Puolustuksena täytyy todeta, että en ole koskaan tonnikalaa kypsäksi asti paistanut. Aikaisemmin tähtäsin kuitenkin enemmän roosaan sisäosaan, kun nykyään annan sille mieluummin pelkän paistopinnan ja jätän sisäpuolen rehellisesti raaksi. Viestin loppuosaan on helppo yhtyä. Hyvin kiteytetty. :thumbsup:
Kaksi ruokalajia joita ei saa enää mistään (tai ainakaan en ole vastaavia maistanut): Äidin äidin tekemät rieskamaiset leivät. Juurileivoittuina voin ja kylmä maidon kanssa ehkä parhautta. Pettymykseni oli suuri kun sain äidin äidin kuoleman jälkeen tietää että kukaan ei tiedä niiden valmistuksesta yhtään mitään. Isän äidin tekemä pannukakku. Se oli paksu ja kuohkea ja juuri oikeanlainen maultaan ja koostumukseltaan. Tämäkin taito meni taitajansa mukana hautaan.
Ihan mielenkiinnosta kyselen mikäli haluat kertoa lisää tuosta Negresco-kokemuksesta... Koska kävit kokeilemassa? Mimmoinen kokemus oli? Jne. Omat kokemukseni ko. hotellista ovat jostain reilun viiden vuoden takaa ja silloin tuo kokemus oli jossain huvittavan ja säälittävän välisessä rajamaastossa suhteutettuna hotellin vanhaan viiden tähden tai ehkä pikemminkin loistohotellin maineeseen. Aamiaista ja hotellin baaria enempää ei sitten huvittanutkaan Negrescon ravintolapalveluja käyttää kun Nizzasta löytyy sen verran loistavaa ruokatarjontaa muutoinkin.
Joulun aikaan tuli taas syötyä kylmäsavulohisiivuja ja piparjuuritahnaa, tuo on kyllä niin lähellä täydellisyyttä kun nyt äkkiseltään pystyn kuvittelemaan. Lohisiivuja kun dippailee tuohon vaahtomaiseen piparjuurimössöön, niin lopputulos on niin makoisaa että tuntuu kun vetäisi jotain herkullista jäätelöä naamariin.
Kanniston Leipomon kauraleipä oli suuri herkku aikanaan kun asuin Leipomon yläkerrassa. Nykyään samanlaista kauraleipää ei tuosta putiikista saa. Parasta leipä tietysti oli jos sen sai uunituoreena heti aamusta Samantyylistä ruisleipää sentään saa lähi Prismastakin mitä aikanaan Kannistosta. Samoin Kanniston "legendaariset" nakkipiirakat olivat aivan järkyttävän hyviä. Nykyään nekin ovat vain hyvä muisto menneestä. Lisäksi on mainittava suklaa. Monissa eri muodoissa Tumma suklaa ehkä eniten kutkuttaa makuhermoja. Näistäkin tietysti löytyy jo mieletön määrä erilaisia variaatioita.
Kuullostaa villiltä, mutta kiinnostavalta. Mitä tarkoitat "piparjuuritahnalla"? Voitko tarjota reseptin tai tuotemerkin? Se piparjuuritahna jota itse ostan kaupasta ei ole kyllä yhtään vaahtomainen ja vielä aivan liian paksua dipattavaksi.
Olisikohan ollut -93 tai -94. En ole sen jälkeen Nizzassa käynyt, joten en osaa nykytilasta sanoa mitään. Kokemuksena se oli mielestäni upea, joskin olin tuolloin vain 15 tai 16 vuoden ikäinen, joten saattaa tuossa olla jotain pientä "nuoruudenviehätystäkin" mukana. Ruoka oli kuitenkin aivan loistavaa, sen muistan vieläkin, vaikken tarkkaan enää noita ruokalajeja muista.
No nyt kuulostaa niin elitistipaskalle että on varmaan vaikea kuvitella sen olevan hyvää, mutta eilen Ravintola Olossa söin sellaista herkkua että meinasin huutaa. Sokerisuolattua siikaa, jonka ympärille kaadettiin kylmää omena/kurkkusosekeittoa. Ei tuota makua voi oikein kuvailla, mutta kun kirpeä omena täydensi täyteläisen kurkkusosekeiton makua niin tiesi että nyt syö jotain todella hyvää. Pääruokana oli mm. ylikypsää vasikanposkea joka sekin oli melkolailla taivaallista.
Olo on kyl hyvä paikka, hieman yllätyin kun menetti bib gourmand maininnan tälle vuodelle. Itse tuli myös viikonloppuna juhlittua viikonloppuna hyvän ruoan parissa. 2v hääpäivä + lasten syntymää juhlittiin chez dominiquessa ja täytyy sanoa, että kylläpä oli taas hyvää. Paikoitellen täysin *** tähden arvoista, mutta saa nähdä, onnistuvatko viimeistä tähteä saamaan. Pääruokana oli tällä kertaa kyyhky, versionumero taisi olla 12 ja täytyy sanoa, että jaetulla ykkössijalla per-se:ssä tarjoillun pihvin kanssa all time top listassa.
Jengi täällä heittää vaa ihme gurmee paskaa vaikka parasta makua on jauhelihakastike hyvin maustettuna spaghetin kanssa. Tai hyvin tehty lasagne missä vaikka fetajuustoa tai aurajuustoa seassa.
Yksi "paras" on paikallisen mutta jo edesmenneen ravintolabaarin legendaarinen muna-pekoni-kana klubileipä, jossa kokonaisuuden kruunasi sivussa ollut leikattu maustekurkku. Kyseinen annos ei maksanut kuin seitsemän euroa, mutta se maistui käsittämättömän hyvältä ja se oli niin iso, että siitä lähti nälkä takuuvarmasti aina. Kyse ei ollut mitenkään "mättötyylillä" tehdystä annoksesta, sillä se oli lautaselle suhteellisen näyttävästi aina aseteltu ja paikan pääkokki teki toista duunia muistaakseni Matalassa (se Oulun kansainvälistäkin mainetta saanut ravintola, jota parempi Suomessa taitaa vain se säätäjän Chez olla) tai jossain hienommassa hotelliravintolassa.
Ei sitten oikeaa mansikkapirtelöä ole eläessäsi maistanut? Ja nuo valmiit marinadipaskassa olevat teurasjätteet saisi viedä suoraan sikaloihin, sianruuaksi ne korkeintaan kelpaavat. Tosin epäilen, että sika viisaana eläimenä ei moiseen glutamaattimössöön koskisi.
Jonkin aikaa sitten tuli käytyä Luomossa, ja kyllä siinä jäi Demot yms. toiseksi. 5h ja 7 annosta (+2 tais tulla extrana) myöhemmin ei voinut kuin hymyillä. Edullinen ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka. Listakin vaihtuu joka 6 viikko, joten mielenkiintoa riittää käydä toistamiseenkin. :love:
Farangin maistelumenu Ei jeesus kun oli hyvää, paras ateria mitä olen ikinä syönyt. Thaimättö ja muutenkin Kaakkois-Aasialainen on lähellä sydäntä ja kun ne ateriat tehdään tuommoisella huolella, huhhuh. Suussa oli juhlat jotka keskeytyi vain hetkeksi ikävä kyllä kun tofua en voi sietää, muuten täys 10.
Tarttui Kampin K-marketista kuningasravun koipea matkaan ja järkyttävän hyvää oli. Tykkäsin vielä enemmän kuin meriravusta tai hummerista, harmi vaan että kyseistä elikkoa saa aniharvoin mistään täälläpäin. Tai jos saa niin hinta on 70€ kilo.
Komppaan kyllä, itsekin kävin viikko takaperin Farangissa maistelemassa "nao nahm"-maistelumenun ja oli muuten erittäin hyvää! Harmi kun Kuopiosta tulee sen verran matkaa Helsinkiin, ettei voi käydä useammin Farangissa syömässä...
Farang on kyllä tosiaan safkan puolesta todella jees ja menu kokonaisuudet on kaikilla käyntikerroilla rakennettu taidokkaasti. Annoksissa näkyy myös kokkien "michelinhistoria" asteen pidemmälle vietyinä yksityiskohtina. Toisaalta ainakin itseäni häiritsee tuossa paikassa parikin asiaa. Ensinnäkin salissa on järkyttävän kova meteli ja keskustelu yhden paikan yli suuressa seurueessa on käytännössä mahdotonta. Katto kaipaisi pikaisesti akustointia. Toisekseen paikassa ei pöytäliinoja, mikä vielä jotenkin voisi mennä, jos pöydät tai muu kokonaisuus olisi vimpan päälle. Tässä paikassa näin vaan ei ole ja salin ilme ei vastaa aasialaista fine dining ilmettä. Kolmanneksi palvelu on välillä luokattoman hidasta ja muutenkin välillä vähän töksähtelevää. Alkudrinkkejä on joskus saanut odotalla naurettavan pitkään ja heti perään onkin tullut safkat, jolloin koko alkudrinkin idea vesittyy. Viinien ajastaminen safkan kanssa tuntuu myös tökkivän, kuten myös lasien täydennys niin viinin kuin vedenkin osalta. Lisäksi suuren seurueen kanssa jaettavien annoksien "jako" on välillä kaikkea muuta kuin toimivaa ja suurempi seurue saattaa joutua toden teolla temppuilemaan, jotta jokainen saa maistettua kaikkea mitä ruokaan kuuluu. Sinänsä nämä virheet olisi valmis sietämään, jos paikka olisi rehellisesti jotain muuta kuin fine diningia, mutta tässä paikassa näin ei ole. Lopulta safkan ainutlaatuisuus kompsensoi paikan muut virheet.... mutta siltikin jokaiselta vierailukerralta jää asteen viimeistelemätön fiilis, koska salin taso jää niin kauas keittöstä.