Vuonna 1956 Ranskassa pappi murhataan ja pahuus leviää. Ykkösosan Irene nunna joutuu kohtaamaan jälleen Valakin, pahuuden nunnan. No joo, pidin ykkösestä, en muista tarkkaan miksi. Myös Conjuring leffa sykähdytti aikoinaan, ja nämä nunna-leffat ovat Conjuring-maailman jonkin sortin spinoffeja, niin kyllähän näiltä odottaa vähän enemmän kuin perus kauhuleffalta. Eipä siinä kyllähän tämä kakkonenkin viihdytti. Elokuva sisälsi erittäin hienon kohtauksen, yksi hienoimmista, mitä on vähään aikaan kauhuleffassa nähnyt, Spoiler kun Irene näkee näyn pimeän sivukujan myyntikojun edessä. Muutoinkin leffa on visuaalisesti vakuuttava. Näyttelijöissäkään ei ole heikkoja lenkkejä, joten Conjuring-maailman-fanina 4/5 ja ilman fanitusta 3/5.
Ekalta odotin paljon koska varsinkin ensimmäinen Conjuring on todella hyvä. Harmi sitten että se eka Nunna oli omasta mielestä täysi komedia, jotenkin aivan koomiseksi meni koko touhu. Josko tämä ei olisi ihan pelleilyä, tänään katsomaan leffaan. Kunnon kauhua ei ole ikinä liikaa.
Conjuring-leffaperheen tekeleistä The Nun iski minuun vähiten, mutta oli ihan ok. Tältä odotan samallaista kokemusta, mutta odotan rauhassa Blu-ray:tä.
Ohjaaja Michael Chavesilla ei kummoisia meriittejä ole, äijä ohjannut koko Conjuring-universumin paskimmat filmit eli Conjuring 3 ja The Curse of La Llorona.
Ihan ok, mutta ei puhettakaan huippukauhusta. Pari mukavaa säikähdystä. Oli tämä silti ensimmäistä parempi. Ekalle 5/10, Tokalle 6/10.