Muuten kuulostaa täydelliseltä, mutta onkohan pakkaus ruotsinkielinen, juoniteksti, hype jne. Muuten kyllä aivan täydellinen paketti ja melkoinen löytö, onnittelen. Itse olen omani jo hankkinut. Ilman suomitxt valitettavasti tietenkin... :OI
CDON.comista löytyy blu-ray suomiteksteillä (mutta ruotsikansilla). Kuvasuhde oikea. Itse elokuva oli kyllä järkyttävää paskaa. Kelloa piti katsoa moneen kertaan, ei lopputwistiä vaan melkoinen antikliimaksi. Sama katsoa maalin kuivumista seinällä.
Siinä tapauksessa suosittelen lämmöllä Transformersia. Löytyy myös jatko-osa, eikä niille edes loppua näy.
Ja toisena suosituksena G.I. Joe. En ole katsonut, mutta voisi kuvitella, että tuolla maulla kolahtaisi.
Mua hieman vituttaa tää meininki, että heti aletaan nälvimään, jos joku ei pidä jostain tietystä leffasta. Mutta kyllähän Moonin kutsuminen "järkyttäväksi paskaksi" on melkoisen jäätävä kannanotto. Ei Moon meikäläisenkään mielestä ollut aivan sen kaiken hypetyksen arvoinen, mutta miten se voi jonkun aikuisen ihmisen mielestä olla "järkyttävän paska"..? Ymmärtäisin siinä tapauksessa, jos toi lausunto tulis jonkun 11-vuotiaan ADHD-lapsen suusta. Mishrak ei vissiin kuitenkaan ole 11 wee..? Ehkä hän ei vaan pidä hidastempoisista elokuvista. Tosin Moon ei mun mielestä edes ollut mitenkään erityisen hidastempoinen. Vaikka leffa loppupeleissä snadisti epäonnistuikin(imo), niin siitä huolimatta se oli mielestäni mielenkiintoinen yritys tehdä vaihteeksi jotain aidosti erilaista. Miten joku voi verrata sitä "maalin kuivumisen katsomiseen"...en ymmärrä.
Minullakin teki tiukkaa katsoa tämä leffa loppuun, joten ymmärrän hyvin joidenkin tuskan tätä elokuvaa kohtaan. Yleensä pidän rauhallisesta tarinankerronnasta, mutta Moonin kohdalla kemiat ei osuneet kohdalleen. Plussaa annan kuitenkin hyvästä yrityksestä.
On kyllä hieno elokuva, toisella katsomiskerralla tähdet nousi neljästä 4½. Tämä olisi ansainnut parhaan elokuvan Oscarin, eikä mikään Hurt Locker. Soundtrackikin on hieno, kannattaa kuunnella sitä vaikka Spotifyista.
Erinomainen "pienimuotoinen" psykologisenpuoleinen tieteiselokuva. Mieleen tuli positiivisessa mielessä eräät tv-sarjojen klassikot joissa pyyhitään pölyä aikaa sitten hylättyjen avaruusalusten ohjainkonsoleista... Aika monta vaihtoehtoa tapahtumien kulkua eli lopputulosta koskien kävi mielessä jo varsin aikaisessa vaiheessa, ja yksi niistä osui varsin hyvin kohdalleen. Loppuratkaisusta joku kommentoi että se oli liian helppo, selkeä tai pureksittu. Eikös se nyt kuitenkin jättänyt joitakin asiota "ilmaan roikkumaan"? Joka tapauksessa: ****/*****. (Kuvakin oli hyvä englantilaisessa vuokra-BD:ssä, jonka hankin eBay:n kautta...)
Tuli tästä musavideosta mieleen tämä elokuva. Tuolla musavideon kommenteissa joku sanoo, että biisi muistuttaa hieman David Bowien Ashes To Ashes kappaleen loppuosaa. Elokuvan ohjaajahan on Bowien poika, joten oliskohan hän käynyt vuorostaan vähän lainailemassa juttuja...
Köyhänmiehen 2001: Avaruusseikkailulta vaikuttanut Moon osoittautuikin erittäin onnistuneeksi pienimuotoiseksi scifiklassikoksi. Sam Rockwell melkeinpä ainoana näyttelijänä tuplaroolissa toimi erittäin hyvin. Spaceyn äänirooli tuntui lähinnä hukkaanheittämiseltä, eikä toiminut samallalailla tärkeänä "näyttelijänä" kuin HAL edellämainitussa 2001:ssä. Ulkoisiltapuitteiltaan elokuva oli kunnossa, joskin halvanoloiset tehosteet söivät vähän tunnelmaa. Musiikit sensijaan olivat loistavat. Onnistuneella tunnelmalla ladattu erittäin tyylikäs scifi-stoori.
Tällaiset muuhun kuin toimintaan luottavat tieteiselokuvat ovat kyllä aina tervetulleita. Nyt pohjaideaan olitiin uskallettu luottaa kylliksi ilman, että mukaan olisi sullottu kaikenlaista turhaa yleisöä "viihdyttämään". Alun rutiinien ja yksinpuuhastelun kuvaamista olisi tosin seurannut mielellään kauemminkin, nyt kortit paljastettiin turhan aikaisessa vaiheessa. Lisäksi hahmojen interaktio oli moneen otteeseen kaukana luonnikkaasta. Ei mikään klassikko, mutta tyyliltään tervetullut tieteiselokuva. ½
Alkumetrit eivät miellyttäneet yhtään ja tuntui todella tekemällä tehdyltä "tämä on vähän niinkuin 2001 mutta ei kuitenkaan" menolta. Sitten jotain tapahtui ja elokuva onnistui kaappaamaan täysin mukaansa. Tarina eteni hienosti ja onnistui kasvattamaan itseään koko lyhyen kestonsa ajan. Itse petyin kun lopputekstit liian pian lävähtivät ruudulle, mielestäni tuolla asemalla olisi saatu olla vielä pidempään. Täysin eristyksissä oleva tutkimusasema toi elokuvalle todella hienon tunnelman ja Sam Rockwellin roolisuoritus vakuutti ainakin tämän katsojan. Hyvä tekele joka ei sortunut kikkailuun.
Tämä leffa tuli katsottua toistamiseen. Onhan tämä ehdottomasti paras näistä uusista Mensa-nörttien scifi-päläjäyksistä. No joo, varmaan siksi kun tässä ei ole typeriä maahan hyökkääviä alieneja. No ei kai, kun leffan nimi on Moon. Pidin kovasti elokuvan pienimuotoisuudesta ja tunnelmasta, hyväksyin hampaitani kiristellen juonen ja loppuratkaisun. Leffan katsomisen jälkeen sain kunnon naurut, kun luin tämän ketjun kommentteja, vai että näin moniselitteinen leffa. Kiva että joillekin tästäkin jäi pohdittavaa. 3½/5.
Tulipa nyt katsottua tämä ja ihan hyvä leffa Moon on. En ollut ollenkaan juuri kuullut tästä aikaisemmin (en ainakaan juuri nyt muista), eikä mikään hypetys tms. vaikuttanut. Metkaa, että sama kaveri ohjaa jo käsittääkseni Warcraft-leffaa. Mitenkähän käy, kun pistetään isompaa silmää ja budjetti on varmaan lotrien luokkaa. Siitä voi tulla jotain mielenkiintoista tai kenties kasa höyryävää paskaa. 3,5/5
Puoleenväliin elokuvaa erinomaista "perusscifiä" ja Rockwell oli todella hyvä. Mutta sitten puolen jälkeen ansaitsee ehdottomasti haukut 2000-luvun typerimmästä juonikuviosta. Myös elokuvan lopetus oli jotenkin liian helppo. Ei siis mitään erityisen älykästä taikka uutta tässäkään. Duncan Jones:in seuraava ohjaustyö "Source Code" oli jo paljon parempi ja rakenteelisesti toimivampi, vaikka epäloogisuudet vaivasivat sitäkin. Rockwell:in takia arvsanaksi 2/5