Tervehdys! Tätä palstaa on tullut vuosien varrella selailtua enemmän ja vähemmän ahkerasti, ja nyt kun eräs oma diy -projekti rupeaa olemaan loppusuoralla, niin päätin laittaa vähän kuvia ja tarinaa ihmeteltäväksi, kuten asiaan kuuluu. Onhan näitä pallotangbangejä ennenkin nähty, mutta en kuitenkaan aivan vastaavaan projektiin ole törmännyt. Bongasin joskus kaupoilla käydessäni hyllyssä muovisia pallon muotoisia verkonmerkkejä muutamalla eurolla. Pallukat vaikuttivat kohtuullisen jämäkältä ja tietysti sain päähänpinttymän, että niistä pitäisi modata kaiuttimet! Sisätilavuus näissä on hieman vajaa pari litraa. Elemeniksi valitsin hinta/laatu suhteeltaan hyväksi havaitun tangband W3-781S (edit: oikea mallimerkintä on tietenkin W3-871S, sen sitä saa kun näpyttelee ulkomuistista!) möllykän (nyttemmin olisin valinnut ehkä mielummin W3-315SC -mallin. Syy: valurunko, vähemmän pölynarka kuin -781, ei häiritsevää piikkiä yläkeskiäänitaajuuksilla), ja päätin tehdä kerralla koko 5,0 setin, koskapa osien hinnat eivät päätä huimanneet. Lähtökohta: Ensimmäisen kuuntelukokeilun suoritin teippaamalla elementin suoraan pallukaan sahattuun reikään. Aika hirveältähän tuo kuulosti! Sisätilojen vuoraaminen bitumimattotilkuilla, ja kotelon täyttäminen vanulla auttoivat asiaa kummasti. Edelleen silti häiritsivät koteloon upottamattoman elementin terävät reunat silmää ja varsinkin korvaa, joten homma meni vähän vaikeammaksi. Upotuksen askartelu elementille 3mm paksuiseen muovipalloseinämään voi kuulostaa vaikealta, ja sitä se aluksi olikin. Ensiksi yritin sulattaa ja muotoilla muovia heikoin tuloksin. Kokeilin myös värkätä epoksiin kastetusta superlonista jonkunlaisen pohjan elementin kiinnitykseen. Ei onnistunut. Aikani eri vaihtoehtoja mietittyäni törmäsin ratkaisuun puolivahingossa. Maalikaupan hyllyltä löytyi kohtuuhintaista epoksikittiä, joka oli veneiden paikkaukseen suunniteltua paksuhkoa mönjää. Seuraavaksi kehittelin vielä cd-levyjen törkeään hyväksikäyttöön perustuvan tekniikan kitin valamiseen. Lopulliset kotelontyöstövaiheet etenivät siis jotakuinkin näin: 1. Sahataan reikä pallukkaan. Sattumalta löytyi myös sopiva poranterä, jolla voi sahata kolmen tuuman reikiä. Pariin ekaan kappaleeseen tein tosin reiän käsisahalla ja puukolla jyystäen. 2. Sisäpuolen pinnat karhennetaan etulevyn alueelta hiomapaperilla epoksikitin tarttumisen varmistamiseksi 3. Joku turha CD-levy päällystetään elmukelmulla, ja ripustetaan rautalankaan 4. Kyseinen turha CD-levy tungetaan liian ahtaasta aukosta pallukan sisään, niin että koko komeus killuu rautalangan päässä. 5. Valetaan epoksikitti syntyneeseen onteloon. Tämän kitin kanssa oli hyvin aikaa säätää ja värkätä. Ei kuivunut minuuteissa. 6. Odotellaan valun jähmettymistä (n.10 h) 7. Tuhotaan sisällä oleva turha CD-levy vaihtoehtoisesti joko väkivaltaisesti rusentaen, tai siististi saksia apuna käyttäen. 8. Askarrellaan etulevyn ulkomuodot puukolla ja hiomapaperilla 9. Viilataan vielä millejä ja tehdään lopullinen tiivis kaiutinelementin sovitus valamalla kittiä elmukelmulla päällystetyn elementin ja upotusreiän väliin 10. Edellisen valun kovetuttua viimeistellään hiomalla ja maalaamalla kittisöherrykset piiloon. Sitten vaan bitumimatot ja vaimennusvanut sisälle ja elementti kiinni. Tietysti voisi pintakäsittelyä vielä harkita jollain, mutta tuo raaka muovipinta on mielestäni jotenkin hauska ja rehellinen. Eikä edes pahan värinen! Kuunteluelämyksiä en ole vielä stereokäytössä päässyt testailemaan, mutta monona soi ihan kivasti. Alatoisto tietysti surkea ja yläkeskiäänissä se surullisenkuuluisa häiritsevä korostus, diskantit oikein mukavat. Positiivisesti yllättävä kokemus oli pallokotelon suoma todella laaja kuuntelusäde! Diskantit vaimenevat tasaisesti, ja vasta hyvin jyrkässä kulmassa elementin toistosuuntaan nähden. Tästä uskoisin olevan etua leffakäytössä, kun kaikki katselijat eivät kuitenkaan sinne hot spottiin yhtä aikaa mahdu. Seuraavaksi olisi tarkoitus väkertää näihin vielä refleksiputket, että saa toiston fiksusti tuonne 100-120 herzin tuntumaan. Luultavasti päädyn vielä joskus virittelemään notch filtterit, jos ei korva totu sitä ennen, tai elementtien soundi muutu radikaalisti sisäänajossa. Loppupään ruuditan subilla niin uskoisin näiden olevan 5.1 käytössä ihan kelvolliset. Kiitos oivallisesta foorumista! :thumbsup:
Hauska idea ja pirteän väriset kaiuttimet tuosta saat. Miten tuntuu koteloresonanssit soitettaessa? Muovit kun ovat melko elastisia.
Kotelot itsessään on melko elottomat, kun latoi tarpeeksi bitumia sisään, ei paljoa kuulu ylimääräistä kilinää naputtaessa. Pallomuoto antaa tukevuutta hyvin ja vaikka muovi on n. 2,5 mm paksua niin melko jämäkät nämä on. Kitistä tehty etulevykin on reilu sentin paksuinen. Tietysti noista värinä käteen tuntuu kotelosta jos oikeen haluaa tunnustella.
Pitkästä aikaa tuli mieleen vilkaista onko täällä mitään uutta... Ostin kelluttimet Clas Ohlsonilta. Halkaisija 6 tuumaa, eli vähän yli 15 cm.
Nostellaanpa vanhaa topikkia kun aika läheltä tämä omakin suunnitelma liippaa... Eli olisi tarkoitus kokeilla istuttaa joku pieni elementti tällaiseen palloon: http://www.mosaiikkimyymala.com/muovipallo-p-3543.html Taitaa tuo takavuosien suosikki Tangband W3-871 olla jo vanhentunut elementti, ainakaan hifitalolta sitä ei enää löydy. Valikoimaa kyllä muuten on, 3" tangbandeja on tuolla myynnissä 6 erilaista. Olisikohan joku näistä yhtä hyväsointinen kuin tuo 871? Subbari tulee tod.näk näille kaveriksi ja setti tulee muutenkin maltilliseen kuunteluun, lähinnä rakentamisen ilosta ja ajankuluksi tämän teen.