Pääsin tänään näkemään Fincherin uusimmaan ihannetilanteesta eli puhtaalta pöydältä: en tiennyt elokuvasta mitään muuta kuin nimen ja ohjaajan. Näyttelijöistä, lajityypistä tai juonesta ei ollut hajuakaan; edes julistetta en ollut nähnyt, trailerista puhumattakaan. Ja täytyy myöntää, että hieman yllätyin. "Fight Clubin" radikaalista ja filosofisesta otteesta ei ollut tietoakaan. Sen sijaan tarjolla on taitavasti tehty, puhdasverinen no-nonsense-trilleri. Kovin omaperäiseksi "Panic Roomia" ei voi sanoa (leffa myöntää itsekin velkansa Edgar Allan Poelle), tällaisía kotiympäristöön sijoittuvia piiritys/panttivankidraamoja on kyllä nähty. Fincherin kerronta on melko konservatiivista, mutta toimivaa. Audiovisuaalinen puoli on kunnossa, erityisesti kuvaus huikeine kamera-ajoineen hivelee silmiä. Minua miellytti pimeyden rohkea käyttö: kuva on valtaosan ajasta varsin hämärää (eikä mitään perinteistä sinisyyttä, vaan kunnon pimeyttä). Ja mitä tulee siihen tärkeimpään eli jännitykseen, niin valittamista ei löydy. "Panic Room" piti ainakin minut tehokkaasti otteessaan koko kaksituntisen ajan. Eli tiukka trilleri, joka epäilemättä on useimpien trabalaisten makuun. Turhaa pohdiskelua ei tarvitse pelätä, mutta kääntöpuolena "Panic Room" ei myöskään ravistele jonkun "Fight Clubin" tavoin vaan jää jokseenkin pinnalliseksi kokemukseksi. Hieman mieleen tulee Soderbergh ja "Traffic"-"Ocean´s 11"-kaksíkko, ikään kuin molemmat herrat olisivat halunneet hieman vetää henkeä rankkojen pääteostensa jälkeen. Ja mikäs siinä, aina ei tarvitse yrittää muuttaa maailmaa. Kunnon laatuviihdettä kelpaa aina katsella.
Kysyn samaan kuin edellinen: Missä ihmeessä olet tuon jo nähnyt? Oletko eksynyt johonkin koe-esitykseen USA:ssa? Sittenhän tämä on melko "exclusive"-juttua... Jep, mustan käyttö on epäilemättä Fincherin tuotemerkki... Se on kaunista jos sen osaa.
En nyt sen tarkemmin kerro milloin ja missä leffan näin, mutta kyseessä oli ihan tavallinen suomalainen pressinäytös, vieläpä melko täysi sellainen. Itse asiassa en tiedä, saisiko leffasta vielä kirjoittaa missään, mutta annoin mennä kuitenkin... Kyllä Suomessakin leffoja pyöritetään joskus yllättävänkin aikaisin. Olin esimerkiksi pari vuotta sitten projektoria hoitamassa, kun "Phantom Menacea" näytettiin parille leffapomolle viikkoa ennen Jenkkien ensi-iltaa. Luonnollisesti tällaiset screenaukset ovat erittäin salaisia: merkitsemätön kopio tulee oman vartijan kera suoraan lentokentältä ja lähtee takaisin rapakon taa välittömästi näytöksen jälkeen...
Ensi-ilta 12.4!! Uudessa American Cinematographer -lehdessä (march 02) on hyvä artikkeli leffan kuvauspuolesta. Aika mielenkiintoista, että elokuvan pääkuvaajana aloitti Darius Khondji (Seven, Alien4, City of the lost children), mutta miehet eivät päässeet täysin yhteisymmärrykseen leffan tyylistä, ja kuvaaja vaihtui Conrad W. Halliksi (ei pidä sekoittaa legendaariseen isään, Conrad L. Halliin..). Miesten molemmat nimet mainitaan alkuteksteissä, joka on kyllä aika harvinaista. Ja ainakin trailerin mukaan tyyli on juuri sellaista, missä Khondjin luulisi olevan omimmillaan. Mutta en perhana malta odottaa tota leffaa. Tulis jo!
IMDB kertoo Khondjin saaneen potkut, koska hän ei perfektionistina pysynyt aikataulussa. David Fincher on sanonut, että kaikki mahdollinen Panic Roomin tekemisessä meni päin persettä. Ensin Nicole Kidman joutui luopumaan roolista ja sitten Jodie Foster tuli raskaaksi.
Joo, eihän Fincher tossa lehdessä suoraan sano mitään potkuista: "We weren´t able to find a rhythm with Darius, and we weren´t able to find one without him. It was just a big struggle every step of the way." Eli Fincher tuossa myöntää, miten hänellä oli lähes täydellinen visio siitä, millainen elokuvasta tulisi, ja sitten kuvauksissa totuus oli silti erilainen. Eli elokuvan vaikeudet yllättivät jopa Fincherin. Mies myöntää, ettei olisi uskonut miten vaikea elokuva oli kuvata, ja että "popcorn-elokuvasta" tulikin sitten hiukan jotain muuta.
Mutta eiköhän se ole joku elokuvien kirjoittamaton sääntö, että mitä vaikeammat kuvaukset, sitä parempi lopputulos. Esimerkkejä riittää.
Itselläni ainakin heräsi mielenkiinto trailerin nähtyäni. Meinasin jo lähteä yöennakkoon, mutta en päässytkään. Okei onhan niitä nättejä trailereita nähty ennekin, eli kiinnostaisi kuulla oliko kaikki parhaat kohdat jo mukana trailerissa?
Itsekin olen nähnyt tuon trailerin ja luulin jo nähneeni kaiken, mutta sitten luin arvostelun, joka vakuutti, etten ole nähnyt vielä mitään. Torstaina täytyy mennä vitosella (Finkkarin supertorstai vai mikälie) katsomaan tämä.
Seuraava must-see leffa allekirjoittaneelle kyllä.Jodie Fosteria en ole pitkään aikaan valkokankaalla nähnytkään.
Odotan mielenkiinnolla tätä elokuvaa. Jatkuuko Fincherin taattu katsojia shokeeraava tyyli vai vedetäänkö vähän henkeä. Mutta mitä tuumitte seuraavasta Fincher uutisesta tulevien ohjausten suhteen: Tom Cruise ja MI:3 ! Ohessa linkki uutiseen.
Panic Room vaikuttaa ihan kohtalaisen lupaavalta mutta MI:3!?!? Eih!! Kaivaisi vain tuon Ellroyn Black Dahlian takaisin niin tulevaisuus näyttäisi paljon paremmalta.
Juuri näin. edit: Seuraava Ellroy-leffa tulee muuten olemaan omaelämänkerralliseen "My Dark Places"-kirjaan perustuva filmatisointi, pääosassa David Duchovny Ellroyn roolissa.
Jeps, tulin juuri leffateatterista Panic Room-leffan katsoneena ja täytynee sanoa, että pienoinen pettymys elokuva minulle oli. Agradon tavoin onnistuin välttämään juonikuvioita elokuvaa koskien. Jodie Foster ja Forest Whittaker, David Fincher, sekä jännitysgenre oli tiedossa ennen leffateatterin penkille istumista. Elokuva on, kuten Agradokkin totesi "piiritys/panttivankidraama", muttei kyllä onnistunut murtamaan tämän lajityypin perinteistä kaavaa muutamaa pientä jippoa lukuunottamatta. Perusjännäri laadukkaasti tehtynä...mutta ei mitään muuta. Eniten häiritsi kuitenkin Spoiler elokuvan kolme varasta, jotka tunkeutuvat taloon hakemaan saataviaan(rahaa), olivat kuin klisekirjan sivuilta yksi ja kaksi: ensimmäinen on hieman yksinkertainen, paljon puhuva kaveri, toinen taas on vähän puhuva kylmäverinen tappaja ja kolmas on porukan fiksuin ja ihmisläheisin "jalat maassa"-tyyppi. Kuivaa, ajoittain oikeasti hauskaa tilannehuumoria ja sutkauksiaon alussa runsaasti tarjolla kolmikon otteita seuratessa, kuitenkin kaikki on nähty jo aiemmin eli mitään uutta ei ainakaan itselleni ollut tarjolla...ja hetkestä, jolloin huomasin varkaiden lähestyessä taloa, tuumasin että ei kai vaan tästä tule tavallista panttivankijännäriä(tiesin nimittäin taloesittelijän panic roomin näyttämisen jälkeen, että tänne joku kyllä jää vähäksi aikaa..), ja tulihan siitä se sitten kuitenkin. Ennalta-arvattavuus on elokuvan heikoin lenkki. kaikki "avain/juju"-kohtausten loput osasi jo arvata ennen kuin sitä kerkesi näkemäänkään. Ajoittain itselläni oli pientä turhautumista leffaa katsoessa...eikö olisi voitu tehdä asioita uudella, katsojaa hämäävällä tavalla? Visuaalisesti Agradon linjoilla, eli komeaa kamera-ajoa(mm. läpi rakennuskerrosten)oli tarjolla kohtuullisella ääniraidalla ryyditettynä. Hetkellisesti myös äärimmäisen väkivaltainen elokuva, lyhyissä dynaamisissa pätkissä. Panic Room oli minulle pettymys. Ei suuri, mutta koska ei onnistunut juurikaan poikkeamaan totutusta kaavasta, vaan tarjoili helpoimman väylän katsojalle, tämä ei saa minulta pinnoja. Silti perusvarmaa jännäriä haluavalle on Panic Room ok-valinta, hyvällä toteutuksella. Leffaveteraanit, miettikää kahdesti.
Hieman erimieltä olen Corcan kanssa. Kaikenkaikkiaan erinomainen trilleri, jossa tunnelma kehittyi elokuvan edetessä hitaasti mutta varmasti ja piti piinaavasti otteessaan aivan loppuun saakka. Ei toisaalta sisältänyt mitään kovin uusia oivalluksia, mutta pitääkö hyvän elokuvan varsinkaan selvänä genre-elokuvana aina luodakaan jotain totaalisen uutta (edit: tarkennettakoon nyt tähän ettei Panic Room suinkaan ole mikään kliseillä kyllästetty elokuva). Kyseessä ei pitänytkään olla uusi Seven tai Fight Club, vaan operointia hieman pienemmässä mittakaavassa. Jodie Foster ja varsinkin Kristen Stewart olivat erinomaisia rooleissaan ja Howard Shoren hieman ehkä Bernard Herrmann vaikutteinen score teki vaikutuksen. Kaikenkaikkiaan taattua Fincher-laatua. Huomasitteko muuten alunperin pääosaan kaavaillun Nicole Kidmanin pikku cameota? Spoiler ...ja Raouliahan näytteli mitä ilmeisimmin Kärtsy Hatakka Leffalle neljä naamaa
Ahaa, Corca on näitä tyyppejä, jotka aina "tietää" elokuvan loppuratkaisun ekan viiden minsan aikana? Noh, olen kyllä itsekin erimieltä, sillä olihan taas Fincherilta täysin toimiva suspence-leffa, ja kun ajattelee miten pienissä puitteissa liikuttiin, niin erinomainen leffa. Tuossahan oli useita kohtauksia, jossa voisi helposti heikompi ohjaaja "mokata", ja se melkein riittäisikin pilaamaan koko leffan. Mutta mielestäni niin ei tapahtunut. Fincher on vain niin lahjakas ohjaaja, että se jos kuka hoitaa aina homman kotiin. RespeK. Jodie Foster ja Forest Whitaker (my man) olivat erittäin hyviä rooleissaan, tuntuu jopa, ettei Kidman olisi samaan pystynyt. Mistään syväluotaamasta luonneroolista ei nyt voi puhua, mutta silti. Ja Foster oli kyllä aika söpö, täytyy sanoa.. Kuvaus oli todellakin hienoa, ja taas ottaen huomioon, miten hämärässä ja pimeässä miltei koko ajan oltiin. Osa niistä "kamera-ajoista" toteutettiin muuten tietokonepohjaisesti (CG motion control shots), eli ihan kaikkea ei voi tehdä kamerallakaan.. Mutta ne olivat hieno lisä. Mutta perhana, en huomannut Kidmanin cameota? Kerro kerro. (Ja muista spoiler-tagit..) Anyway, tiukasti otteessaan pitävä, eheä ja viihdyttävä leffa. Neljä "pojoa". Eli leffaveteraanit: Teatteriin ja äkkiä!
Roolin luonne muuttuikin aikalailla Kidmanin loukkaannuttua ja Fosterin tullessa kuvioihin. Kidmanin roolina oli alunperin olla avutonta ns. "trophy wife"-tyyppiä jolloin tytär olisi ollut selvästi vahvempi osapuoli. Foster ja Fincher olivat kumpikin samaa mieltä ettei moinen sopinut taasen Fosterille kovinkaan hyvin joten roolia muokattiin sopivammaksi Jodielle. (muistan tietenkin ) Spoiler Cameo olikin lähes mahdoton spotata ilman ennakkotietoa, eli Fosterin soittaessa miehelleen Kidman vastasi puhelimeen.
Jeh, oletinkin kommenttini saavan vastakaikua...:thumbsup: Lähdin leffaan hakemaan uutta ja erilaista elokuvakokemusta. Fincherin aiempia elokuvia nähneenä, sekä Fosterin vakuuttavia suorituksia seuranneena rima oli itselläni ehkäpä suhteettomankin korkea. Tästä syystä kriittinen kommentti heti elokuvateatterista tulon jälkeen trabaankin napsahti. Tässä kuitenkin yksi näistä itseäni häiritsevistä "klassinen ennalta-arvattava kohta"-esimerkeistä: Spoiler Foster avaa ekan kerran Panic Roomin oven hakeakseen kännykkäänsä huoneesta. Känny on sängyn alla ja Foster [eka klassisuus] ei tietenkään saa kännykkää heti kouraansa, vaan ylettyminen on milleistä kiinni. [toinen klassisuus] Foster härsii ja pudottaa lampun(yllättävää) ja [kolmas klassisuus] rosmot juokesvat hurjaa vauhtia yläkertaan, mutta Foster kerkiää(yllättävää) nipin napin heittäytymään turvalliselle puolelle...siinä siis yksi esimerkki kliseisestä kohtauksesta, muuten kyllä loistavasti toteutettu ja hidastusefekti oli cool. Sen verran pitää nyt tähdentää vielä, että kyseessä ei missään tapauksessa ole huono jännäri. Kaikin puolin laadukas toteutus näppärillä kuvakikoilla ja -äänillä tehostettuna, jännitystä osattiiin kohtuullisen hyvin luoda ja tosiaan näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan erittäin hyvää tasoa, mutta tosiaan itselleni vain pienen tilan sujuva A-luokan jännityselokuva. Ei mitään kovin originaalia, valtavirrasta poikkeavaa jota itse kovasti olisi hakenut, Spoiler tosin tyttären lyöminen loppukahakassa, mikä oli vielä ilkeännäköinen(suoraan nassuun ja vielä ihan reippaasti), oli minulle suuri yllätys...harvoinpa olen nähnyt missään elokuvassa (ikinä) lasta lyötävän suoraan naamaan noinkin voimalla...hui! Kyseenalainen kunnia kylläkin. Rima taisi tosiaan olla liian korkea, sillä osittain tuen kyllä teidän Electricboy ja Samppa, kommenttejanne. Itse en vain syttynyt elokuvalle, vaikka tämäntyyppisistä jännäreistä yleisesti pidänkin. EDIT: ihme kirjoitushäröjä...pakko on paikata.