Viiksiveijari asekauppias ilmestyy syrjäiseen majataloon esittelemään ihmiskunnan uusimpia saavutuksia tappamisen alalla. Paikallinen, pahansisuisena penninvenyttäjänä tunnettu majatalon omistaja ei ole paikalla, joten hänen kaltoin kohdeltu (mutta tavattoman teräväkielinen) vaimonsa hankkii pistoolin, jotta tuore rakastaja, samaisen majatalon (ujo mutta komea) kokki voisi vihdoin päästää viheliäisen aviomiehen pois päiviltä. Kulmakunnan tuima poliisi paljastaa salasuhteen. Majatalonpitäjä pestaa poliisin murhaamaan rakastavaiset, mutta väkivallan ammattilaisella on oma näkemyksensä siitä, kenelle kassakaapin sisältö kuuluu. Samoin palkkojansa kuukausia odotelleilla tarjoilijoilla. Zhang Yimou siirtää Coenin veljesten synkeä murhakarusellin sellaisenaan täysin kiinalaisiin ympyröihin. Blood Simple sopii täydellisesti lukemattomien hongkong-elokuvien ja Beijing Operan klassiseen konseptiin: tarina tapahtuu syrjäisessä majatalossa, kaikki pettävät kaikkia, ahneus saa palkkansa ja rakastavaiset toisensa. Ehkä. Tapahtumien eksakti paikka tai historiallinen ajanjakso on epämääräinen. Ampuma-aseet ovat uusinta uutta, ollaan jossain pohjoisessa vuoristossa, lähellä Kiinan muuria. Majatalon ja miljöön design on pikkutarkkaa, mutta suunniteltu palvelemaan tarinan yltiöpäistä visualisointia. Aseet ja ratsupoliisin sotisovat on tehty mahdollisimman näyttävästi alituiseen auringonlaskuun tai –nousuun sopiviksi. Karu luonto toimii raadollisten tapahtumien lohduttomana kehyksenä. Voi ahneuden kalvamaa ihmispoloa, emmekö me ikinä opi? Katso elokuvan trailer Ensi-ilta Suomessa 1.4.2011 (USA:ssa 03.09.2010)
En tiedä miksi tämän laitoin boksille, mutta olinpa fiksu. Nainen, ase ja nuudelipuoti oli nimittäin erinomaisen hauska ja outo leffa. Näyttelijäntyö, hahmot, juonenkäänteet, maisemat... Tässä oli kaikki jotenkin erinomaisesti vinksallaan. Enkä muuten tiennyt tuota Coen-kytköstä, ihmettelin vain katsellessani, että juoni oli kovin tuttu. Ei tämä mikään merkkiteos ollut, ja tarinankerronnassa oli vähän ongelmia. Silti annan 4/5