Pitkästä aikaa nappasin hyllystä Lynchin Elefanttimiehen ja iskin soittimeen. Uskomaton ja pysäyttävä elokuva, kaksi tuntia täyttä parhautta.
Brad "The Machinist" Andersonin ohjaama Session 9 oli pitkästä aikaa varsin positiivinen kauhuelokuva. Jännitteitä luotiin mielenkiintoisella tavalla ja tunnelma oli muutenkin hyvin läheistä sukua Machinistin paranoia fiiliksille. Mukavalla tavalla erilainen kauhuelokuva.
Last King of Scotland säväytti. Olen aina pitänyt Forest Whitakerista ja nyt hän antoi kerrassaan upeasti "isolle pahalle" Idi Aminille kasvot :thumbsup:
"Ei sanaakaan" / "Tell no one" eli Ne le dis à personne. http://www.imdb.com/title/tt0362225/ http://en.wikipedia.org/wiki/Tell_Nne Loistava elokuva, yllättävästi plazan haulla ei löytynyt mitään aikaisempaa kommenttia tähän pätkään liittyen.
The Omega Man Tämä NRA Hestonin tähdittämä scifi-pläjäys oli positiivinen yllätys. Varsinkin kohtaus jossa sankari katsoo leffateatterissa woodstock dokumenttielokuvaa ja toistelee haastateltavien puheita jäi mieleeni. Tarinan loppu olisi mielestäni tosin voinut olla hieman synkempi.
Tuli katseltua Infernal Affairs pois boksilta, jonka tallensin lähinnä koska tykkäsin The Departedista niin paljon. Täytyy sanoa että kylläpä onnistui leffa iskemään pitkästä aikaa kunnolla. Scorsesen versio oli kuitenkin aika reilusti erilainen verrattuna tähän ja loppujen lopuksi kyllä Infernal Affairs oli ehkä piirun verran jenkkiversiota parempi. Infernal Affairs 5- The Departed 4½
Muutaman vuoden tauon jälkeen Shogun Assassin suorastaan räjäytti tajunnan. Oliko tämä todella näin hyvä? Kenji Misumin kahdesta ensimmäistä Lone Wold And Cub -elokuvasta (se koko sarja on muuten hankittava!!) koostettu tekele on uskomattoman verinen, visuaalinen ja huipputyylikäs elokuva Shogunia uhmaavasta Samuraista, joka vaeltaa pienen poikansa Daigoron kanssa ei mihinkään, tappaen matkallaan sadoittain päätään tavoittelevia "sudenmetsästäjiä". Tomisaburo Wakayama ei ole yhtään vähempää kuin täydellinen Ogami "Lone Wolf" Ittona, Daigoron esittäjä on mainio pikku veijari isossa, mutta ainoastaan parin repliikin roolissaan, ja Misumin ohjaus on yhdellä sanalla sanottuna taidetta. Ne värit, maisemat, hidastukset, kuvakulmat, irtojäsenet, veri, jännitys... huikeaa. Musiikkikin, kuten asiaan tietenkin kuuluu, hivelee korvia. Ja taitaapa olla ainoa elokuva maailmassa, jonka kohdalla voin sanoa näin: englanninkielinen dubbaus on niin loistava, etten edes välitä kuulla alkuperäistä ääniraitaa.
Tarantinon Inglorious Basterds räjäytti tajunnan aika onnistuneesti. Pulp Fictionista en koskaan pitänyt, eivätkä Kill Billit ole mitään suosikkeja, mutta tässä on helposti Tarantinon uran paras elokuva ja muutenkin vuoden kovimpia leffoja. Erittäin jännittävä, upeasti näytelty ja kirjoitettu alternate history thrilleri, jonka uudelleen näkemistä odottaa innolla. 5/5
The Simpsons Movie. Nokkela, hauska ja syvällinen. Sisältää jatkuvaa mieltä piristävää huumorin ilotulitusta. Tuntuu kuin leffa olisi viisaiden psykologien ja maailman tilasta huolestuneiden kyhäämä sillä he ovat oivaltaneet että tämä tulee olemaan se definitiivinen hyvän mielen leffa, jota kaikensorttiset perheet katsovat aika useasti kotitalouksien DVD-soittimista monien vuosien ajan ja joka siksi vaatii alleen relevantteja sanomia. Ahneutta, välinpitämättömyyttä ja typeryyttä kritisoidaan aika lailla. Pidin erityisesti siitä kun Spoiler Al Goren elokuvaa parodioivassa kohtauksessa Lisa kertoo kamalasta ympäristöhaitoista mutta hänen nostohärveli ei toimi. Lenny huomauttaa että pitää ostaa uusi tilalle mutta oikeasti huomionaiheena pitäisi olla Springfieldin tulevaisuus
True Romance Yksi nuoruuteni suosikkileffoista jäi jostain syystä täysin väliin DVD kierroksella, joten Blu-rayn ilmestyminen kauppoihin olikin yksi kesän parhaista tapahtumista leffarintamalla. Eikä ollut kyllä yhtään tehot kadonneet tästä elokuvasta. Huikea näyttelijäkaarti, loisto läppää ja hienoa musiikkia. Juoni nyt ei ole mikään omaperäisyyden huipentuma, mutta toimii omassa genressään kuin junan vessa. Tony Scottin paras elokuva, ja genrensä ehdottomia huippuja. *****
Gran Torino. Yllättävän viihdyttävä ja jopa hauska elokuva Clintiltä. Nuo herran viimeisimmät ohjaustyöt kun ovat minulle ainakin jääneet mieleen vähän tuommoisina hitaasti etenevinä ja vähäeleisinä.
Gran Torino. Aivan loistava leffa pitkästä aikaa! Harvoin tuntuu siltä, että leffan voisi katsoa vaikka seuraavana päivän uudestaan! ***** / *****
Moon - tämä helmi tuli hiljattain nähtyä Lontoossa ja todella sääli mikäli Finnkino ei aio sitä esittää. Toivottavasti ohjaajalta nähdään Scifi elokuvia jatkossakin.
Sister Street Fighterista pidin valtavasti. Eihän tässä nyt mitenkään juhlita nerokkaalla käsiksellä, näyttelyllä tms., mutta viihdyttävyys oli aivan huippua. Enkä koskaan ole nähnyt elokuvaa, jossa joku noin söpö kuin Etsuko Shihomi :love: pistäisi paljain käsin (ja jaloin) pahiksia turpaan yhtä brutaalisti. Ja niinpä pätevä oli hän oikeastikin, ettei stuntnaisia tarvittu ainuttakaan. Tästä tuli kerralla yksi suosikeista, ja allekirjoittaneesta Etsuko-fani! :thumbsup:
Avatar 3D. Visuaalisesti komein leffa tähän mennessä. Fantasian ja scifin ystävänä tarina upposi vaikka olikin piilopaatoksellinen ja osin liian kliseemäinen. Mutta kun ei liikaa murehdi ja märehdi niin tästä pystyi nauttimaan täysin siemauksin. Avatarin maailma pitää kokea vielä uudelleen.
L.A. Confidential, omistan vhs:n, dvd:n ja nyt myös Blu-rayn jonka juuri katsoin. Turha puhua edes mistään arvosanoista tämä on minun kirjoissa ihan samaa tasoa kuin Kummisedät, kaikkien aikojen top5 elokuva. Aivan kaikki elokuvassa toimii, olisin voinut helposti katsoa toisen kerran putkeen. Extrojen parissa vierähti myös muutama tunti, useimmista pätkistä niitä ei edes viitsi katsella. Helposti paras elokuva mitä on tehty minun elinaikanani (vähän reilu varttivuosisata).
Eihän tuo periaatteessa ole elokuva, jopa tekijäkin kutsuu sitä vain animaation keinoin tehdyksi kollaasiksi. Eräänlainen installaatio? Coen veljesten A Serious Man ei välttämättä ole parhain elokuva, minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Mutta se on ehdottomasti ajatuksia herättänein. Vielä kaksi viikkoa näkemisen jälkeen se tulee keskustelussa esille ja pistää mietityttämään. Erinomaisen elokuvan merkki.