Viimeksi katsotuista on parhaimmin jäänyt mieleen Final Destination 2 ja The Butterfly Effect. FD 2 on yksi parhaimmista näkemistäni kauhupätkistä, piti katsoa heti uudelleen.
Vaikka olen joskus aiemminkin kerran katsonut, ja muistin leffan hyväksi, niin kyllä täytyy sanoa että olipas Selena hyvä! IMDB:ssäkin suurin osa (22,2%) annetuista yksittäisistä äänistä on täysi 10. Upeaa näyttelijätyötä kaikilta ja kun vielä todella liikuttavasta tositarinasta on kyse... Ja ei voi kyllä Jennifer Lopezista pahaa sanaa sanoa, jos ei muistakaan leffoista mutta ei ainakaan tästä!
Noh ihan viimeisimmistä on varmaankin paras Underworld. Kelpo viihdettä, ja todella mukavat Surround -äänet! :naminami:
Tosiaankin, vallan riemastuttava dokumentti. Jonkinmoisena harraste-elokuvanteon Spinal Tappina tätä voisi pitää, tosin sillä erotuksella että kaikki oli totta. Varsinkin muusikkoystävä Mike oli riemastuttava tapaus. Miekkonen kertoi että ollessaan sairaalassa aivokäyrä oli näyttänyt vain tasaista viivaa ja pitää myöntää että kovin reipasta säkkyrää ei varmasti dokumentin teonkaan aikana saanut aikaiseksi. Markin ja Miken omaa showta voi katsoa tästä.
Tulinpa googlailleeksi vähäsen, elokuvan kotisivujen mukaan lyhytelokuva "Coven" on menestynyt paremmin kuin mitä Mark leffassa uskalsi toivoakaan, sitä on myyty jo 5137 kasettia!
Costnerin Open Range oli todella hieno elokuva. Maltillisesti etenevä tarina, komeat maisemat, hienot näyttelijäsuoritukset (etenkin Duvall) ja se lopun välienselvittely tekivät tästä todella hienon elokuvan. Kehuttu ääniraita ansaitsee jälleen kerran maininnan.
Eilen töllöttimestä tullut Coenin veljesten leffa Mies Joka Ei Ollut Siellä oli aivan loistava ja tosiaankin paras elokuva mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Varsinkin Billy Bob Thorton ja lyhemmän viisitin elokuvassa tekevä Tony"Monk"Shalhoub olivat oivassa vireessä. Elokuva ei ollutkaan mustavalkoinen(vaikka lehdessä niin lukikin:hitme: ), vaan Spielbergin Sotamies Ryanin tapaan "nelivärinen"(?), joka kyllä toimi enemmän kuin hyvin. Tätä leffaa löytyi vielä vähän aikaa sitten Anttilan ale laareista, joten pitääpä lähtä kohta ostoksille. :king:
Leffasta on olemassa sekä mustavalkoinen että värillinen versio. Kakkonen sortui mielestäni jästipäisyyteen näyttämällä leffan väreissä.
On tässä tullut parin viikon aikana katseltua uuden tykin innoittamana ripakopallinen vuokraleffoja ja tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Juoni on simppeli (suunilleen kuin vilkkaalla mielikuvituksella varustetun seiskaluokkalaisen kirjoittama) eikä tätä miksikään korkeakulttuuriksi voi edes huumorimielessä sanoa mutta leffassa on jotain määrittelemäteöntä rrrrranskalaista tyylikkyyttä (ranskankielisellä audioraidalla tottakai) ja aseistariisuvaa hyväntuulista poikamaisuutta. Tämä pitänee ostaa omaksi. Loistopätkä!
Tulipa viimein nähtyä Billy Wilderin Witness for Prosecution ja kyllähän se vähintäänkin täytti odotukset. Jännittävää oikeussalidraamaa ja huumoripuolen Wilder tietysti osaa. Tarinan loppukäänteetkin säväyttivät kivasti. Charles Laughton oli aivan suvereeni Sir Wilfridinä ja Marlene Dietrich tietysti petollisen vakuuttava naispääosassa ja muukin näyttelijätyö oli vakuuttavaa. Näissä 50-luvun lopun ja 60-luvun alun oikeussalileffoissa on totisesti sitä jotain.
Tuli eilen katsottua Alfred Hitchcockin To Catch a Thief aka Varkaitten paratiisi. Tämä oli mielestäni yksi parhaita Hitchin leffoja. Juonta en rupea referoimaan mutta sen verran voin paljastaa, että Hitchille tyypillistä jännitys ja romanssi elementtejä on elokuvassa mukana. Pääosassa mahtava Cary Grant ja ihana Grace Kelly. Katsomani julkaisu oli kanukki versio, jossa hieman häiritsi että elokuvassa ajoittain ollutta ranskankielistä puhetta ei ollut käännetty. To Catch a Thief (IMDB 7.4)
Tuli vietettyä todennäköisesti elämäni laadukkain leffapäivä, kun katsoin melkein putkeen dvd:ltä seuraavat: Pépé le Moko, Night and Fog, Django ja Battleship Potemkin. Enpä muista edes katsoneeni koskaan neljää elokuvaa yhden päivän aikana. Näistä ainoastaan Pépé oli itselleni uusi tuttavuus, mutta ei voi kuin kehua tuota Casbah-kylän tunnelmaa. USA:n ilkeät remake-idiootit olivat näemmä koittaneet tuhota tämän elokuvan kokonaan: When Walter Wanger produced Algiers (1938), the American remake, he tired to have all copies of "Pépé le Moko" destroyed. Fortunately, he was not able to do so.
Tulipa juuri katsottua Shunji Iwain Love Letter. Olipas mainio elokuva. Suosittelen lämpimästi. :king: :king: :king: :king: :king: / 5. Ainoa huono puoli tässä DVD julkaisussa oli enkkusubin kirjoitusvirheet joita alkupuolella oli muutamissa kohdissa, mutta ei sen kummemmin häirinnyt.
Katsoin juuri Hellboyn, ja pirun kovaa iski ainakin minuun. Sarjis ei ole entuudestaan tuttu, mutta tämä kyllä innoitti siihen tutustumaan. Ron Perlman oli täydellinen Hellboyna, ja onelinerit olivat mahtavia. Toiminta oli viihdyttävää, koska kiitos Hellboyn ison koon, ei äksöni ollut mitään vaijeribalettia, vaan kunnon rehellistä mättöä, jota niin harvat leffat tänä päivänä tarjoavat (T3 oli toinen, mutta elokuvana ei näin onnistunut). Näyttelijöistä ei ole pahaa sanottavaa, ja juoni oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Semmoiset ***½ saa minulta. Yhdessä kohtaa muuten näkyi vaijerien käyttö aika selvästi: kun Hellboy juoksi luhistuvaa siltaa pitkin, seisoi hän hetken aikaa ilmassa jalkojen sutiessa alla tyhjää. ps. Tästä voisi jopa rustata tännekin arvostelun, kun kerran jo DVD:llä on.
Kattelin juuri The last of the Mohicans eli Viimeinen mohikaani. Oli kyllä todella upea leffa. Musiikit todella upeata kuunneltavaa ja leffakin oli hyvä. Harmi vaan kun on melko heikko julkaisu tuosta leffasta ainakin itselläni.