivät epätoivoisesti ensimmäistä potilasta (patient zero), jonka avulla sairaus voitaisiin ehkä nujertaa. Tukikohdassa on myös ihmemies, sotilas jota on purtu ja joka on saanut viruksen mutta ei ole sairastunut. Toisin kuin muut kuolevaiset, hän kykenee viestimään sairastuneiden kanssa, koska nämä puhuvat erilaista kieltä (”zombikuiskaaja”). Sairaita ja katsojia kidutetaan soittamalla heille lättähattujen populäärimusiikkia. Patient Zero on läpeensä kömpelö, hampaaton elokuva. Dialogi on kehnoa, vastakkainasettelut väkinäisiä ja porukan yleinen varomattomuus epäuskottavaa. Kun vangiksi hakeutuu Stanley Tuccin esittämä ihmepotilas, tarinaan tulee hetkeksi kiinnostavuutta, mutta kokonaisuus on lopulta yhtä homeista pakkopullaa, joka puraisi lompakkoon epämukavan loven. ½/5 Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) ei ole muuta lisämateriaalia kuin varttitunti alkumainoksia. Elokuvayhtiö tuntuu itsekin kehottavan: katsokaa jotain muuta — mitä tahansa muuta — kuin tämä! Kaksikerroslevyssä on dataa huikaisevat 25,5 GB. Muutama kuvanäyte: Spoiler
Tämä on nähtävä. Vaikutti muistaakseni traileri ihan mielenkiintoiselta kun katsoin. Ja vaikka olisi huono elokuva nii ei kai se haittaa. Tuntuu sitten toiset elokuvat paremmilta. Ootellaan nyt rauhassa kun tulee suoratoistopalveluihin. Eihän sitä tiedä vaikka olis klassikko 50vuoden päästä.