Onko Quentin Tarantino mielestäsi taiteellinen nero vei pelkkä kupla?

Ehkä hän piti imitointia sanonnan mukaisesti suurena imarteluna. En ole tietoinen että Leone olisi kopioinut omaperäiset elokuvansa muilta.

Sekoitat kaksi eri asiaa, populaarikulttuurin ja reaalimaailman johon sisältyy populaarikulttuuri. Kuten aiemmin totesit, Tarantinon elokuvat sijoittuvat populaarikulttuuriin, jossa on vain taustalla reaalimaailma. Tämä ero on olennainen siksikin, että kosketuspinta Tarantinon leffoissa jää ohueksi. Parhaimmillaan hyvää, lennokasta sarjisleffaa pl. Jackie Brown.

En kiistä Tarantinon omaperäisyyttä sinänsä, mutta kun omaperäisyys ei ole absoluuttinen hyve. Sitäpaitsi itse rinnastit Tarantinon tekemän popin kaikkeen muuhun populaarikulttuuriin, mistä ihmettelyni.

 

Erinomainen kirjoitus!

On totta, että ohjaajilla on tyylinsä. En minä Tarantinoa varsinaisesti omasta tyylistään kritisoi ellei siihen sitten laske kuuluvaksi ultraväkivallan, jatkuvan imitoinnin jne. Kubrickeja on vain yksi, ja täällä on varmaan niitäkin jotka arvottavat Tarantinon häntäkin korkeammalle, mutta harvempi. Tarantinon leffoissa vaan on tiettyjä, yleensä räikeitä heikkouksia jotka vaikuttavat katselukokemukseen häiritsevästi. Epätasapainoinen ja pinnallinen ohjaaja kaiken kaikkiaan. Tuossa lienee kritiikin kärki.

Voisin erikseen enemmän kehuakin mutta a) muut hypettävät aina tarpeeksi b) sitä ei oteta huomioon.

 

Elämä on kliseistä, mutta sen voi silti elää hyvin tai jopa erinomaisesti jolloin kliseet ovatkin vain tuttuja luonnollisuuksia.
Tai toisin sanoin, se mikä sinulle on kliseeltä vaikuttavaa on jollekin toiselle vain vaikuttavaa.

 

Kuten sanoin, huonosti tehtyjä kliseitä. Minua eivät kliseet ole koskaan muuten häirinneet. Tekeehän Tarantinokin kliseistä tavaraa osin, mutta tekee sen mielestäni hyvin.

Vertailuun voisi ottaa vaikka elokuvan Hanna; sehän on tarinaltaan, henkilöhahmoiltaan ja juonenkäänteiltään yksi kliseenippu koko leffa mutta se on tehty taitavasti ja kiinnostavasti. Braveheart on myöskin yksi iso klisee, mutta siinä ei juurikaan mitään kiinnostavaa ole. Tekotapa on tylsä, tavanomainen ja laskelmoiva.

 

"Tasainen tyyli" ei ole konkreettisesti yhtään mitään! Elokuvanteko perustuu kerrontatekniikoihin ja niiden kekseliäs ja luova soveltaminen on sitä "oppikirjamateriaalia". Se selviää, kun lukee myös, mitä elokuvaohjaajat töistään kertovat!

Kertoo vain omista ja pahoin narsistisista näkemyksistäsi, reaalitodellisuudessa asiat ovat aivan toisin!

 

Imitoinnista tai kopioinnista ei tässäkään ollut kyse, pelkästään inspiraatiosta jakson rakenteen suhteen. Leonesta on sinulle kyllä aikaisemminkin kerrottu, mutta se ei näytä kaalisi uppoavan.

Populaarikulttuuri on osa reaalimaailmaa, ei se voi elää siitä irrallaan, ellei usko mielikuvitusmaailmaan. Myös Tarantinon elokuvien henkilöhahmot toimivat omien 'yhteiskunta'-näkemystensä mukaisesti ja tämä kehitys on ehkä tullut entistä näkyvämmäksi Tarantinon elokuvissa, mikä on kuitenkin luonnollista. kun tietää Quentinin kiinnostuksen subtekstuaalisiin tulkintoihin.

 

Fair enough, kliseet eivät ole automaattinen ongelma. Kaikesta muusta ympärillä olemmekin eri mieltä.

Tarantinon kliseet häiritsevät siksi, että hän korostaa niiden kliseisyyttä ottamalla ne suoraan elokuvan historiasta ja lisäämällä väriä modernilla kynällä. Liian itsetietoista ja näkyvää, mikäli tyylilaji olisi jotain Macheten kaltaista itseironiaa ymmärtäisin tämän paremmin. Tai ehkä huumorintajuni ei riitä. Ongelma on että Tarantino haluaa olla samanaikaisesti hyvin nokkela ja hyvin vakavissaan. Woody Allenin ja David Mametin kaltaiset nerot pystyvät siihen lopputuloksen kärsimättä.

Apocalyptossa oli juurikin paljon tuoretta tunnelmaa että kliseet olivat itse asiassa odotettuja käänteitä, ja siten tyydyttäviä. Tällä en tarkoita että elokuva olisi yllätyksetön vaan tarina vie mukaansa, niin että katsojakin yllättyy kuin heimoveljet vastoin parempaa tietoa, että pahojakin heimoja on. No ollakseni reilu, on Tarantinon leffoissakin tuota samaa. Missä ero? Imo Gibson osaa tehdä tarinasta luonnollisen jatkumon siinä missä Tarantinon elokuvissa hypitään välillä kuin randomgeneraattorissa. Apocalyptossa elin heimolaisten tarinaa heidän mukanaan, IB:ssa tiesin katsovani elokuvaa vähintäänkin Brad Pittin siitä jatkuvasti muistuttaessa. Realistinen kerrontatyyli vaan toimii yleensä parhaiten.

Braveheartissa koko juttu on kiinnostava. Mahtava tarina suorastaan shakespearemaisessa mittaluokassa, perusasetelma eli mies vs mies ja heimo vs heimo, tämä historiallisissa tosipuitteissa, jatkuvasti kehittyvä näytelmä jonka mausteena rakkausdraama ja pituutta tarpeeksi että vaatii keskittyneen katselun. Gibsonilla on muuten hieno lahja tuoda maisema, tilanne, konkreettinen hetki aivan katsojan iholle, säälimättömästi. Siinä missä Tarantinolle veri on ilotulite, Gibsonille lika on mutaa ja kärsimys tuskaa.

Hannasta olisin halunnut pitää mutta meni toisinpäin: ainekset olivat hyvät, toteutus jäi keskinkertaiseksi.

 

Katso vaikka Robert DeNiron tai Michael Haneken elokuvia. Elokuva ei muuten ole konkretiaa. Olet katsellut liikaa kotimaisia.

Jahas, oppikirjaa ja dvd-lisämatskua. Kerrontatekniikka ja teknisesti luova kekseliäisyys ovat kyllä elokuvanteon välineitä ja tärkeitäkin sellaisia, mutta elokuvassa on yleensä myös esim. tarina ja henkilöhahmoja. Hämmentävää miten Tarantinofanina unohdit dialoginkin kokonaan tai ehkä sekin on pelkkää kuvaustekniikkaa. Michael Bay suosikki?

Sanoo henkilö joka profiloituu Tarantinofaniksi omaa elokuvantekemistään myöten. Ei, vaan reaalitodellisuudessa asiat ovat käytännöllistä tekemistä, ei vain puhetta kuten meillä nyt täällä. Lopullinen totuus on sitten se teos, harvasta leffasta esim. näytetään ensin making of -dokumentti.

 

Kun kohtauksesta tulee välittömästi mieleen jokin toinen (tunnettu) tekijä, ja mielikuva on vieläpä oikea, on kyse imitoinnista. Leonella oli vaikutteita se on minulle viisaasti kerrottu, mutta kun eivät jaksaneet kertoa miten Leonet ovat imitoituja tai kopioituja. Onko jossakin tosiaan vastaavia vanhempia leffoja?! Äkkiä tietoa tahdon nähdä niitä.

Tarantinot ovat nimenmukaisesti "pulp fictionia", ohjaajahan on sen itsekin sentään myöntänyt. Ei kai niitä kukaan vakavasti todellisuuden kuvauksina ota? Kaikelle on paikkansa kuten hauskasta supersankari-ilmiöstäkin havaitaan.
Eiväthän Tarantinon hahmot onttoja ole etenkään suhteessa kontekstiin, sitä en ole väittänyt, ne ovat niissä leffoissa parasta. Poptyyppejä kuitenkin.

Mielikuvitusmaailmat ovat muuten aivan totta. Lue vaikka Stephen Kingiä tai haastatteluitaan.

 

Olen katsellut, eivät kiinnosta. Elokuvan tekeminen ei konkretiaa? Mielipuolista! En katsele juurikaan kotimaisia elokuvia.

Ihan sama missä välineessä elokuvan tekijät alastaan kertovat, oleellista on, että se on konkreettista tietoa, ei kriitikoiden, snobien tai tavisten olettamuksia, kuten sinun lähteinäsi näyttää olevan. Kyse on yleispätevistä totuuksista elokuvailmaisussa, siitä, kuinka niitä elokuvatarinoita kerrotaan ja kaikkein oleellisin asia on kuvaustekniikka ja kuva itsessään, sen oivalsivat jo Saksan expressionistit, Venäjän montaasi-oppien kehittäjät ja näiden jälkeen elokuvailmaisua kehittäneet, osa nerokkaasti, osa vähemmän nerokkaasti ja jotkut jämähtäneet sinne ensimmäisen Lumiere-kuvaamisen tasolle.

Emme siis ole reaalitodellisuudessa näpyttelleet tekstejämme, eikä Tarantino ole oikeasti elokuvia edes tehnyt? En ole viitannut making of -dokumentteihin millään tavoin, vaikka niistäkin joskus jotain tiedonmuruja toki voi poimia.

 

Imitaatio on jonkin suoraa matkimista. Leonen tekemisistä saa tietoa vaikkapa wikipediasta. Mielikuvitusmaaimat ovat totta yksilön pääkopassa sekä fiktiivisten tarinoiden tuotoksina, kuten esim. elokuvissa.

 

Eli et konkreettisesti pidä tasaisesta tyylistä.

Kirjoitin: "Elokuva ei ole konkretiaa." Opettele lukemaan.

Hyvä alku.

"Konkreettinen tieto". Entä millaista on "ei-konkreettinen tieto", minunko tietoni eli toisenlainen tieto kuin omasi? Miksi muka oletan, kerran olen katsellut elokuvia ja niihin liittyviä haastatteluita ja dokumenttejakin mittavan määrän. Teknisen puolen läpikäynti tuppaa olemaan kyllä aika kuivaa mutta onneksi he kertovat muustakin.

Jotkut yli satavuotiaat ohjaajat vai? No niitä jämähtäneitä ei kovin montaa taida olla. "Yleispätevistä totuuksista." Heh, nimenomaan tällaisia juttuja ei taiteissa oikeastaan missään ole. Ihan omaasi ja muiden amatöörien kuvittelua. Mutta helpottaa varmasti tekemistä, ymmärrän sen. Kuvailmaisun kehittyminen on sekin mielenkiintoinen toteamus. Otetaan viime vuoden Oscar-voittaja The Artist, joka kuvattiin mustavalkoisena. Siis mustavalkoisena, ja vieläpä Oscar tuli! Täysin käsittämätöntä jonnekin 30-luvulle jämähtäneestä elokuvasta! Eikös se ollut vieläpä lähes mykkäkin? Idioottimaista.

Elokuvassa siis katsomme kuvaa, joten se on toki olennainen. Periaatteessa elokuva on vain pitkä valokuva-albumi yhteen putkeen plärättynä. Koitapa vaikka katsoa elokuva kohtaus kerrallaan. Katsot kohtauksen päivässä. Ilmoita tänne sitten lopputuloksesta, miten hyvin kaikkein oleellisimmassa oltiin onnistuttu.

Kategoriavirhe, mehän puhuimme elokuvien tekemisestä emme niistä puhumisesta. Tarantino on tehnyt elokuvansa reaalitodellisuudessa mutta meidän puheillamme ei ole hänen tekemisensä kanssa mitään tekemistä.

Sinä olet vannonut kuvaustekniikan nimeen. Mutta tätä tekniikkaa harvemmin elokuvassa näkee muuta kuin virheinä. Itse elokuvaa me katsomme, kamerat on heitetty mäkeen siinä vaiheessa. Jos se tekniikka ratkaisisi niin kai sitä nyt sitten esiteltäisiin vähintään sen elokuvan keston verran ensin erikseen jotta yleisö tietäisi paremmin millainen leffa oikein on.

 

Eli niitä leonemaisia leffoja ei siis menneisyydessä ole, ilmeisesti. Ja miksipä olisikaan, Leone kun oli edelläkävijä.

Eli nyt ne Tarantinon leffat ovatkin kuviteltua (ja lainailtua) popkulttuuria. No hyvä, sinnehän ne minunkin mielestäni sijoittuvat eikä reaalimaailmaan kuten vaikka Gibsonin Apocalypto.

 

Eli, et osaa käyttää wikipediaa? Apocalypto oli silti fiktiivinen elokuva, siis kuviteltu, siis osa populaarikulttuurin jatkumoa.

 

Filmaaja, kokeile ihan piruttain yrittää käyttää DePalmaa esimerkkinä huonona tarinankertojana, jonka leffoissa mennään jatkuvan väkivallan ja pop-kulttuurin siivittämänä, joka otti kaikki tehokeinonsa Hitchcockilta ja jolta ei ole tullut mitään hyvää sitten Carlito's Wayn. Voin taata, että Clever puhuu itsensä pussiin noin vartissa ja alkaa sitten vältellä sinun kanssa väittelyä kuin ruttoa.

 

Eli elokuvan tekeminen on konkreettista, mutta sen valmistuminen ja katselu ei? Vielä mielipuolisempaa!

Konkreettista tietoa on se, kun Tarantino kertoo työskentelymetodeistaan, epäkonkreettista "tietoa" on sinun väittämäsi Tarantinon työskentymetodeista! Yksinkertaista, mutta totta!

Cinema is camera sanoi Sergio Leone. Jos kamerat olisi heitetty mäkeen, sinä et näkisi mitään kuvia. Brian De Palma on luonnollisesti se ykkösnimi, joka on koko uransa ajan puhunut kamerankäytön ja kuvaustekniikoiden keskeisestä merkityksestä elokuvanteossa ja valitellut kuvanlukutaidottomien kriitikoiden lässytyksistä sekä ammattitaidottomien ohjaajien mielikuvituksettomista kuvaustavoista.

 

Sinullahan se tieto oli, mutta koska et sitä halua jakaa niin siitä johtopäätös ettei merkitystä.

Apocalypto on paljon todentuntuisempi elokuva kuin yksikään tarantinoista. Tarpeeksi selvää?

 

Oli jo lainaamassasi viestissä, opettele lukemaan!

Samantekevää!

 

Paitsi että Gibsonia kritisoitiin (ihan oikein perustein) Mayojen naurettavan epärealistisesti kuvauksesta, mm. Azteekkien rituaalien sekoittamisesta Maya kulttuuriin, orjien käytöstä (mistä ei ole mitään todisteita) sekä elokuvan säälittävästä lopusta, jossa valkoinen mies tulee pelastamaan sotivat ja alkukantaiset tummat kansat itseltään. Puhumattakaan siitä naurettavasta pantteri takaa-ajosta.

Tähän verrattuna Tarantino, joka ei ole väittänyt kertaakaan tekevänsä realistista elokuvaa. Kuten Leone, joka sanoi aina tekevänsä satuja ja mahdollisimman epärealistisia elokuvia.

 

Niinpä, luulin että elokuvatkin valmistetaan konkreettisesti tekemällä, mutta ilmeisesti ne laitetaan yöksi uuniin. Katselu tapahtuu konkreettisesti mutta elokuvahan on mielen tuotetta. Mutta käytä ihan vapaasti mittatikkuasi, kuten runojen laatua laskettiin Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Mikäli elokuva pyörii teatterissa jossa ei ole yhtään katsojaa, niin monta tähteä antaisit sille?

Alan yksinkertaisesti ymmärtää yhä enemmän suomalaisten elokuvien tasottomuudesta.

Minun väittämäni on yhtä kuin Tarantinon elokuvat. Niiden perusteella hänen työskentelynsä on melko häpeämätöntä tavoilla joita olen kuvaillut.

Edelleen, se luetun ymmärtäminen on aivan oleellista. Elokuvienkin suhteen.

Helppohan tuosta on olla samaa mieltä ja DePalmalle tuo voi olla oleellisinta. Mutta minua epäilyttää omat tietosi kerran et ole kuullut esim. leikkauksesta, huikean paljon oleellisempaa kuin kuvaaminen.