Onko Quentin Tarantino mielestäsi taiteellinen nero vei pelkkä kupla?

Aha, ja katselevat elokuvia, jotka valtaenemmistöltään edustavat populaarikulttuuria, kuten musiikki ja kirjallisuus sekä yhteiskuntakulttuuri ylipäänsä.

 

Säästä näppäimistöäsi jättämällä vastaamatta. Et tee muuta kuin heität kerosiinia kytevään pesään...

 

Unohdit elokuvan tekemisen tärkeimmän osaamisen: kokonaisuuden ohjaamisen. Siinä Tarantino ei vaan ikävä kyllä yllä lähellekään kärkeä, nykyaikanakaan. Henkilökohtainen agenda on aina jossain määrin tulkinnanvarainen käsite, mutta myös siinä Tarantino häviää; hän tekee elokuviaan aivan liiaksi itselleen ja faneilleen eikä yleisölle tai siis random katsojalle. Muita heikkouksia? Naisten jalkoja en sellaiseksi laske, näitä nyt on muillakin Hitchillä vaaleat hiukset, Fulcilla silmät jne. listaa voi jatkaa loputtomiin ja syystäkin. Ylilyövyydessään perustelemattoman väkivallan olenkin jo maininnut. No sekin on hänen fetissinsä mutta ero jalkoihin on siinä että, jalkoja ei tarvitse erikseen perustella ne löytyy naisilta.

On kyllä jännä, kun vähän aiemmin itse vastasit varsin asiallisesti josta vielä kiitin ja vastasin itsekin pitkästi ja vielä paljolti sisältöä laittaen, niin nyt vajosit takaisin lyhytjännitteiseen leimaamiseen.

On melkoinen harhaluulo, että taiteen kokijan tulisi jotenkin perehtyä taiteen tekijään. Tätäkin harha-argumenttia välillä kuulee. Se on tottakai monesti hyödyllistä, mutta vain huono taiteilija tekee teoksen (random yleisölle) jolle löytyy tyydyttävä tulkinta pelkästään tekijän henkilöhistoriaa tutkimalla; kyllä sen tulee aueta itsessäänkin. Henkilökohtaiset yksityiskohdat ovat sitten kuin DVD:n pääsiäismunat, extraa.

Eli milläköhän tavalla olen sanonut jotain virheellistä? Heikkouksiahan olen käynyt läpi ja niistä saa edelleen väittää vastaan. Tarantino voi olla huippu joissain osa-alueissa, aivan kuten Louhimieskin voi olla huippu vaikka kivana ohjaajasetänä, mutta sitä huippua elokuvaa noista ei vielä tule millään ilveellä.

Lopputulosten eli niiden nähtyjen leffojen perusteella Tarantinon leffat vaan on vanhojen mestareiden ja kulttiohjaajien töistä omalla, paikoitellen toimivallakin tavalla leikeltyjä tilkkutäkkejä. Populistina T cashaa helposti koukuttavilla asioilla kuten simppeli kostopremissi, värikkäät hahmot, nokkela dialogi ja ultrafantastinen väkivalta. Itsekin tykkään sarjakuvista, ei siinä mitään sinänsä.

 

Olet sen verran useasti puhunut itsesi paskapussiin ja vääntänyt aihetta eri suuntiin jäädessäsi siitä kiinni, ettei tälläisen toistamiseen tarvittaisi muuta kuin aikaa niin saataisiin kirjan verran materiaalia aiheesta "Miksi Clever on kujalla".

 

Hienosti missattu pointti. Itse totesit, että Tarantinon elokuvat sijoittuvat elokuvamaailmaan ja populaarikulttuuriin. Hyvä. Noh, ero on siinä että tuo ei ole elokuvan valtavirtaa vaan kyllä yleensä elokuvat sijoittuvat reaalimaailmaan. Jopa modernit supersankarielokuvat! Niissäkään ei käsitellä esim. 60-luvun Batmania, Nolan jätti hassut introt, naamarit pois yms. vaan niitähän päinvastoin kehutaan synkkyyteen asti menevästä realistisuudesta. Sitten kun se katsoja istuu penkkiin ja odottaa näkevänsä uuden elokuvan, ja katsojalle näytetään kuin youtubesta ladattu (kärjistän nyt hieman selvyydeksi) leffafanin tarinanpätkä joka on kyllä hienosti tehty mutta kohtaukset ja toteutustavat tuntuvat niin kovin, häiritsevän tutuilta...

No tuo ei häiritse kaikkia tiedetään mutta missä menee uuden teoksen ja pastissin tai imitaatiokopion raja? En tarkkaan tiedä, mutta ehkä sinä tiedät? Paras esimerkki: IB:n avauskohtaus. Tarantinon parhaita työnnäytteitä ikinä. Ja kuitenkin jo alkuhetkistä tuli Leone mieleen niin törkeän selvästi että melkein teki mieli omaisille soittaa. Ts. vaikka kohtaus on elokuvan paras, viisi tähteä niin menee vaan liiaksi matkimiseksi.

Näppärästi muuten vaihdoit ilmaisun "sijoittuu elokuvauniversumiin ja populaarikulttuuriin" ilmaisuun "edustavat populaarikulttuuria". Huomannet itsekin merkityseron? Vastasin tietysti ensimmäisenä sanomaasi mikä onkin lähempänä totuutta. Etkö sitten näe Tarantinoa muita omaperäisempänä tekijänä populaarileffojen saralla?

 

Sisältö ei ole ohutta, eikä "potki kuollutta hevosta". Ok, Tarantino kertoi miten Yhdysvalloissa on tunnustettu vain "intiaani-holokausti", muttei "orjaholokaustia". Minusta näitä on vatvottu väsymykseen asti. Miksei hän tee elokuvaa jostain tuoreemmasta näkökulmasta, vertaa vaikka Mel Gipsonin Apocalypto, sen sijaan hän kierrättää näitä stereotypioita. Näiden erilaisten holokaustien lisäksi hän on ottanut asiakseen "voimaannuttaa" naiset eli feminismin. Nämä kaikki yhteenlaskettuna hommasta jää vähän eltaantunut maku. Nolanin Batmanit ovat saaneet kriitikoilta arvostelua "fasistisesta maailmankuvasta", miksei Tarantinon poliittisesti korrektit vasemmistolaisesti värittyneet nykyelokuvat saa samanlaista arvostelua poliittisuudesta?

Minä annoin kohtuullisen viihdyttävälle elokuvalle 3 tähteä. Täälläkin elokuvan suitsutus on saanut yliampuvat suhteet (4-5 tähteä).

 

Täysin samaa mieltä. Yksi hienoimpia elokuvan avauskohtauksia mitä olen nähnyt. Itse toivoisin että iso T veisikin elokuviansa enemmän tähän suuntaan, mutta taitaa olla turha toive. Hieno kohtaus kuitenkin; upea rytmitys, mahtavasti toteutettu pohjustus loppuleffalle, hienoa näyttelijätyöskentelyä, hyvää dialogia (jossa Tarantinolle epätyypilliseen tapaan jokaista asiaa ei käsitelläkään ns. loppuun asti vaan annetaan katsojalle mahdollisuus täyttää aukot) sekä loistavaa kameratyöskentelyä.

Mitä tulee Leoneen, niin eipä tullut mieleen ollenkaan. Ehkä Tarantino-diggaajat ovatkin nuorempaa polvea jotka eivät näitä Sergioita ole katsoneet ja täten kopiointi/vaikutteet/pastissit eivät heitä häiritse?

Itse olen kyllä Leonen töitä nähnyt mutta pystyn aina katsomaan elokuvat ilman ennakko-odotuksia, avoimin mielin ja vaikutteista/muista ulkoisista tekijöistä välittämättä. Lopputulos ratkaisee, minua ei haittaa vaikka elokuva olisikin suora kopio jonkun muun työstä/töistä.

Eikö tässäkin ole se juuri sama näkökulma? Valkoinen mies tulee ja riistää. Tällä kertaa vain seikkaillaan viidakossa. Ai niin, olihan siinä välissä myös se "paha heimo" ja "hyvä heimo", todellakin uusi ja mielenkiintoinen näkökulma...

 

No siitä leffasta sinä et sitten näköjään tajunnut mitään.

 

Kerro toki lisää. Mitä siitä leffasta pitäisi sinun mielestäsi tajuta?

EDIT: Siis kyllähän tuossa elokuvassa jotain kevyttä teemaakin on; uskonto, sivilisaation rappeutuminen sisältä päin jne. jne. mutta aika kevyttä on ja ei mitään uutta tai tuoretta poislukien ehkä se että alkuasukkaat eivät puhukaan sitä tuttua englantia.

 

merkkejä

 

Koko leffan näkökulma ja sitä kautta tunnelma olivat tuoretta ja erilaista nykyajan elokuvassa. Valkoinen mies ihan marginaalissa vasta. Juoni ja sen kuljetus aitoine henkilöhahmoineen oli fantastista. Mahtavasti rakennettuja kohtauksia. Oikein sydäntä otti rinnasta.

 

Tätäkin on jo aikaisemmin täällä käsitelty: Kehnosti tehdyistä osista ei synny millään toimivaa ja tasokasta kokonaisuutta. Jos ohjaaja ei osaa edes yksittäistä jaksoa tehdä elokuvataiteen oppikirjaan malliksi kelpaavasksi, ei sitä tasokkuutta löydy.

Mutta silloin, kun itsepintaisesti ja valheellisesti väittää taiteen tekijän työskentelevän toisin kuin oikeasti tapahtuu, olisi se varmaan hyvä keino parantua omista harhaluuloistaan!

 

Alkaa tuntua siltä, että kaikki Cleverin kaltaiset Tarantinon vihaajat ottavat nokkiinsa samoista asioista: valkoisen miehen syrjinnästä(!) ja vahvoista naisista. Kyllä se kertoo enemmän heistä vinkujina, kuin Tarantinosta ohjaajana.

Mutta heitetään nyt huomio, ettei Tarantino mitenkään yllättäen noita vahvoja naishahmoja alkanut tehdä. Ne ovat olleet mukana hänen leffoissa alusta asti, esim. Alabama True Romancessa, Mia Wallace Pulpissa, Jackie Brown, Juliette Lewis From Dusk Till Dawnissa, sekä sitten Kill Billit, Basterdsit ja Djangot.

 

Kuten se kohta missä vakavasti haavoittunut jäbä juoksee pantteria jalkaisin karkuun viidakossa. Ei ei, ei toimi. Katsoja tulee kuitenkin reaalimaailmasta, joten Gibsonin kohdalla suspension of disbeliefin pitää usein venyä melkoisiin mittoihin jotta leffakokemus ei ole häiritsevä.

 

Soita vain omaisille, jos Sergio Leone eläisi, hän varmasti taputtaisi kyseiselle kohtaukselle, sillä aivan samoinhan hänkin työskenteli!

Mikä ihmeen merkitysero? Populaarikulttuuri on osa reaalimaailmaa myös ja Tarantino on harvoja elokuva-alan omaperäisiä taiteilijoita.

 

Ehkä Tarantino onkin parasta mitä nuori ja tyhmempi sukupolvi saa aikaiseksi.

Silloin kun ne vaikutteet pomppaavat joka toisesta kohtauksesta suoraan esiin, niin ei voi olla miettimättä. Se on silloin se lopputulos: imitaatio. Mutta tuolla kopio-huolettomalla asenteella Tarantinot voivat ollakin paljon parempia. Itseeni tosin ei herran nerokkuus purrut edes suht kokemattomana lukioikäisenä, haistoin hypetyksen teinityttöjen hengityksestä jo silloin kun Quentinin nimen alkuperää selvitettiin. Mitenköhän sinä tai kaltaisesi suhtautuu taideväärennöksiin? No onhan ne monesti ihan hienosti tehty.

Et selvästi käsitä Gibsonin nerokkuutta. On aika lailla ylivertainen tekijä aikalaistensa joukossa noissa epookeissa. Pitäisi varmaan tehdä uusi kysely Gibson vs. Tarantino. Veisi mulla sen varmaankin 5-0.

 

Tämäkin on tulkinnanvaraista omasta mielestäni, pyrkiikö Tarantino edes täydellisyyteen mitä tulee kokonaisuuden ohjaamisessa. Paljon hyviä pointteja tässä teidänkin keskustelussa/väittelyssä tullut ilmi, mutta ehkä ajatusmaailma mitä ohjauksen hienouksiin tulee onkin Quentinilla lähempänä jotain indie-leffoja. Keskitytään henkilöhahmoihin, tuodaan sitä omaa rentoa käsityöläismeininkiä sinne kuvauksiin soittamalla omaa musaa, tuomalla omat tekoveret jne. Itse pidän Tarantinon leffoista melkeinpä ainoastaan teeman ja musiikin vuoksi, voisi nimittää myös populaarikulttuuriksi, siksi 90-luvun tarantino upposi hyvin teini-meikäläiseen. Ohjaukselliset hienoudet ovat aika marginaalisia jos sellaisia löydän ollenkaan Tarantinon leffoista, lukuunottamatta ehkä paria viimeisintä filmiä. Tässä tullaankin siihen kysymykseen miksi Tarantinon elokuvien tulee kasvaa? Kuka odottaa polulaarikulttuurin tulkilta jotain megahienoa ohjaustyötä.

Offtopiccina esimerkkejä hyvästä ohjaustyöstä. HBO-sarja Luck. Michael Mann on suosikkiohjaajiani, katsokaa Luck:in pilotti, siinä oikein näkyy Mannin palo kun palasi pitkästä aikaa ohjaustöihin, tämä ohjaaja tekee harvakseltaan töitä mutta toteutus on huippuluokkaa, kuvakulmat, kamera-ajot, musiikki, tunnelma. Luckin pilotti vastaa tunnelmaltaan ja nimenomaan mitä mä näen ohjaustyöllisesti täysin Michaell Mann-kokopitkää elokuvaa.

En tiedä kuinka paljon pilotteihin satsataan enemmän resursseja muuta kuin nimekäs ohjaaja mutta näissä näkyy yleensä huikeita eroja samoilla puitteilla jatkoa ohjaaviin tv-ohjaajiin. Tämä Luck:in pilotti on myös sen vuoksi hyvä esimerkki ohjaustyöstä kun katsoo sarjaa eteenpäin, heti toisessa jaksossa taso tipahti täysin ja jatkuu vain tarinankerrontana hyvien henkilöhahmojen ympärillä, tässä ehkä tavallaan lähestytään myös sitä Tarantinon vahvuusaluetta. Toinen vastaava esimerkki on Martin Scorsese ja Boardwalk Empire episode 1, mutta tuossa sarjassa ohjaustyön taso jatkui jokseenkin erinomaisena, puikoissa on esim Timothy Van Patten jolla vyöllä paljon laadukasta HBO ohjaustyötä Sopranosista ja Game of Thronesista.

Se off-topicista mutta Tarantino on tarinankertojana mulle hyvää keskitasoa, ohjaajan rooli on toki moniulotteinen mutta mitä elokuvien kuvauksellisuuteen ja intensiivisen tunnelman luontiin tulee niin taso on välttävä.


Iso

 

Gibsonin ansiot olivat siinä, että hän rikkoi hollywood-stereotypiat ja tätä kautta myös yleiset stereotypiat, koska hollywood on merkittävä vaikuttaja stereotypioiden syntyyn ja säilymiseen. Apocalyptossa rikottiin perinteinen kuvio, jossa alkuperäiskansat elävät rauhassa harmoniassa toistensa ja luonnon kanssa, kunnes valkoinen mies tulee ja laittaa kaiken paskaksi ja palamaan. Valkoisesta miehestä ei nähdä kuin lyhyt viittaus ihan viime sekunneilla. Elokuvassa natiivit orjuuttavat ja kiduttavat toisiaan. Elokuvassa on hyvä-paha-akseli, mutta se ei ole se perinteinen, jossa natiivit esitetään puhtoisina "yli-ihmisinä". No esim. Cannibal Corpse kyllä rikkoi myös jo aiemmin tätä perinteistä stereotypiaa, mutta se ei kuulu perinteiseen hollywood-kuvastoon. Elokuvassa toisen natiiviväestön kulttuuri esitetään rappeutuneena ja pahana, eikä sellaisena että siinä olisi ollut mitään säilyttämisen arvoista. Itse asiassa siinä lopun viittauksessa risteillä varustettu laiva luo ilmaan "toivon", jossa valkoinen mies tulee tulevaisuudessa tuhoamaan tämän rappeutuneen sivilisaation. Sehän on myös pro-kristinusko viittaus, mikä ei ole sinänsä ihme koska Gibson on tietääkseni katolilainen jokseenkin hartaalla tavalla. Huomaatko miten Apocalyptossa oli käännetty perinteiset asetelmat selälleen ja annettiin jotain uutta ajateltavaa. Intiaaneja olikin käsitelty silkkihansikkain jo kymmeniä vuosia ennen tätä. Historia tietää kertoa, että intiaanienkaan historia ei ole mustavalkoista ja populaarikulttuurissa on annettu ihmisille asiasta aivan väärä kuva. Suurelle yleisölle populaarikulttuuri on reaalisin heijastuma todellisuudesta mitä he tietävät. Natsikortti: tästä syystä jo natsit tajusivat 30-luvulla elokuvan mahdin propagandavälineenä.

Odotin innolla Gibsonin Viikinki-elokuvaa, mutta eipä siitä ole kuulunut eikä näkynyt. Mies taisi arvostella jossain vaiheessa juutalaisia ja ajautui ilmeisesti Hollywood-tuottajien kanssa törmäyskurssille. Johtuisiko sitten tästä ettei mitään kuulu.

 

Olen samaa mieltä. Mutta Gibboni olisi voinut ottaa sen tuoreen näkökulman myös siihen itse elokuvan tekemiseen ja tarinankerrontaan. On selkeä, mustavalkoinen hyvä-paha-akseli, selviytymistarinaa, takaa-ajoa ja ties mitä. Samat tapahtumat voisi siirtää lähes sellaisenaan vaikkapa tuonne juutalais-natsi-ympäristöön. Myöskin sitä lopun kornia toimintarymistelyä olisi voinut vähentää. Muutenkin käsikirjoituksessa on liikaa huonosti tehtyjä kliseitä.

Loppu on hyvä; samaa rohkeutta olisi toivonut muuallekin elokuvaan. Tällaisenaan Apocalypto jää vähän sellaiseksi Ron Howard-osaston ihankiva-pläjäykseksi elokuvallisilla ansioillaan. Ei mitään omaa (paitsi se mitä juuri sanoit) ja se kopioitu osa on tehty keskiverrosti.

Ei siinä, ihan hyvä leffa kuitenkin.

 

Lapsellista yksioikoisuutta. Tasaisella tyylillä mikä ei perustu yksittäisiin loistokohtauksiin, voi tulla aivan erinomainen elokuva. Kehnosti tehdyistä osista puhut vain sinä. Ja tuo viimeinen lausekin on roskaa. Loistava tekijä ei ole välttämättä hyvä opettaja ja erinomaisen elokuvan tekemistä ei opita oppikirjoista.

Johtopäätöksiin riittää kun katsoo lopputulosta; Tarantinon kohdalla ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta kuin esittämäni. Se miten hän on ne tilkkutäkkinsä rakentanut, on eri asia, ilmeisesti hän on luonnonlahjakkuus kopioimisessa ja imitoinnissa.