Ovatko tykittäjät vaihtaneet isoon näyttöön kun täällä on niin hiljaista.

Painoahan ja kokoahan tuolla on aika kivasti:

Aika monelle tuollainen telkkari olisi aikamoinen haaste kuljettaa ja saada se sopimaan olkkariin. Tykin ja valkokankaan voi asentaa yksinkin, mutta noin ison kappaleen liikuttelu yksin olisi aika vaikeaa. Eikai tuollaista oikein massatuotteeksi voisi kuvitella?

 

Itse olen tykistä haaveillut vuosikausia, mutta toistaiseksi tyydyn 55-tuumaiseen telkkuun. Ison telkun roudaamisessa on kyllä haasteensa. En hankkisi 80-tuumaista telkkua, ellei se olisi hyvin kevyt kokoonsa nähden. Nykyisellä tekniikan kehitysvauhdilla tuntuu siltä, että viiden vuoden välein menee härveli kuitenkin vaihtoon, joten roudaaminen ei ole kertaluontoista.

 

Tykki -kuvakoon alapuolelle on tullut lukuisia kiinnostavia ja ihmisille tykkikokoa paremmin sopivia suuria TV-kuvakokoja saataville edulliseen hintaan. Ennen oli toisin: tykistä seuraava pykälä alaspäin oli 32" CRT televisio. Vilkkuvakuvainen 60 kg keijukainen, joka suorastaan ajoi tykitykseen (ei video-).

Nykyaikainen taulutelevisio on kompakti ja käytännöllinen videonäytin, jonka kanssa ei tarvitse kikkailla.


Hyvät videtykit ovat melko kalliita, asennus tarvitsee paljon tilaa, on vaatimuksia pimennyksen ja valosironnan suhteen, tarvitsee kaikenlaisia kalliita oheisostoksia (valkokangas, teline, toinen näyttö), todellisella videoharrastajatasolla huoneen pintoja pitää remontoida tummemmaksi ja lampun käyttötuntejakin pitää seurata.
Lukuisia käyttöä hankaloittavia ja fyffelsonia polttavia asioita järjestettäväksi. Paljon helpompaa hakea soliferilla Gigantista iso TV.



Televisio näyttönä ei ole mikään vamma edes kuvakoon suhteen, jos sitä ei pakene katsomaan kilometrin päähän. Ehkä videotykeistä haavelijat ovat alkaneet ymmärtää kuvakoon ja katseluetäisyyden suhteellisuuden: 100" videoseinäkuva ei ole tarpeen jos tilat ovat pienet l. katselutetäisyys vaikkapa 140 senttimetriä.
Televisiokuvan pienuudesta syntyy ongelma jos katsojalla on kiinteäksi vakioksi fiksattu katseluetäisyys, mitä ei mukamas voi lyhentää. Katselijan ahteri on esim. niin painava *), että se ei kykene enää siirtymään. Tämä luonnonvakion lailla Määrätty katselupaikka löytyy useimmmiten Valkoisesta Olohuonekalkkisammiosta™. Mihin mitään AV-laitteita ei nyt tulisi viedä sataa metriä lähemmäs noin muutenkaan.



*) Reaalivideotoiston Wohnsitzwechsel ISF-einsatz Nokkakärry -erikoiskalibrointiryhmä on kutsuttavissa paikalle siirtämään paikalleen jämähtänyt katselija uuteen katselupaikkaan.

 

Itse on tullut tykiteltyä 90-luvulta.
Nyt kuva 120" ja katseluetäisyys vajaa 3m. Olen erittäin tyytyväinen ja välillä kokeilin pienempää kuvaa, mutta elokuvista katosi tunnelma.
CRT tykillä aloiteltua aikoinaan ja ei tahtonut löytyä sopivaa digitykkiä, kunnes eteen osui sony ruby sxrd tykki. Sxrd on ollut itselle se oikea
ratkaisu, nykyään käytössä sony vpl-90es.

Toki kuvan koko, katselu etäisyys jne.. ovat todella henk.kohtaisia juttuja, mutta minulle ei oikein ole ikinä sopinut alle 100" kuva.
Foorumilla ei ole tullut paljon höpistyä koska ulkomaisilla on enemmän harrastaja ja luonnollisistakin syistä höpisijöitä enemmän.

Hyvää tykittelyä palstaveljille ja siskoille.

Venkku

 

Yllä olevasta tuli mieleen...
Vaikka tv ja pienempi katseluetäisyys setti tarjoaakin suhteessa saman kokoisen kuvan, ei se silti vertaudu yksi yhteen dedikoidun kotiteatteritilan kanssa. Suureksi osin samanlaisen elukuvakokemuksen saanee molemmissa tiloissa aikaiseksi, kun katselee yksin (mielessäni on esim Sauraman kotiteatteri). Dedikoituun teatterihuoneeseen vertautuvan tilan voi tehdä tv:n ja monikanavaäänentoiston kanssa varmaan vieläpä halvemmalla kunhan akustiikkasuunnitelmassa on onnistuttu. Pienemmästä etäisyydestä tulee kaupan päällisiksi kevyemmät vaatimukset kaiuttimille. Porukalla katsottaessa tilaa tarvitsee kuitenkin mielestäni about 20 neliöstä eteenpäin, jos haluaa pitää äänen laadukkaana ja olemisen väljänä. Kaiuttimien pitää olla suhteellisen kaukana, jotta toistosta saadaan tasapainoinen useampaan kuin yhteen pisteeseen. Oman kokemukseni mukaan ympärillä oleva ylimääräinen tila tuo yksiksenkin ollessa oloon jotain hyvää. Isommassa tilassa telkkariin ei ole siirtymistä ennen kuin sellaisen saa Cinemascope kuvasuhteessa ja yli sata tuumaisena. Pahitteeksi ei olisi sekään, että ruudun taakse, oikealle korkeudelle, voisi sijoittaa keskikaiuttimen...

 

Edellisessä tarkoitin, miksi tavalliset rahan ja tilan puutteesta kärsivät, mutta videonäytintä etsiskelevät tuulihousut eivät nykyään välttämättä niin hanakasti valitse tykkiä kuin ehkä ennen.

Oikeassa kotiteatterissa on tietenkin tykki. Tykki on oltava jos äänentoisto tapahtuu kaiuttimilla. Jo siksi, koska akustisesti läpäisemätön televisio tekee keskikaiuttimen oikean asennuksen mahdottomaksi.
Televisiollakin nyt siis kuitenkin saa katseluetäisyydellä kompensoimalla melkein uskottavan tason videoasennuksen pienen mittakaavan "teatteriin". Kunhan audion hoitaa kuulokkeilla.

 

Ei siitä varmaan massatuotteeksi olisikaan. Ehkä kuitenkin mahdollinen vaihtoehto tykittäjille.

 

Eräs pointtihan on juuri se mikä tässäkin ketjussa tuli jo esille: tykki toimii parhaiten elokuville pyhitetyssä tilassa. Vaaleasävyinen olohuone, mitä on monesti vaikea pimentää, ei ole paras katseluympäristö. Televisiolle riittää kohtuulliseen lopputulokseen normaalit verhot.

Tokihan tämä on harrastajien palsta ja kaikille nämä eivät ole kuin hidasteita. Itseltä löytyy sekä hiilikellari että 55 tuumainen näyttö olohuoneesta. Elokuvilla ei tarvitse kahdesti miettiä kummalla saa suuremman nautinnon. Samaan ei pääse televisiolla, vaikka sitä katselisi metrin päästä. Ja nyt talvella olohuonekatselu ei ole pimentämisestä kiinni.

On kuitenkin hyvä, että näytöt kehittyvät, sillä jossain vaiheessa teatterihuoneella voi olla muutakin käyttöä. Koskaan ei tiedä mihin harrastus vie.

 

Totta, eihän noin isoa telkkaria varmaan suuret massat tule hankkimaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että tuskin tulee korvaamaan videotykit suuren koon ja painon takia. Tuollaisen 84" ruudun kuljetukseen pitää olla jo pakettiauto. Käytännössä varmaan moni joutuisi ostamaan kuljetuksen kotiovelle asti. Sitten vielä tarvittaisiin kaksi raavasta äijää nostamaan se paikalleen. Toki joskus tuollainen voi olla vaihtoehto joillekin tykittäjille.

10v sitten tosiharrastajat nostivat 80 kg painoisia CRT-videotykkejä kattoon ja vaihtelivat niihin hiljaisempia tuulettimia. Asennuskin vaati suurta tarkkuutta, että kuvan sai kohdalleen ja sitten kuvaa piti vielä hienosäätää tuntikausia kohdalleen. Siihen aikaan ei ollut muita vaihtoehtoja, jos halusi hyvän ja ison kuvan. Hyvä käytetty CRT tykki saattoi maksaa monta tonnia skaalaimen kanssa. Nykypäivänä parilla kolmella tonnilla saa uuden digitykin, jonka kuva riittää vaativallekin harrastajalle ja asennus käy lens shiftin ansiosta hyvinkin helposti.

Itse olen tykitellyt vuodesta 1998 alkaen. Ilman tykkiä olin pari kolme kuukautta vuonna 2002, kun möin entisen tykin pois ja uutta joutui odottelemaan. Isoon kuvaan kun on tottunut, niin elokuvia ei enää viitsi katsella telkkarista.

Nykyään katselen leffat 92" valkokankaalta vajaan 3m päästä. Vielä muutama kuukausi sitten katseluetäisyys oli vajaa 4m, mutta sitten alkoi tuntua, että 3D elokuvilla kaipaa isompaa kuvaa, joten muutin hieman olkkarin järjestystä. Ainakaan tällä hetkellä en kaipaa isompaa kuvaa, vaikka tuohon seinälle kyllä mahtuisikin 100" valkokangaskin. Kuitenkin tykillä tulee katseltua jonkin verran TV-ohjelmia, minkä vuoksi kuvaa ei mahdottoman suureksi viitsi vetää. Olen joskus miettinyt, että ostaisin tykin tilalle ison telkkarin, mutta videotykki tuntuu itselle paremmalta vaihtoehdolta. Käytännössä olkkarissa ainoa järkevä sijoituspaikka telkkarille olisi suoraan ikkunoiden edessä. Kukaan ei varmaan haluaisi isoa telkkaria suoraan olkkarin ikkunoiden eteen? Kattoon kiinnitetty moottoroitu valkokangas nousee ja laskee tarvittaessa, eikä peitä ikkunaa.

 

Näin on näppylät, muutenhan leffat voisi katsoa vaikka 24" näytöltä tunkemalla pään tarpeeksi lähelle jotta THX-speksit katselukulmien suhteen tulisivat täytetyksi. Mutta aivoja ei pysty huijaamaan, sitä käsittää katsovan pientä tai suurta kuvaa katseluetäisyydestä riippumatta. Kotioloissa suuren kuvan raja menee itselläni jossain 80" kieppeillä ja toistaiseksi sekä tulevaisuudessa tuo toteutetaan projektorilla. Tuon kokoinen telkkari olisi ihan kiva, mutta vaatisi ainakin omassa kämpässäni erikseen oman tilansa. Jospa nuo taipuisat näytöt kehittyisivät niin paljon että ne toimisivat kuin sähkökankaat

 

Meillä ei ole muita näyttölaitteita kuin tykki ja ipad telkkarin katselulle. Tykitys on käytännössä jäänyt pois kokonaan, kun ei avata televisiota niin kauan kun poika on hereillä ja tällä hetkellä se menee nukkumaan vasta kymmeneltä. TV sarjat olen katsellut lähiaikoina läppäriltä.

Jouluun menessä siirretään olkkari toiseen huoneeseen ja näillä näkymin tykki jäisi pois kokonaan. Silloin todenäköisesti se siirtyisi mun työhuoneeseen kellariin. Olkkariin ei tulisi näyttölaitetta enää lainkaan.

Ongelma on ollut myös tykin vaatiman soundsystemin kanssa. Mulla on Behkun 5.1 aktiivi systeemi ja ne skobet ei ole kovin pienet eivätkä sovi mihinkään sisustukseen Samoin poika rankaisee kaartioita päivittäin. Tykki vaatii kaveriksi järeän äänen ja jos pitää vaihtaa pienempiin ja paremmin sisustukseen sopiviin kaiuttimiin niin eipä sitä tykkiä enää sitten kaipaisikaan. Toisaalta jos asennan sen mun työhuoneeseen niin saan laittaa skobet miten vain Tila tulee olemaan melko hyvin akustoitu muutenkin niin jytäisi hyvin.

Kaveri mietti meillä käydessään että pitäisiköhän hänenkin laittaa tykki seuraavaan kämppäänsä. Totesi sitten ettei taida kun nykyinen telkkari on niin pirun hyvä. Sillä on pari vuotta vanha 42" samsung jota katsotaan 3 metrin päästä Mulla on n.90" reilun kahden metrin päässä.

iso TV kuva muuten tuntuu reippasti isommalta kuin screeni. Jos kämpässä on 100" screeni niin se ihan normaalin kokoinen. Laitappa olkkariin hohkaamaan 100" telkkari niin tuntuu että se valtaa koko huoneen. Toki syynä on 100" tuottama järjetön valoteho ja kyllähän se vastaa keskikokoista takkaa lämmitysteholtaankin

 

Itselläkin tykittely jäi vähemmälle, kun esikoinen (poika) syntyi. Silloin kaiuttimiin piti viritellä suojaverkkoja ja laitteet piti laittaa lasiovelliseen TV-tasoon. Taulutelkkarin osto hirvitti silloin, kun oli pelko siitä, että poika heittää ruudulle jollain kovalla esineellä. Hieman alle kolmen vuoden ikäisenä poika alkoi jättää laitteet rauhaan ja sen sai nukkumaan jo kahdeksalta. Sen jälkeen onkin tullut katseltua enemmän elokuvia. Kolme vuotta myöhemmin syntyneen pojan kanssa on ollut helpompaa. Kun isoveli on jättänyt viihde-elektroniikan rauhaan, niin pienempi on ottanut siitä mallia.

Meillä Behkut ovat saaneet olla rauhassa. Kun aikoinaan ostin ne, sanoin pojille riittävän monesti, että iskän uusiin kajareihin ei sitten kosketa. Pojat olivat jopa yhdessä asentamassa niitä. Rumahtan ne ovat, mutta mielestäni hintalaatusuhteeltaan erinomaiset kotiteatterin kajareiksi.

Muksujen kanssa tulee nykyään videotykillä katsotaan paljon animaatioita yms. koko perheen elokuvia. Lapsikin ilmeisesti ymmärtää ison kuvan päälle, sillä pojat pyytävä usein: "Iskä, laita kuva isoksi!" Lapsilla tahtoo vaan loppua kiinnostus pimeässä katsomiseen, jos elokuva kestää kauemman kuin puolitoista tuntia.

Iso kuva kotiteatterissa on kyllä menettänyt hohtoaan 90-luvun jälkeen, kun tykkien hinnat ovat laskeneet 2000-luvulla. 90-luvun loppupuolella videotykillä heijastettu 80" kuva tuntui uskomattoman suurelta ja hienolta. Muistan vieläkin kun yksi tuttu oli hankkinut uuden Seleco 350 tykin ja hän esitteli kuvaa kotonaan DVD elokuvilla, niin ei sitä kuvaa voinut kuin ihailla. Mikään muu uudistus tykkirintamalla (HD-kuva tai 3D) ei ole sen jälkeen aiheuttanut yhtä vaikuttavaa wow-efektiä. Kyllähän sellainen kuva oli pakko saada itsellekin hinnalla millä hyvänsä. Iso kuva voi kyllä viedä mukanaan. Pari kolme tuttuakin on joutunut ostamaan videotykin sen jälkeen, kun olen esitellyt heille isoa kuvaa kotonani. Tunnen myös sellaisiakin tyyppejä, jota eivät halua katsoa isoa kuvaa, vaikka se olisi kuinka hyvä ja se olisi helposti saatavilla.

 

Noin raskasta kusetusta aivot kieltäytyvät uskomasta, mutta menevät jossain määrin retkuun vähän miedommalla katseluetäisyys-pissityksellä. Esim. 42" - 50" 130 - 160 senttimetristä.

Ja kyllä, kyllä. Olisihan se tykki kiva. Mutta niin olisi Porsche autopaikalla ja Rolex ranteessakin. Kaikkien kapasiteetti ei kuitenkaan riitä kaikkeen. Onneksi ihan toimivaa korvaushoito-solutioniakin nykyään löytyy. Jos kapasiteetti ei riitä tykkiin, videoharrastajan ei enää tarvitse hypätä parvekkeelta s-video -johto kaulassa. Kuten vielä 10 vuotta sitten melkein joutui tekemään.

 

Ja kun tuolta etäisyydeltä kun katsois omaa 50":sta, niin sais ainakin hikoilla eli se siitä elokuvanautinnosta, ennemmin 100":aa kauempaa :naminami:

t: kurottaja

 

Sellainen etu tykittämisestä tulee mieleen, että suureen kuvaan pimeässä tilassa on paljon helpompi keskittyä ja uppoutua kuin televisioruutuun. Elokuva täyttää näkökentän ja tapahtumat tuntuvat todellisemmilta.

 

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Varmaankin koko kotiteatterin käsite on kokenut pahan inflaation 2000-luvulla, sillä kotiteattereita saa Anttilasta ja Prismasta 199€ hintaan. Ihan sama kuin "hifi", senkin käsitteen ovat markkinamiehet onnistuneet pilaamaan. Onneksi täältä löytyy harrastajia, jotka ottavat asian tosissaan. Toisaalta vaikka "kotiteattereita" onkin nykyään joka kodissa, niin aika harvassa taitavat olla ne oikeat elokuvaluolat.

 

Ne markettien "kotiteatterit" ovat paremmalta nimeltään KAIKKIPASKASAMASSAPAKETISSA TM Minä.

T: Vesku

 

Marketin kotiteatterisarjaan ei koskaan sisälly näyttölaitetta! Markkinointi-ihmisille 'Kotiteatteri' = Vahvistin + DVD soitin + 5 pientä kajaria + Subbari.

Itse käyttäisin kotiteatteri-sanaa kokonaisuudesta johon kuuluu laadukas äänentoisto, kookas näyttölaite ja tietysti itse tila. Ei ihme jos kotiteatteri-sana on kärsinyt inflaatiota...

 

Täällä on nyt joku parisen viikkoa katsottu jvc dla x35 tykillä leffoja ja pakko sanoa että joka kerta kun tykillä katsoo leffoja niin sitä laitetta rakastaa aina vaan enemmän 2D:nä on katsottu. 3D:hen en ole vielä tutustunu kun jvc:n omat lasit on niin kalliit enkä tiedä mitkä nykyään saatavilla olevista sopii jvc:n kanssa jos mitkään. Pioneerin 50" plasmasta siirryin tuohon tykkiin. Pioneerilla katsotaan nyt tv-ohjelmat olohuoneessa eli vaikka tykki on niin en pioneerista luovu ennenkuin se posahtaa.

 

Minulle on ollut aina selvää, että projektori on ainoa oikea tapa katsoa elokuvia ja tv-sarjoja. Jo ennenkuin niitä oli helposti kotiin saatavissa sellaisesta haaveilin, kavereilla ja töissä oli ja toistakymmentä vuotta on kotona tykillä katseltu. En aio projektorista tv:seen vaihtaa. On tuossa vanha 32-tuumainen putki-tv:kin vielä kun se on niin painava, ettei jaksa poiskaan kantaa mutta ei se ole päällä ollut varmaan vuoteen... tykin lisänä on vain 23-tuumainen monitori vahvistimen hdmi2-ulostulossa jota voi käyttää vahvistimen näyttönä ja jos tarttee joku digiboksi ohjelmoida tms. jolloin ei projektoria kannata päälle laittaa.